George Harrisonin intohimo Intian musiikkiin saattoi hyvin herätä jo ennen syntymää

Viikon suosituksissa lisäksi kirja, jota neulomisen ystävä ei voi ohittaa.

The Beatles seurueineen Rishikeshissä Intiassa Maharishi Mahesh Yogin (ylhäällä keskellä) kanssa maaliskuussa 1968. Kuvassa mm. Ringo Starr (kolmas vas. alarivissä), Maureen Starkey, Jane Asher, Paul McCartney, George Harrison, Pattie Boyd, Cynthia Lennon, John Lennon, Mal Evans (Beatlesin roudari), Prudence Farrow, Jenny Boyd ja Mike Love (Beach Boys).

13.1. 11:32 | Päivitetty 16.1. 10:20

The Beatles -yhtyeen Intian-ajoista tehty dokumentti onnistunee yllättämään nekin, jotka luulevat tuntevansa pop-musiikin mullistaneen brittiyhtyeen vaiheet läpikotaisin. Intialaisen Ajoy Bosen käsikirjoittama ja ohjaama The Beatles Intiassa selvittää seikkaperäisesti paitsi beatlejen Intia-kiinnostuksen syntyä ja jälkiä bändin musiikissa, myös heidän vaikutustaan Intian kulttuuriin.

Liverpoolilaiset tulivat rakentaneeksi ennennäkemättömän kulttuurisillan idän ja lännen välille musiikillaan ja meditaatiokiinnostuksellaan: yhtäkkiä entisestä emämaasta tuli bändi, joka ei katsonut intialaista kulttuuria vinoon vaan kunnioitti sitä! Rishikeshin ashramista eli meditaatiokeskuksesta ja beatlejen reissuilta muualle Intiaan kerrotaan kera harvinaisen kuvamateriaalin.

Eräs kutkuttava yksityiskohta on kysymys siitä, mistä George Harrisonin (1943–2001) elinikäiseksi muodostunut Intia-huuma oli alunperin peräisin. On aivan mahdollista, että viehtymys sitarin saundiin ja intialaisiin raagoihin sai alkunsa jo ennen syntymää. Dokumentti alkaa kertomuksella siitä, miten Harrisonin Louise-äiti viritti radionsa odotusaikanaan usein Radio Indian taajuuksille ja kuunteli rauhoittavaksi kokemaansa intialaista musiikkia. Se kaikui kadulle asti.

George Harrison on kertonut haastatteluissa muualla, miten intialainen musiikki tuntui hänestä välittömästi “oudon tutulta”, ja että se tuntui ”kutsuvan häntä paikkaan, jonka hän jo entuudestaan tunsi”.

Tätä ei sinänsä tarvitse ihmetellä: sikiön kuulo toimii raskauden puolivälistä lähtien, ja 25-viikkoinen sikiö pystyy kuulemaan myös kohdun ulkopuolisia ääniä, kuten musiikkia. Aiheesta on runsaasti tutkimusta, ja esimerkiksi Unicef on julkaissut musiikin käyttöä vauvaiässä (ja sitä ennen) käsittelevän videon.

Odottavat äidit: musiikkimakunne saattaa siirtyä!

Sitar-mestari Ravi Shankarista (1920–2012) tuli Harrisonille elinikäinen ystävä, ja Intia jätti jälkensä tunnetusti myös John Lennonin ajatteluun. Yksi elämäni onnellisimmista ajoista oli Intiassa, Lennon sanoo dokumentilla kuultavassa haastattelussa.

Keskeinen, mutta ristiriitaisempi, hahmo tarinassa on Maharishi Mahesh Yogi (1918–2008). Meditaatiomestari astui Beatlesin elämään liki samalla hetkellä, kun bändin kuulu manageri Brian Epstein (1934–1967) kuoli unilääkkeiden yliannostukseen.

Tarinassa on monenlaisia juonteita: alettiin muun muassa epäillä, että Rishikeshistä oli tullut vakoilun keskus, keskustiedustelupalvelu CIA:n leiri. Dokumentin mukaan KGB lähetti oman huippuagenttinsa Juri Bezmenovin ashramiin tutkimaan asiaa. Intian pääministerin Indira Gandhin ja Neuvostoliiton välit lämpenivät noihin aikoihin, dokumentti kertoo. Hänen näkökulmastaan beatlet ja Mia Farrow’n kaltaiset ashramissa viihtyneet tähdet olivat ”hyödyllisiä idiootteja”.

Beatles-yhtyeen meditaatiomatka ylitti aikanaan uutiskynnyksen myös Suomessa, kuten HS 50 vuotta sitten -palstalla noteerattiin:

Lue lisää: Beatlet mietekurssille

Muusikoiden ja Mahesh Yogin rakkauteen tuli ulkopuolisen sählääjän takia ryppy, joka sittemmin sileni. Dokumentti tuo herkullisella tavalla esiin intialaista maailmankuvaa. ”Ihmiset ajattelevat vain kehoaan, mutta olemme oikeasti ruumiissa asuvia henkiä”, päättää George Harrison dokumentin.

The Beatles Intiassa (The Beatles and India, 2021, suom. Kalle Niemi), Yle Areena.

Buxtehuden Madonnan loi saksalainen taidemaalari ja kuvanveistäjä Mestari Bertram (1340-luku–n. 1450). Taidehistoria tuntee muutaman muunkin renessanssiajalta periytyvän kutovan Neitsyt Marian.

Silmukoiden lumo ei laannu

Korona-aika siivitti neulomisharrastuksen uusiin sfääreihin, ja islantilaisia kaarrokevillapaitoja syntyy somen perusteella kuumeisesti edelleen. Tuottelias ja palkittu Ahvenanmaalla asuva kirjailija Karin Erlandsson (s.1978) on paneutunut neulomiseen viime syksynä ilmestyneessä Sininen lanka -kirjassaan. Se on varsinaista feel good -lukemista aiheesta kiinnostuneille ja samalla sivistysmatka neulomisen kulttuurihistoriaan.

Kysymykseen kuka keksi neulomisen ei voida antaa täsmällistä vastausta, mutta vanhin neuleenkaltainen tekstiilifragmentti, luolasta Israelissa löydetty, on Erlandssonin mukaan peräisin 6500-luvulta eaa. Tanskalaisesta kalastajakylästäkin on vastaava, ja aika kunnioitettavan ikäinen: löydetty 4200-luvulta eaa. Eurooppaan neulominen tuli todennäköisesti arabien mukana.

Erlandsson tiputtelee uutta tietoa sivu toisensa perään, ja tekstissä on omakohtaisuuden ansiosta myös koskettavuutta. Neule on usein rakkauden ele. Ja kun kädet käyvät, pää rauhoittuu.

Kuvataiteessa kiehtoo Buxtehuden Madonnana tunnettu 1300-luvulla tehty Neitsyt Maria -maalaus, jossa tämä kutoo puseroa tutulla neljän sukkapuikon pyöröneulemenetelmällä. Lanka näyttää ohuelta, lienee silkkiä.

Kirjaa lukiessa herää halu kaivaa yksi keskeneräisistä neuleista käsille. (Ja kirjaa voi jatkaa samalla äänikirjaa kuunnellen.)

Karin Erlandsson: Sininen lanka, mitä tiedän neulomisesta (käsikirjoituksesta suomentanut Ulla Lempinen). S&S.

Oikaisu 16.1.klo 10:20: Korjattu Beatles Intiassa -dokumentin suomentajan nimi Kalle Niemeksi, oli aluksi virheellisesti Kalle Suomi.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat