Muusikko Väinö Wallenius ja ohjaaja Sanna Paula Mäkelä ovat halunneet tuoda Lumen taju -musikaaliin unenomaista ja mystistä tunnelmaa.

Lumen jäljillä

Kun Peter Høegiltä pyydettiin lupaa sovittaa Lumen taju -trilleri musikaaliksi, ei maailmankuulu kirjailija suostunut heti. Lupa kuitenkin heltisi, kun Høeg sai kuulla tarkemmin suomalaisten tekijöiden suunnitelmista.


18.1. 16:00 | Päivitetty 19.1. 9:57

Smilla tietäisi miksi kutsua tätä lunta. Sitä sataa koko ajan lisää ja auraamattomilla Vallilan kaduilla sen paksu kerros hieroutuu jauhemaiseksi massaksi hidastaen kulkua joka askeleella.

Smillaa, Smilla Jaspersenia, ei tietenkään oikeasti ole olemassa, vaikka moni muistaa hänet. Hän on Peter Høegin Lumen taju -romaanin päähenkilö, erikoinen nainen, jonka omalaatuisin kyky liittyy lumeen. Smillalla on lumen taju.

Se saa hänet välittömästi aavistamaan, ettei kaikki ole kunnossa, kun hän näkee jäljet, jotka hänen pieni grönlantilainen ystävänsä Esajas on jättänyt katolle, jolta putosi kuolemaansa. Aavistus vahvistuu tiedoksi ja johdattaa Smillan Kööpenhaminasta vaaralliselle matkalle kohti Grönlannin jäätiköitä.

Lumen tajusta tehtiin vuonna 1997 myös elokuva. Sen ohjasi tanskalainen Bille August. Smillaa näytteli Julia Ormond.

Tänä vuonna tulee tasan kolmekymmentä vuotta Lumen tajun suomennoksen ilmestymisestä. Tanskankielinen alkuteos Frøken Smillas fornemmelse for sne ilmestyi vuotta aiemmin, 1992.

Se oli monilahjakkaan Høegin – ennen kirjailijaksi ryhtymistään Høeg opiskeli kirjallisuutta ja näytteli sekä työskenteli balettitanssijana ja merimiehenä – kolmas romaani, ja siitä tuli maailmanlaajuinen sensaatio.

Trillerijuonen ympärille kirjoitettua romaania kehuttiin vuolaasti ja sen kirjoittajasta julkaistiin useita haastatteluita sekä Britannian että Yhdysvaltain isoissa lehdissä. Teos nousi hyvin poikkeuksellisesti,Yhdysvalloissa bestsellerlistalle, ja pokkarioikeuksista, joiden hinta kipusi yli 600 000 dollariin, käytiin kiihkeää huutokauppaa.

Høegia verrattiin muun muassa Herman Melvilleen, Thomas Manniin ja Umberto Ecoon, ja vuonna 1994 Lumen tajun julistettiin olevan kaikkien aikojen menestynein eurooppalainen romaani Yhdysvalloissa.

Vuonna 2018 The New York Timesin kriitikko puolestaan kuvaili Høegin romaanin olleen ”huume, joka toimi porttina pitkäaikaiselle riippuvuudelle Nordic noir -jännitysromaaneista”. Nordic noirista – tyylilajista, jossa vähäpuheiset poliisit ratkovat karmeita rikoksia valjuissa pohjoismaisissa maisemissa – tuli sittemmin näkyvä käsite myös televisiossa.

Otteessaan pitävän jännitystarinan lisäksi Høegia kehuttiin etenkin siitä, miten hienosti hän sukelsi naispuolisen päähenkilön sielunmaisemaan ja millaisia elämänkatsomuksellisia pohdintoja hän sirotteli kirjan sivuille. Kirjan yhteiskunnallista terävyyttä, hyvinvointivaltion sekä Tanskan Grönlantiin kohdistaman kolonialismin kritiikkiä ylistettiin.

65-vuotiaan Peter Høegin viimeisin kirja Sinun silmiesi kautta (Gennem dine øjne) ilmestyi suomeksi vuonna 2019.

Myös Suomessa romaanista, jonka käänsi Pirkko Talvio-Jaatinen, tuli ilmiö. Høegista alkoi pohjoismaisen kirjallisuuden uusi ajanlasku, summasi HS:n Jukka Petäjä haastatellessaan Høegiä Helsingin kirjamessujen yhteydessä 2015.

Fornemmelse for sne, lumen taju -ilmaus jäi pysyvästi kielenkäyttöön. Se kaivetaan usein esiin, kun tarvitsee joko kehua tai moittia suomalaisten suhdetta lumeen.

Mutta takaisin lumiseen Vallilaan. Siellä, Voima-kahvilassa Kuortaneenkadulla, istuvat haastateltaviksi teatteriohjaaja Sanna Paula Mäkelä ja säveltäjä Väinö Wallenius.

Syy on se, että lauantaina 21. tammikuuta Linnanmäen Peacockissa saa maailman kantaesityksensä musikaali Lumen taju. Mäkelä dramatisoi ja ohjaa esityksen, johon Wallenius on säveltänyt musiikin. Sanoitukset ovat syntyneet pääosin yhteistyössä.

Esityksen tuottaa Taideyliopiston Talvimusikaali -yhdistys, joka perustettiin 2018 avittamaan Taideyliopiston opiskelijoiden vuosittaista musiikkiteatteriprojektia.

Sanna Paula Mäkelä ohjasi edellisenkin Talvimusikaalin, Toivo painaa tonnin vuonna 2020. Musikaali oli ensimmäinen ammattilaisten johdolla toteutettu Talvimusikaali, ja sai hyvän vastaanoton. Sitä esitettiin Kulttuurikeskus Caisassa täysille katsomoille.

Vahvan klassisen pianon taustan omaava Sanna Paula Mäkelä tiesi alusta asti haluavansa musikaaliin säveltäjäksi Väinö Walleniuksen, jonka kanssa hän oli aiemminkin tehnyt yhteistyötä. Wallenius laulaa Kuningasidea-yhtyeessä ja on säveltänyt oman bändin lisäksi esimerkiksi Jari Sillanpäälle, Pyhimykselle ja Mariskalle.

Väinö Wallenius ja Sanna Paula Mäkelä kuvailevat Lumen taju -musikaalin olevan kerronnaltaan vahvasti elokuvallinen.

Kolmekymmentä vuotta sitten ilmestynyt Lumen taju -romaani – vaikka menestyikin niin ilmiömäisesti – tuntuu äkkiseltään varsin yllättävältä lähtökohdalta musikaalille. Sanna Paula Mäkelä on samaa mieltä.

”Olihan se ihan kreisi idea jo siitä alkaen, että saako romaaniin oikeuksia.”

Mäkelä kertoo ihailleensa Peter Høegia taiteilijana ja kirjoittajana jo pitkään ennen opintojaan ja teatterialan ammattilaisuutta.

”Oli jäänyt mieleen kytemään, että Lumen taju on hieno ja tosi monisäikeinen teos. Sitten tuli idea, että mikäpä sopisi paremmin Talvimusikaaliksi.”

Wallenius ilahtui Mäkelän kysyessä häntä mukaan.

”Olin halunnutkin säveltää liikkuvaan kuvaan ja teatteriin. Ja vaikka en ole niin sanottujen perinteisten musikaalien suuri ystävä, tämä tuntui sopivan omaan mielenmaisemaan. Tässä on enemmän draamaa ja mysteerimoodia.”

Sanna Paula Mäkelä komppaa.

”Olen itse esiintyjänä tehnyt musikaaleja, jotka ovat olleet iloluonteisempia. Tässä on vahvana punaisena lankana elokuvallinen kerronta, eikä niin paljon sitä, että yhdessä puhjettaisiin laulamaan.”

Entäpä sitten oikeudet? Peter Høegia ei ole varmasti ihan helppo saada kiinni.

”En edes muista tarkasti mitä kautta saimme yhteyden. Laitoimme täkyjä vesille, esimerkiksi Nordic Drama Cornerin kautta ja lopulta saatiin Høegin agentuuriin yhteys.”

Oikopäätä lupaa ei herunut. Høeg halusi kuulla Mäkelältä millaisia tunnelmia hän haluaa näyttämölle tuoda. Mitä ilmeisimmin vastaukset miellyttivät, sillä oikeudet saatiin.

Vähän myöhemmin Mäkelä ja Wallenius saivat videopuhelun välityksellä myös henkilökohtaisen yhteyden kirjailijaan.

”Häntä on selkeästi kiinnostanut mitä tapahtuu ja mitä teemme, mikä on ollut kivaa. Tämä on kuitenkin hänen läpimurtoteoksensa ensimmäinen kantaesitys.”

Oli lähellä, että Peter Høeg olisi jopa tullut ensi-iltaan. Mäkelää ja Walleniusta ei kuitenkaan vaikuta harmittavan, ettei kirjailija sittenkään päässyt. Syykin selviää.

”Hän haluaisi tavata, ja onkin kutsunut meidät ensi-illan jälkeen retriittiinsä relaamaan.”

Høegin suomalainen kustantaja Tammi julkaisi Lumen tajusta uuden pokkaripainoksen tammikuussa. Talvimusikaali vaikutti ratkaisuun, kustantamosta kerrotaan. On myös niin, että Høegin kolmekymmentä vuotta vanha teos on oikeastaan ajankohtaisempi nyt kuin ilmestyessään.

Samaa samoo Sanna Paula Mäkelä. Smillan huoli jäätiköistä ja ikiroudasta ei enää vaikuta tippaakaan utopistiselta.

”Kolmekymmentä vuotta sitten ilmastonmuutos oli kauhuskenaario tulevaisuudessa ja nyt elämme sitä. Peter Høeg oli kaukonäköinen.”

Paksun romaanin dramatisointi näyttämölle tarkoittaa vähintään 75 prosentin hävikkiä kirjan sisällöstä, Mäkelä sanoo.

Hänen versiossaan jännitysjuoni – toisin kuin Bille Augustin 1997 ohjaamassa elokuvassa Smilla’s Sense of Snow – on taka-alalla. Mäkelälle keskeisintä on Smillan mielenmaisema.

”Olen keskittynyt enemmän siihen filosofiseen, runolliseen, unenomaiseen kerrontaan.”

Wallenius kertoo, että tämä oli ensimmäisiä referenssejä, joita hän sai Mäkelältä säveltämistä varten.

Twin Peaks oli toinen referenssi ja toinen Erik Satie. Mutta muuten lähdin säveltämään aika fiilispohjalta, kuten yleensäkin teen. Ensin himassa pianolla ja sitten studiossa, kun jokin idea on olemassa.”

Mäkelä kertoo muistavansa hyvin, kun sai Walleniukselta ensimmäisen kappaleen kuultavakseen.

”Se oli esityksen teemabiisi, josta koko näytelmä lähtee. Istuin kotona pimeässä olohuoneessa ja kuuntelin kuulokkeilla. Se oli jotenkin mieletöntä, sain heti sen moodin, että tässä on se teema, tätä kohti ollaan menossa.”

Esityksissä Sibelius-akatemian, Metropolian ja Pop&Jazz Konservatorion opiskelijoista koostuvaa orkesteria johtaa Hanna-Mari Lehtonen. Bändissä on 15 soittajaa: jousia, puhaltimia, lyömäsoittimia, pianisti.

Esiintyjiä musikaalissa on noin 20, he ovat opiskelijoita, jotka valittiin laulupääsykokeiden kautta.

Sanna Paula Mäkelä ja Väinö Wallenius ovat olleet ilahtuneita siitä, miten kiinnostunut Peter Høeg on ollut musikaalista.

Lumen taju -romaanin yksi isoista teemoista on Tanskan kolonialistinen suhde Grönlantiin.

Kolmekymmentä vuotta sitten kukaan ei kyseenalaistanut, onko tanskalaisella Høegilla oikeutta kirjoittaa grönlantilaisen Smillan äänellä. Ainoa asia, jota 1990-luvulla ihmeteltiin ja kiiteltiin oli se, miten Høeg onnistui luomaan niin luonnollisen ja uskottavan naishahmon.

2020-luvulla valtasuhteet ovat aivan eri tavalla pinnalla.

”Joka suunnasta varoiteltiin sensitiivisyydestä tämän aihepiirin kanssa. Koska tarkoitus ei ole tehdä mitään ylhäältäpäin tai loukata, päätimme heti alussa, että haluamme tähän mukaan natiiveja grönlantilaisia taiteilijoita.”

Huipputyyppejä löytyikin: tanskalais-grönlantilainen muusikko Aviaja Lumholt ja Grönlannista kotoisin oleva Aqqalu Berthelsen eli räppäri Uyarakq sekä elokuvaohjaaja Inuk Jørgensen. Kaikki kolme ovat vierailleet Helsingissä.

”Aviaja kävi pitämässä grönlantilaisesta rumpulaulusta ja mask dancesta workshopin esiintyjille”, Mäkelä kertoo.

”Hän kertoi esimerkiksi, miksi tehtiin jotakin, kun lähdettiin metsästämään. Äänitimme myös hänen grönlanninkielistä puhettaan, käytämme sitä esityksessä”, Wallenius lisää.

Lumholtilta on ollut helppo varmistella Høegin kirjassaan käyttämien grönlantilaisten muinaistarinoiden ja myyttisten hahmojen paikkansapitävyyttä.

”Kaikki on Aviajan mukaan pitänyt hyvin paikkansa.”

Göteborgin elokuvainstituutissa professorina työskentelevällä Jørgensenilla puolestaan on suoranainen missio levittää video- ja elokuvamateriaalin kautta tietoutta Grönlannista ympäri maailman. Hän on työstänyt esitykseen videomateriaalia yhdessä videosuunnittelusta vastaavan Sami Kustilan kanssa.

Räppäri Berthelsen tuli käymään Helsingissä suoraan Inarista.

”Hän on tehnyt musaa saamelaisten kanssa ja tuottanut saameräppäreitä. Menimme studioon ja teimme yhdessä biisin, joka tulee myös esitykseen”, Wallenius kertoo.

Haastattelu Vallilassa tehtiin puolitoista viikkoa ennen Lumen tajun ensi-iltaa, tiistaina 10. tammikuuta. Juuri edellisenä päivänä työryhmä oli päässyt siirtymään Peacockiin esityksen teemaan täydellisesti sopivissa olosuhteissa, kun lumimyräkkä mylläsi Helsingin pahanpäiväisesti.

Ensi-iltaviikon alussa lumi on taas sulanut: sade, harmaa pimeys ja vihreä nurmikko on ottanut vallan maisemassa. Kontrasti esitykseen, sen lumeen ja jäähän, ei oikeastaan voisi olla suurempi.

Toisaalta kontrastia ei ole. Se mikä Peter Høegin kolmekymmentä vuotta sitten kirjoitetussa romaanissa huolestutti Smillaa, on nyt tapahtunut. Sulavat jäätiköt, koko ajan uhanalaisemmat jääkarhut, luontokato.

”Onhan tämä pysäyttävää”, ohjaaja Sanna Paula Mäkelä sanoo puhelimessa.

”Tammikuun puolivälissä asvaltti on näkyvissä. Kun katsoja tulee ulos esityksestä eikä lunta ole, niin kyllä toivon, että se olisi ajatuksia herättävää.”

Talvimusikaali Lumen taju Peacockissa (Tivolikuja 1) 21.1.-28.1. lumentajumusikaali.com

Peter Høeg: Lumen taju. Tammi. 542 s.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat