"Onko tekemisessä mitään järkeä", pohtii yhden Suomen merkittävimmän taidepalkinnon saaja Eetu Huhtala

Suomen merkittävimpiin taidepalkintoihin kuuluva palkinto jaettiin maanantaina Tampereella

Eetu Huhtala valmisteli työhuoneellaan teoksen kuljettamista Tampereen taidemuseoon.

16.1. 10:15 | Päivitetty 16.1. 10:59

Kun taiteilija Eetu Huhtala piti syksyllä 2021 näyttelyn Galleria Sculptorissa Helsingissä, galleria markkinoi näyttelyä kertomalla, että se nivoutuu turhautumisen, kyvyttömyyden ja voimattomuuden tuntemusten ympärille:

”[Näyttelyn] keskiössä on kulutuksen käsite, hukkaan heitetty energia, potentiaali ja resurssit, kysymykset työn ja vaivannäön arvosta, tulosten tavoittelusta, resurssien kulutuksesta ja väärinkäytöstä, epäonnistumisesta, täyttymättömistä odotuksista, pettymyksestä ja asioiden etenemättömyydestä.”

Näyttelyn teoksissa vesi valui kylpyammeeseen, joka ei koskaan onnistunut täyttymään. Keltainen ilmapallo pyöri hitaasti kahden liukuporraskaiteen puristuksissa, pääsemättä pakoon. Vakuuttavan näköinen ketjunostin ei saanut hilattua ylös edes muovipussia.

Unable-teoksessa (2021) ketjunostimen ketjut pyörivät, mutta muovipussi ei nouse.

Maanantaina Eetu Huhtala voitti Vuoden nuoren taiteilijan palkinnon, joten pelkkää resurssien väärinkäyttöä ja pettymystä hänen uransa ei voi sanoa olleen.

Huhtala suhtautuu aiheesta esitettyyn puujalkavitsimäiseen kysymykseen tyyneydellä:

”En voi sanoa, että olisin jäänyt kuvataiteessa jotenkin ulkopuolelle”, hän sanoo.

”Mutta kyllä nuo asiat nousevat esiin niin työskentelyssä kuin sen ulkopuolellakin. Taiteelliseen työskentelyyni liittyy epävarmuutta siitä, onko tekemisessä mitään järkeä. Ei sitä kysymystä voi välttää, vaikka miten tulisi palkituksi tai saisi apurahoja ja näyttelyitä.”

Huhtala kertoo poimivansa teoksiin aiheita omista tai lähipiirinsä kokemuksista. Teosta työstäessä yksityinen kokemus laajenee yleiseksi ja tunnistettavaksi. Kukapa meistä ei olisi kokenut turhautumista tai epäillyt itseään? Se saa myös yhteiskunnallisia merkityksiä: Mihin me käytämme energiaa? Ovatko nyky-yhteiskunnan tavoittelemat asiat oikeita tai mielekkäitä?

Huhtala tiivistää näin suurimman haasteen, jonka kanssa hän työssään painii: ”Se, miten pystyy tekemään jonkun asian, joka se ei kuitenkaan ole.”

Indecisive-teoksen (2021) kaiteet pyörivät eri suuntiin eivätkä päästä ilmapalloa otteestaan.

Teos voi ottaa muotonsa vaikka liukuportaiden kaiteilta, mutta Huhtala ei soita Koneen tai Schindlerin myyjälle ja osta teokseensa liukuporraskaidetta. Hän rakentaa sopivan kaiteen itse.

Jokainen teos on Huhtalalle siksi opetteluprosessi. Joitakin teoksia tehdessään hän selvittää itselleen, miten taajuusmuuntaja toimii, tai miten alumiinia pehmennetään.

Suunnitellessaan teosta Indecisive – siis sitä, jossa ilmapallo on jumissa liukuporraskaiteiden välissä – hän joutui selvittämään, millä mekanismilla liukuportaiden kaiteita liikutetaan.

”Kaiteeseen ei voi laittaa mitään ketjua tai kiilahihnaa, joilla yleensä siirretään liikettä”, Huhtala selittää.

Piti myös selvittää, miten kaiteen edes voi skaalata veistokselle sopivaan kokoon, sillä kauppakeskuksien ja metroasemien liukuportaat ovat valtavan pitkiä ja paljon niiden tekniikasta on lattian alla.

Kaiteen musta kumi oli ainoa osa, jonka hän osti valmiina. Kaiken muun hän rakensi itse.

Huhtalan hiotut tekniset ratkaisut muistuttavat taiteilijapari Grönlund-Nisusen luonnonilmiöistä ammentavista kineettisistä teoksista, eikä ihme: Petteri Nisunen oli Kuvataideakatemiassa Huhtalan lopputyön ohjaaja. Voisi kuvitella, että Huhtalalla olisi insinööritausta, mutta ei – vielä teini-ikäisenä Huhtala oli matkalla ammattitanssijaksi ennen kuin hän siirtyi valokuvan ja animaation kautta kuvanveiston pariin.

Nykyään Huhtala tekee teknisiä töitä myös taiteilijakollegoille. Kaikki heistä eivät välttämättä osaa muuttaa ideoitaan valmistuspiirroksiksi, joiden perusteella esimerkiksi suuri julkinen taideteos voidaan valmistaa.

Pillow Fort (2020) on teräksestä ja alumiinista rakennettu tyynymaja.

Tietotaito on karttunut teos kerrallaan.

”Jokaisen teoksen jälkeen on aina sama fiilis siitä, että seuraavalla kerralla toteuttaisin tämän toisin”, hän sanoo ja naurahtaa. ”Mutta samalla on vahva tunne siitä, ettei missään tapauksessa halua tehdä teosta toista kertaa.”

Vuoden nuori taiteilija -palkintoon kuuluu 20 000 euron stipendi ja mahdollisuus yksityisnäyttelyyn Tampereen taidemuseossa. Huhtala kertoo lukeneensa läpi tiedotteen, jolla Tampereen taidemuseo palkinnosta tiedottaa.

Raati kuvaili Huhtalan taiteen heijastelevan inhimillistä kokemusmaailmaa nykyisen tieto-, teknologia- ja kulutusyhteiskunnan arkisten objektien, toiminnan ja tilanteiden äärellä.

Huhtalalle tuli tekstistä tunne, että palkintoraati sai kiinni siitä, mitä hän työskentelyllään tavoittelee. Joskus vaivannäkö siis nähdään ja tunnistetaan.

”Tuli sellainen olo, että ehkä tässä todella on jotain järkeä.”

Kuka?

Eetu Huhtala

  • Syntynyt Äänekoskella vuonna 1993.

  • Asuu Helsingissä, työhuone Keravalla.

  • Työskentelee muun muassa liikkuvien mekaanisten veistosten ja valoa hyödyntävien teosten parissa.

  • Valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2021.

  • Yksityisnäyttely Galleria Sculptorissa vuonna 2021.

  • Teoksia ryhmänäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Parhaillaan teoksen I sat there, doing nothing voi nähdä Espoon Emmassa ja Indecisive-ilmapalloteoksen Rovaniemen Korundissa.

  • Toteuttanut pysyvän julkisen valoteoksen Tanssin Taloon.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat