”Siinä tuhottiin monen nuoren tulevaisuus” – 25 vuotta sitten alkoi vartijoiden ja maalarien graffitisota

Kymmenen vuotta kestänyt Stop töhryille -kampanja on yksi esimerkki siitä, miten vartiointiliikkeille on kertynyt valtaa pääkaupunkiseudulla.

Stop töhryille -kampanja vietti 10-vuotisjuhliaan Finlandia-talossa syyskuussa 2008, ja Vapaa Helsinki -ryhmä järjesti tapahtumalle Stop nollatoleranssi -vastabileet.

13.1. 12:24 | Päivitetty 13.1. 12:55

Kaksikymmentäviisi vuotta sitten Helsingin kaupunki julisti kampanjan nimeltä Stop töhryille. Tavoitteena oli nollatoleranssi graffiteille, tägeille, julisteille ja tarroille: perustettiin ympäri vuorokauden pyörivä palvelunumero, ja kansalaisia kannustettiin ilmoittamaan ”itse teossa havaitusta sottaajasta” suoraan poliisille.

Tärkein työkalu olivat kuitenkin vartiointi- ja puhdistuspalvelut, joita kaupunki osti valvomaan kaupungin omistamien sekä kaupungille kuulumattomien kiinteistöjen siisteyttä.

Esimerkiksi vartiointifirma FPS Security Oy erikoistui ottamaan kiinni graffitintekijöitä.

Viime viikkojen aikana otsikoihin ovat nousseet ylimitoitettua voimankäyttöä harjoittaneet vartijat. Joulukuun lopussa Itä-Uudenmaan poliisi tiedotti tutkivansa poikkeuksellisen laajaa pahoinpitely­kokonaisuutta, jossa Avarn Security järjestyksenvalvojia epäillään eriasteisista pahoinpitelyistä pääkaupunkiseudulla.

Graffitintekijöitä valvonut FPS on osaltaan Avarnin edeltäjä. FPS:n perustalle syntyi Turvatiimi, joka puolestaan yhdistyi G4S Suomeen muodostaen Avarn Securityn.

Kymmenen vuotta kestänyt ja miljoonia euroja maksanut Stop töhryille -kampanja on yksi esimerkki siitä, miten vartiointiliikkeille on kertynyt yhä lisää rahaa ja valtaa pääkaupunkiseudulla.

Graffitit rantautuivat Suomeen 1980-luvun aikana, ja alkuun niihin suhtauduttiin enimmäkseen myönteisesti. Vähitellen graffitit alkoivat yleistyä kaupunkikuvassa ja huomiota herättivät esimerkiksi junat, joita graffitintekijät kävivät maalaamassa luvatta varikoilla.

Vuodesta 1991 lähtien Rakennusviraston päällikkö sai myöntää graffitien tekoon sekä luvan että rahaa tarvikkeisiin. Tämä loppui viisi vuotta myöhemmin.

Helsinkiläiset graffitintekijät Antti, Kalervo ja Tero kertoivat kokemuksistaan HS:lle 19. kesäkuuta 1995.

1990-luvun puolivälissä vastustus graffiteja kohtaan kasvoi. ”Inhottavia, siivottomia, silkkaa sotkua”, siteerattiin helsinkiläisiä HS:ssa kesäkuussa 1995. Virkavalta tiukensi otettaan. Heinäkuussa 1997 Helsingin rikospoliisiin perustettiin graffitirikollisuuden tutkijaryhmä, joka suhtautui graffitin tekijöihin rikollisliigoina, ja esimerkiksi Vartioässät-vartiointiliike oli erikoistunut graffitimaalareiden kiinniottamiseen (HS 15.10.1997).

”Graffitien puhdistuksessa nähtiin bisnesmahdollisuus, joka johti graffitintekijät täysmittaiseen sotaan vartiointi- ja puhdistusliikkeiden kanssa”, kirjoittaa Juho Toiskallio teoksessaan Graffiti – Wraitterin käsikirja (Moreeni, 2020).

Egsin teoskokonaisuus This Could Go on Forever on esillä Serlachius-museo Göstassa 5. maaliskuuta asti.

Samaa mieltä on myös Egs, Suomen kansainvälisesti tunnetuin graffitimaalari, joka on työskennellyt 30 vuoden ajan ja yli 50 maassa. Se tekee hänestä yhden Suomen parhaiten verkostoituneista ja kansainvälisimmin työskentelevistä taiteilijoista.

”Yhtäkkiä vartiointiliikkeiden toiminta alkoi näyttää järjestäytyneeltä rikollisuudelta”, hän muistelee videopuhelussa Stop töhryille -kampanjaa. Egs ei esiinny julkisuudessa oikealla nimellään tai kasvoillaan, ja videollakin kamera pysyy pimeänä.

”Vallan- ja rahanhimo sotkeutuivat valvontaan, kun vartiointiliikkeiden johtajat huomasivat asiantuntijana esiintymisen olevan tuottavaa bisnestä”, hän sanoo.

Esiintymällä asiantuntijoina esimerkiksi oikeudenkäynneissä vartiointiliikkeet saivat luotua ”ylisuuren ongelman, johon tekivät ylisuuret ratkaisut – ja saivat näin resursseja”, Egs kuvailee.

Hänen mukaansa graffitit ja niiden tekijät demonisoitiin täysin. Suurin osa graffitimaalareista oli teini-ikäisiä tai parikymppisiä nuoria aikuisia, joilla ei ollut mitään muuta rikollista toimintaa, mutta äkkiä heidät leimattiin samaan joukkoon moottoripyöräjengien kanssa.

Kaikilla vartijoilla ei ollut univormuja, vaan osa heistä kulki kaupungilla siviilivaatteissaan, seuraili nuoria, pysäytteli kaduilla ja pelotteli esimerkiksi kertomalla, että näistä oli kuvia tai että he tietävät, missä nuori asuu. Tai odottivat pensaaseen piiloutuneina kiinni otettavaa graffitin tekijää, Egs kertoo.

VR peräsi jättikorvauksia junagraffiteista vuonna 2007. Kuva poliisin epäiltyjen hallusta takavarikoimista tavaroista.

Usein mittaviksi paisuneet korvauslaskut eivät olleet edes pahin ongelma, Egs sanoo.

”Kyllä se henkinen puoli oli varmasti isompi vahinko”, Egs arvelee. ”Siinä tuhottiin monen nuoren tulevaisuus ja ambitiot aika tehokkaasti.”

Egs itse aloitti maalaamisen jo 1980-luvulla, 13–14-vuotiaana, jolloin väärään paikkaan tehdystä graffitista kyllä rangaistiin, mutta rangaistukset olivat lievempiä ja suhtautuminen yleisesti positiivisempi kuin kymmenen vuotta myöhemmin. Nuoren tekijän haaveena oli kaunistaa kaupunkia, saada ”betoni kukkimaan”.

”Mulle olisi kyllä tullut elinikäiset traumat, jos joku tuntematon tyyppi olisi hypännyt jostain puskasta yhtäkkiä kovistelemaan ja käynyt fyysisesti tai henkisesti kiinni.”

Syytöksiä vartijoiden tekemistä, Stop töhryille -kampanjan aikaisista väärinkäytöksistä on liikkunut vuosien ajan. Graffitimaalarit kertoivat niistä myös kampanjan aikana, esimerkiksi vuonna 2006 julkaistussa HS:n jutussa, jossa kerrottiin Ilmalan junavarikolla puhjenneesta ”graffitisodasta”.

Vartiointiliikkeet kiistivät väärinkäytökset tuoreeltaan. Vuonna 2006 vartiointiliike FPS:n toimitusjohtaja kiisti vartijoiden väkivaltaisuudet ja laittomat henkilörekisterit. Maalareiden seuraaminen saattoi johtua siitä, että paikalle odotettiin poliisia suorittamaan kiinniottoa, toimitusjohtaja sanoi.

Myös Helsingin kaupungin silloinen apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri sanoi vuonna 2006, että vartijoiden asiattomuuksista ei ole löydetty näyttöä.

Tägien puhdistusta Töölössä maaliskuussa 2006.

Jo nuorena Egs matkusti ympäri Eurooppaa, reilasi kaupungista toiseen, ja myöhemmin hän on päässyt tutustumaan graffitikulttuuriin laajasti ympäri maailman – samoin kuin siihen, miten katutaiteeseen on suhtauduttu. 2000-luvun alussa Helsingin Stop töhryille -kampanja oli hänen mukaansa Euroopan järeimpiä.

”Oikeissa metropoleissa ymmärrettiin, että tämä ei ole kovin kaksinen ongelma”, hän toteaa. ”Se tuntui Helsingin mittakaavassa todella massiiviselta ja ylimitoitetulta ja uskon, että siinä vartiointiliikkeiden propagandalla on ollut todella iso merkitys: on luotu tämä ongelma, ja sitten isoa korvausta vastaan tarjottu ratkaisu.”

Eikä media hänen mukaansa mitenkään kyseenalaistanut toimintaa, vaan otti vartiointiliikkeiden tiedotteet sellaisenaan vastaan. ”Hesarissakin kirjoitettiin, että Helsingissä pyörii näin ja näin monta rikollista graffitijengiä”, Egs muistelee.

Vaikka Stop töhryille oli ylilyönti, eivät vartiointiyritykset sitä yksin luoneet, Egs kuitenkin muistuttaa. ”Helsingin kaupungin tilaamahan kampanja oli.”

Joitain virheitä on myös myönnetty. Stop töhryille -projektin johdossa toiminut Kauko Haantie sanoi HS:lle vuonna 2011, että töhryprojektissa syyllistyttiin moniin virheisiin.

"Tällä tietämyksellä mitä nyt on, on selvää, että nollatoleranssi oli väärä tie. Jos yksikin nuori haluaa maalata luvallisesti, täytyyhän heillä paikka olla", Haantie sanoi. Hänen mukaansa väitteet vartijoiden väkivallasta olivat kuitenkin tuulesta temmattuja.

Stop töhryille -projektin lopettamisen jälkeen Helsinkiin on pystytetty luvallisia maalauspaikkoja.

Nyt esiin tulleen vartiointiliikkeiden epäillyt väärinkäytökset eivät tulleet Egsille yllätyksenä, niin tutuksi asetelma on vuosikymmenten saatossa käynyt.

Fyysisen voimankäytön oppimisen lisäksi Egs toivoo vartijoiden ymmärtävän myös henkisen vastuun, joka vallan mukana seuraa. Hänelle isoin kysymys on se, onko vartijan tarkoitus luoda pelkoa vai turvaa.

Oikaisu 13. tammikuuta kello 12.55: Jutun kuvatekstissä väitettiin virheellisesti, että kuvassa puhdistetaan graffitia. Kuvassa puhdistetaan tägiä.

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat