Palkittuun peliin perustuva HBO:n uutuus­sarja alkaa tänään: Rikkooko se vihdoin kirouksen?

Videopelien filmatisoinneilla on ansaitusti heikko maine, mutta rikkooko maanantaina 16. tammikuuta HBO Maxilla alkava The Last of Us -sarja vihdoin niiden kirouksen?

Pedro Pascal esittää Joelia ja Bella Ramsey Ellietä The Last of Us -sarjaversiossa.

14.1. 2:00 | Päivitetty 16.1. 8:04

The Last of Us -sarja perustuu suosittuun videopeliin, jonka tarinassa ikääntynyt mies Joel ja teinityttö Ellie matkaavat tuhon jälkeisen, vaarojen täyttämän Amerikan halki.

Mikäli et ole kyseistä peliä pelannut, ja laadukkaasti tehty post-apokalyptinen scifi sekä kauhudraama kiinnostavat, suosittelen vilkaisemaan sarjaa ja lopettamaan arvion lukemisen tähän.

Mutta jos olet pelannut, asia on hieman mutkikkaampi. Itse rakastan The Last of Us -peliä, ja sarjan katselu sai tunteet heittelemään laidasta toiseen.

Odotukset sen suhteen olivat jo etukäteen matalalla, kovista tekijöistä – pääkäsikirjoittajia ovat pelin tarinan luoja Neil Druckmann sekä Chernobylin Craig Mazin – ja julkaisija HBO:n raivokkaasta ennakkopuffauksesta huolimatta.

Videopelien elokuvaversiot ovat olleet surkeita epäonnistumisia vuosikymmenestä toiseen. Viime vuonna valkokankaille tuli esimerkiksi masentavan huono Uncharted, joka The Last of Usin tapaan pohjaa Sonyn pelisarjaan.

Ensimmäisen jakson perusteella olin valmis leimaamaan myös The Last of Us -sarjan taas uudeksi huonoksi pelifilmatisoinniksi. Pilottijakso noudattelee pelin alkua lähes orjallisen tarkasti, vain pökkelömmin kerrottuna.

Toinen jakso skarppasi. Tarinaan se ei tuonut edelleenkään uutta, mutta teknisesti huolella luotu maailma, näyttelijät ja kerronta alkoivat vetää puoleensa.

Kolmas jakso oli superyllätys. Se irtautui pelin pääjuonesta ja esitteli takaumana kerrotun uuden, itsenäisen pientarinan; riipaisevan, hauskan ja kaikin puolin upean.

Oliko se nyt tapahtunut? Oliko vihdoin saatu tehtyä erinomainen, omillaan toimiva videopelisovitus, joka tarjoaa uuden elämyksen myös alkuteoksen läpi pelanneille?

No ei ihan. Mutta se oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti.

Vasemmalla Bella Ramseyn näyttelemä Ellie, oikealla The Last of Us Part 1 -pelin Ellie.

Vuonna 2013 julkaistu The Last of Us oli ilmestyessään jättihitti, arvostelumenestys ja tapaus. Sittemmin se on noussut videopelien klassikoiden kaanoniin.

Amerikkalaisen Naughty Dogin kehittämä peli on genreltään toimintaseikkailu, jossa hiiviskellään, taistellaan, tutkitaan ympäristöjä ja selvitetään kevyitä pulmia. Ennen kaikkea The Last of Us on yksi merkkipaalu siinä, kuinka hienosti videopeli voi toimia tarinankerronnan välineenä.

Pelin alussa nähdään yksinhuoltajaisä Joelin ja tämän tyttären Sarahin silmin, kuinka tuhoisa epidemia lähtee yhtäkkiä leviämään Teksasin Austinissa. Osa ihmisistä muuttuu zombimaisiksi, raivoaviksi pedoiksi, armeijan joukot ampuvat tartunnan saaneita, naapurusto täyttyy pakenevasta väestä. Myös Joel, Sarah ja Joelin veli Tommy lähtevät pakomatkalle, ja kaaoksessa sotilas ampuu Sarahin kuoliaaksi.

20 vuotta myöhemmin ihmisväestön rippeet asuvat karanteenialueilla, joita hallitsee diktatuurimainen sotilasvalta, sekä erinäisissä hajanaisissa yhteisöissä. Asutusten ulkopuolella on vain kasvien valtaamia raunioita, autojen raatoja sekä laumoittain epämuodostuneiksi kannibaalihirviöiksi muuttuneita ihmisiä. Epidemian on aiheuttanut cordyceps-loissieni, josta saatuun tartuntaan ei ole parannuskeinoa.

Vai onko? Joel, joka uudessa maailmassa hankkii elantonsa salakuljettajana, saa erikoisen tehtävän: viedä orpo teinityttö Ellie Tulikärpäset-kapinallisjoukon tukikohtaan, reilua palkkiota vastaan. Syy selviää pian: Ellie on immuuni cordyceps-infektiolle, kenties avain koko epidemian päättämiseen.

Pelaaja ohjastaa Joelia, loppupuolella myös Ellietä. Katkeroitunut, kyyninen Joel ja kovia kokenut omapäinen Ellie oppivat pikkuhiljaa luottamaan toisiinsa. Lähtökohdaltaan perinteinen post-apokalyptinen juoni on poikkeuksellisen hyvin kirjoitettu, koskettava ja rohkeakin.

Erityisen taitavasti se käsittelee moraalikysymyksiä, ja vielä taitavammin hyödyntää siinä videopeliformaattia. The Last of Usin maailma ei ole mustavalkoinen, tapettavat ihmisviholliset ovat aina ihmisiä. Pelaaja joutuu tekemään asioita, joita ei välttämättä haluaisi – etenkin nerokkaan epämukavassa finaalissa. (Ja vielä enemmän pelin 2020 ilmestyneessä jatko-osassa.)

The Last of Us -sarjan maailma on huolella ja taitavasti luotu.

The Last of Us -sarjasta ei voi sanoa, etteikö se kunnioittaisi alkuteostaan. Tekijät ovat käsitelleet peliä kuin kruununjalokiveä. Teknisesti sarja on huipputyötä ja budjetti on ollut ilmeisen massiivinen. Pelin ympäristöt on toisinnettu upean pikkutarkasti.

Studiokuvien ja digitaustojen lisäksi sarjassa on käytetty runsaasti käsin rakennettuja lavasteita ja perinteisiä maskeeraustehosteita, mikä tekee sen maailmasta käsinkosketeltavan, eletyn tuntuisen.

Näyttelijät ovat niin ikään taitavia. Päärooleissa Pedro Pascal ja Bella Ramsey ovat niin hyviä, että pienen totuttelun jälkeen heidät hyväksyy samanarvoisiksi Joeliksi ja Ellieksi pelien ääninäyttelijöiden Troy Bakerin ja Ashley Johnsonin rinnalle. Mieleenjäävän sivuroolin tekee esimerkiksi Storm Reid pelin lisäosasta tuttuna Rileynä.

Tarina noudattelee The Last of Us -peliä uskollisesti. Ja se on itselleni koko sarjan perusongelma. Niin hyvin kuin se ensimmäisen jakson jälkeen lähteekin rullaamaan, ja niin taitavasti kuin se kaikkiaan on toteutettu.

Vasemmalla Pedro Pascalin näyttelemä Joel, oikealla The Last of Us Part 1 -pelin Joel.

Jos tarina on jo alkuperäisessä pelissä kerrottu filmaattisesti, jännittävästi ja ajatuksia sekä tunteita herättävästi, miksi minua kiinnostaisi katsoa täsmälleen sama tarina näyteltynä versiona? Vieläpä pitkälti samoin kuvakulmin ja vuorosanoin? Minulle se ei riitä.

Sääli, sillä sarja tosiaan antaa viitteitä muustakin. Aiemmin mainitun sykähdyttävän kolmosjakson (jossa aina mainio Nick Offerman esittää vainoharhaista survivalistia) lisäksi sarjassa on pari muutakin pelistä poikkeavaa sivupolkua, jotka jäävät kuitenkin irrallisiksi umpikujiksi. Aivan kuin Druckmannin ja Mazinin uskallus olisi vain loppunut kesken.

Jos ei muuta, niin The Last of Us ainakin näyttää oikeaa suuntaa tuleville pelifilmatisoinneille. Sekin on niiden yleisen tason tuntien paljon sanottu.

The Last of Us alkaa HBO Maxilla 16. tammikuuta. Pelin uudistettu versio The Last of Us Part 1 julkaistiin Playstation 5:lle viime syksynä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat