Ville Valo laittoi Tavastialla ”Himpulat” vinkumaan

Ville Valo on tehnyt soolourallaan oikean ratkaisun. Viikonloppuna Tavastialta alkaneen maailmankiertueen settilista oli puoliksi ”Himpuloita” ja puoliksi Valon uutta Neon Noir -soololevyä, kirjoittaa kriitikko Arttu Seppänen.

Ville Valo esiintyi kolmena päivänä putkeen Tavastialla. Kuva perjantain keikalta.

16.1. 12:40 | Päivitetty 16.1. 13:04

Rock

VV Tavastia-klubilla 15.1.2023.

Him oli Suomen Oasis. 1990-luvulla suosioon nousseet yhtyeet osasivat kumpikin omalla mantereellaan kerätä massat ja kuvata musiikillaan kulttuuria, joka oli olemassa, mutta josta oli helpompaa vaieta arjessa.

Oasiksella se oli työväenluokan turhautuneisuus, joka purkautui duurissa soitettuina röyhkeinä unelmina osana nousukautta. Kun Liam Gallagher lauloi ja uskotteli Oasiksen debyyttilevyllä olevansa rock’n’roll-tähti, hän tietysti puhutteli kuulijaa: sinä olet oman elämäsi tähti, senkin mestari.

Himin sisimmässä sykki suomalaisten rakkaus melankoliseen ja synkkään iskelmään, joka oli jo pitkään toiminut arjen tukipilarina. Kun meni huonosti, löytyi aina takuuvarmasti laulu, jossa meni vielä huonommin.

Kun tähän yhdisti vielä suomalaisten mieltymyksen raskaaseen rockiin, luonteva menestysresepti oli kuin suoraan mestarillisen noidan padasta.

Him pystyi laulamaan uskottavasti ”join me in death”. Sen soidessa teinit pyörivät peitoissaan kuunnellessaan elämänsä dramaattisinta hetkeä, joka oli tunteiltaan yhtä totta kuin valetta. Harva olisi oikeasti sanonut seinän toisella puolella keittiön pöydän ääressä ”this life ain’t worth living”.

Keikoilla yksityinen voimavara kasvoi massojen hurmokseksi. Oasista tai Himiä ei ole ollut enää vuosiin. Tällaisten bändien jälkeen soolouralla on kaksi mahdollisuutta: täysi pesäero vanhaan tai se toinen tie. Oasis-veljeksistä Noel yritti aluksi karsia Oasis-biisit minimiin soolouransa keikoilla. Lyhyen Beady Eye -yhtyekokeilun jälkeen Liam on aina laulanut Oasista keikoilla vähintään puolet biiseistä.

Olisi hulluutta jättää sellainen perintö heitteille. Ville Valo on tehnyt soolourallaan oikean ratkaisun. Viikonloppuna Tavastialta alkaneen maailmankiertueen settilista oli puoliksi ”Himpuloita” ja puoliksi Valon uutta Neon Noir -soololevyä.

Him hajosi 2017, jonka jälkeen Valo hengähti tekemällä levyn ja kiertueen Agentsin kanssa. Sunnuntaina Tavastialla näytti ja kuulosti siltä, että Valo oli valmis palaamaan elämäntyönsä pariin. Käytännössä Tavastia, jonka salin kattoa koristaa Valon suunnittelema Heartagram-symboli, oli maailmankiertueen aloitukselle ainoa vaihtoehto. Valo soitti viikonloppuna legendaarisella klubilla kolme loppuunmyytyä iltaa.

Valo esitti keikalla vuorotellen uuden Neon Noir -albumin kappaleita ja Himin tuotantoa. Vasemmalla kitaristi Mikko Virta.

Neon Noir -albumin säihkyvä pimeys on takuuvarmaa Valoa: melodioiden ja kontrastin ajamaa poptekstuuria. Uudet kappaleet soivat Tavastialla luontevasti Him-klassikoiden välissä – tai toisin päin. Setti oli koottu niin, että joka toinen biisi oli uutta ja joka toinen vanhaa.

Run Away From the Sun voisi hyvin olla Him-klassikko vuodelta 1999. Sen kertosäkeen falsettikoukku on kuin suoraan Take Thatin ysärihitistä Patience tai hieman tuoreemmasta Kings of Leonin hitistä Pyro.

Uuden levyn kappaleista The Foreverlost ja Echolocate Your Love erottuivat keikalla kirkkaimmin. Tavaramerkkihattuun ja kokomustaan pukeutunut Valo esiintyi innostuneesti ja elinvoimaisesti. Him-aikoina tuli nähtyä sellaisiakin keikkoja, joita voisi kuvailla pikemminkin sanoilla poissaoleva ja välinpitämätön.

Him-klassikot soivat yhä hienosti. Yhtyeen lopettamisen jälkeen 2000-luvun alun emo ja goottirock kajaaleineen on kokenut uudenlaista arvonnousua, joka näkyy tämän hetken popissa niin räpissä kuin Billie Eilishin musiikissakin. Trendi on nostanut Himin katalogin pisteitä myös z-sukupolven silmissä.

Valo on koonnut taustalleen uuden yhtyeen: Mikko Virta (kitara), Risto Rikala (rummut), Sampo Sundström (kitara) ja Juho Vehmanen (basso). Bändi oli korostetusti rutiininomainen ja ammattimainen taustabändi.

Heidän ja solistin välille ei ollut vielä ehtinyt kehittyä havaittavaa kemiaa. Tekemisestä näkyi alkukiertueelle luonteva jännittyneisyys.

Kosketinsoittajan puuttuminen uudesta yhtyeestä herätti huomiota. Taustaraidat ovat jo pitkään olleet rokkikeikkojen peruskauraa, mutta oli hieman latistavaa kuulla bändisoiton jyllätessä keskeiset kosketinmelodiat nauhalta.

Keikka oli kuitenkin pirteä ja ehdottomasti plussan puolella. Valo on Suomen harvoja aitoja rocktähtiä eikä aura ole kaventunut. Vähäsanainen Valo summasi itse keikan loppupuolella kuluneen viikonlopun, että ”tämä olisi voinut mennä vituiksi, mutta meni älyttömän hyvin”.

Salin kattoa koristi Valon suunnittelema Heartagram-symboli.

”Tämä olisi voinut mennä vituiksi, mutta meni älyttömän hyvin”, Valo summasi keikan.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat