Päivittäispodcast tarjoaa osuvia havaintoja, mutta liikaa samanmielistä hyminää

23 minuuttia -podcastin tarkoituksena on tarjota vaihtoehto radioiden aamuohjelmille.

Jussi Heikelä (vas.) ja Arto Koskelo aloittivat podcastinsa koronasulkujen aiheuttaman ahdistuksen innoittamina.

15.1. 2:00

Jussi Heikelän ja Arto Koskelon 23 minuuttia on varteenotettava yritys tehdä valtavirran yhteiskunnallista päivittäispodcastia. Podcast julkaistaan jokaisena arkiaamuna kello 6. Tarkoituksena on tarjota vaihtoehto radioiden aamuohjelmien hölöttäjille, ja siinä 23 minuuttia onnistuukin hyvin. Aiheet ovat isoja ja vakavia, mutta käsittelytapa kepeä.

Heikelä ja Koskelo aloittivat podcastinsa koronasulkujen aiheuttaman ahdistuksen innoittamina, ja nyt jaksoja on takana jo lähes 600. Reipas julkaisutahti selittää sarjan päiväkohtaisesti vaihtelevaa laatua. Joka päivä ei vain irtoa.

Heikelä ja Koskelo ovat toki teräviä tyyppejä, joilla on monesti osuvia yhteiskunnallisia havaintoja, mutta kehnoimmillaan jaksot jäävät pölhöpopulistisen läpänheiton tasolle.

Podcastin suurin ongelma on roolitus. Juontajat kun ovat kaikesta samaa mieltä keskenään. Yleensä Koskelo paasaa ja Heikelä peesaa, mutta joskus myös toisinpäin.

Herrat asemoivat itsensä oikeistoliberaaleiksi tolkun ihmisiksi, mutta kiinnostavampaa keskustelua syntyisi, jos juontajien ajatusmaailmat olisivat hieman kauempana toisistaan. Pieni veljellinen eripura, konflikti ja väittelynomaisuus tekevät aina keskustelulle terää. Varsinkin kun samat miehet ovat äänessä päivästä toiseen.

Sarjan jaksot julkaistaan podcastpalveluiden lisäksi myös Youtubessa, mutta tässäkään tapauksessa kuva ei tuo keskusteluun mitään lisäarvoa.

23 minuuttia. Kuunneltavissa eri podcastpalveluissa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat