Säveltäjä Mikko Sarvanne laajentaa jazzin rajoja

Ääniwallin konsertti on hyvä esimerkki siitä, miten monipuolinen on Suomen jazzkenttä, kirjoittaa Katri Kallionpää.

14.1. 13:50

Sängyn kupoli vielä puolillaan unta, he laulavat. Ja se kuulostaa aivan yhtä kummalliselta ja kauniilta kuin runoilija Erkka Filanderin (s. 1993) heräämistä kuvaava runo.

Garden-yhtyeen Selma Savolainen (vas.), Josefiina Vannesluoma, Oskari Siirtola ja Aino Juutilainen Ääniwallissa.

Vallilan Ääniwallissa on käynnissä Mikko Sarvanteen Garden -yhtyeen Heräämisen valkea myrsky -albumin julkaisukonsertti. Gardenin kanssa lavalla on Aino Juutilaisen Ainon.

Konsertti on hyvä esimerkki siitä, miten monipuolinen on Suomen jazzkenttä. Tällaista musiikkia voisi hyvinkin kuvitella kuulevansa jossakin kamarimusiikkifestareilla tai konserttitalossa. Mutta nyt ollaankin Vallilan teollisuusalueen vanhassa tehtaassa, house- ja konemusiikin pesäpaikassa Ääniwallissa.

Myös ulkona riehuu valkea myrsky ja me syvän päädyn jazzdiggarit ja Kallion hipsterit olemme joutuneet tarpomaan paikalle loskassa, kinoksissa ja vaakasuorassa lumisateessa.

Olen erittäin otettu! Juuri täällä Ääniwallissa Sarvanteen ja Juutilaisen taideklasarin ja jazzin välissä haahuileva musiikki kurottaa juurilleen: Improvisoituun rytmimusiikkiin.

Paikan rosoista ilmapiiriä kuvastaa se, että vaikka pääsylipulle on määrätty hulppea hinta, siitä saa käytännössä maksaa sen verran, mihin omat rahkeet riittävät.

Mikko Sarvanne julkisti Gardenin uuden levyn Heräämisen valkea myrsky.

Yhteiskonsertti on luonteva, sillä Garden ja Ainon keskustelevat jännästi keskenään. Sarvanteen musiikki vaikuttaa läpisävelletyltä, kun taas Ainon näyttää nojaavan enemmän improvisointiin.

Yhteinen nimittäjä on sellisti Aino Juutilainen, joka soittaa molemmissa.

Mikko Sarvanne (s. 1992) perusti ensimmäisen orkesterinsa Hip Companyn jo kymmenen vuotta sitten. Garden aloitti toimintansa kesällä 2019.

Sarvanne on säveltänyt jo aiemmin viiden laulajan ja kontrabasson Signelle, jonka kantavia voimia ovat laulajat Selma Savolainen ja Josefiina Vannesluoma.

Savolaisen, Vannesluoman ja Virva Immosen yhteen hioutunut soundi ja hienovireinen dynamiikka ovat pääroolissa myös Filanderin runojen tulkinnassa, vaikka sanoista ei juuri saa selvää. (Käsiohjelmaan painetut runot olisivat hyvä apu.)

Laulun ohessa tunnistettava elementti Sarvanteen musiikissa ovat rytmiset jaksot, joihin osallistuvat kaikki muusikot. Jesse Ojajärven rummut ja perkussiot ovat luonnollisesti oma lukunsa. Oskari Siirtolan kontrabasso sekä Juutilaisen sello resonoivat upeasti keskenään. Soundin viimeistelee Sarvanteen elektroniikka.

Juutilaisen juuret ovat klassisessa musiikissa, mutta vuonna 2017 perustettu Ainon kuulostaa Gardenin rinnalla yllättäen jopa aavistuksen jazzimmalta. Yksi illan huippuhetkistä onkin Aino Juutilaisen väkevä soolo.

Ainonin soundin runkona ovat Juutilaisen ja viulisti Merimaija Aallon jouset, joita Milo Linnovaara rikastaa puhaltimillaan. Joonas Leppäsen tapa soittaa rumpuja on nerokas: Hän onnistuu samaan aikaan sekä kohottamaan akustisia soittimia että pitämään musiikin pulssissa.

Konsertti päättyy Sarvanteen taivaallisen kauniiseen sävellykseen, jota kuunnellessa tuntuu siltä kuin siirtyisi rajattomaan, valon täyttämään ikuisuuteen.

Aino Juutilaisen sellosoolo oli yksi konsertin huippuhetkiä.

Mikko Sarvanne Garden + Ainon:

Su 16.4. klo 14: Sara Hildénin taidemuseo, Tampere

Tykkää Jazzkeittiöstä

Facebookissa
.

Lue kaikki blogipostaukset täältä.

Oikaisu 15.1. 2023 klo 14.55: Korjattu Virva Immosen etunimi juttuun. Poistettu sana ”improvisaatio” Aino Juutilaisen sellosoolon kuvailusta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat