Caleb McGillvary haasteltavana kolaripaikalla. Sen jälkeen hänet tunnettiin pitkään ”kulkuri-Kaina” tai ”kirvesliftaajana”.

Liian hyvä sankaritarina

Netflixin tuore dokumentti kertoo, miten helposti sekä sosiaalinen media että televisiokanavat haksahtivat kirvesliftarin tarinaan.

Tämä aika kaipaa kipeästi sankareita, sanotaan. Ikävä vain, että usein sankareista paljastuu puolia, joista emme olisi halunnut tietää mitään.

Netflixin tuore dokumenttielokuva Liftaaja, kirves ja nettisensaatio kertoo Kai Lawrencena tunnetun Caleb Lawrence McGillvaryn hämmentävän tositarinan.

Tarina alkaa autotieltä helmikuun 1. päivänä vuonna 2013. Tuolloin McGillvary oli liftannut lähes kaksimetrisen miehen kyytiin. Liikennevaloissa mies ajoi äkkiarvaamatta katutöissä olleen afroamerikkalaisen työmiehen päälle ja törmäsi toiseen autoon.

Kolaripaikalle alkoi kerääntyä ihmisiä. Tämän jälkeen sekava 135-kiloinen jätti tempaisi auttamaan tulleen naisen karhunsyleilyyn, ja alkoi puristaa. Hän myös karjui haluavansa pelastaa maailman mustilta ihmisiltä.

Silloin McGillvary puuttui peliin. Hän kaivoi jostain kirveen ja taltutti äijänkörilään kolmella iskulla. Ainekset sankaritarinan syntymiseen olivat koossa.

Jos haluat katsoa dokumentin ilman ennakkokäsityksiä, kannattaa pysäyttää lukeminen tähän.

Tietysti suurelle sankaritarinalle tarvitaan myös kertoja. Tässä tapauksessa hän on KMPH-televisiokanavan urheiluankkuri Jessob Reisbeck. Tv-kanavan uutistoimituksessa oli tuona päivänä jostain syystä paikalla tavallista vähemmän uutistoimittajia, ja Reisbeck lähetettiin kameramiehen kanssa raportoimaan liikenneonnettomuudesta. Paikalle päästyään hän haastatteli hyökkäyksen kohteeksi joutunutta naista ja sai kuulla mystisen liftarin uroteosta.

Sitten tapahtui jotain yllättävää. Reisbeck näki tien toisella puolella nuorukaisen, joka vastasi täysin naisen kuvausta. Syntyi haastattelu, jossa innostuneelta grunge-tähdeltä näyttävä McGillvary kuvaili tapahtumaa elävästi.

"Noin iso mies voi murtaa naisen niskan kuin tikun. Niinpä iskin sitä miestä kirveellä: ”Smash, smash, smash", hän kuvaili toimintaansa. Sitä ennen hän oli kertonut haastattelijalle kaikkien ihmisten olevan rakastamisen arvoisia ja katsonut samalla vetoavasti katsojaan.

Siinä vaiheessa Reisbeckille ei tullut mieleenkään, että he olivat taltioineet jotain ainutlaatuista. Hän palasi toimitukseen ja editoi materiaalista uutisjutun. Illalla kameramies laittoi koko haastattelun Youtubeen.

Seuraavana päivänä sitä oli katsottu puoli miljoonaa kertaa.

Sankaritarina oli löytänyt yleisönsä.

Tämän jälkeen tarina kirvesliftaajasta sai mielettömät mittasuhteet. McGillvaryn lyömä mies selvisi vammoistaan ja tuomittiin myöhemmin, mutta kulkuri-Kai-ilmiö oli syntynyt. Smash-hokemasta tehtiin lukematon määrä erilaisia meemejä, kuten musiikkikappaleita ja animaatioita, ja McGillvary tuntui olevan ihastelun kohteena kaikilla mahdollisilla Youtube-kanavilla.

Muutamassa viikossa kauniskasvoinen hippisurffari nousi sekä oman käden oikeutta kaipaavien äijien että liberaalimpien piirien lemmikiksi. Suuren yleisön silmissä hän oli yhteiskunnan ulkopuolella vapaasta tahdostaan elävä seikkailija, joka Jeesus Nasaretilaisen tavoin antoi vaikka paidan päältään osatonta auttaakseen.

”Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa ihmiset sanovat, että ’olimmepa onnekkaita, että kodittomalla liftarilla oli kirves”, koomikko Stephen Colbert veisteli ohjelmassaan.

Toteutui toimittajien keskuudessa usein käytetty hokema: jos jokin tarina kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se usein on juuri sitä.

Megalomaanisen somejulkisuuden myötä sankarista kiinnostuivat myös Yhdysvaltain suurimmat viihdeohjelmat. Dokumentissa esiintyvät kulkurinmetsästäjät ovat Jimmy Kimmeliin vieraita tuohon aikaan hommannut Brad Mulcahy sekä Kardashianin show’ta tuottanut Lisa Samsky. Molemmat näkivät Lawrencessa fantastisen tv-tähden ainekset, ja Samsky suunnitteli tälle jopa omaa tosi-tv-sarjaa Kardashianien tapaan.

Oli vain yksi ongelma: miten löydetään ihminen, jolla ei ole kotia?

Avuksi tuli jälleen alkuperäisen haastattelun tehnyt Jessob Reisbeck. Tämä oli ottanut kulkurin yhteystiedon talteen ja välitti tälle tv-tuottajan tarjouksen.

”Sinusta tulee miljonääri yhdessä yössä ”, hän lupasi intoa puhkuen.

McGillvary kertoman mukaan pyöritti kynää. Ja päätti lähteä San Franciscoon polttelemaan pilveä, Kardashianin tuottajan vastatarjous tuli heti: Lähetämme paikalle limusiinin täynnä ruohoa.

McGillvary muutti mielensä nopeasti.

Kuuluisan haastattelun tehneen Jessob Reisbeckin on yhä vaikea uskoa totuutta McGillvarysta.

Matkalla kansakunnan unelmapojasta alkoi paljastua häiritseviä asioita. McGillvary tyhjensi hotellin baarikaapin hetkessä, möläytteli outoja ja virtsasi toistuvasti sopimattomiin paikkoihin. Keskittämiskykyä hänellä oli saman verran kuin amfetamiinia vetäneellä rusakolla.

Niin suuri tarve uudelle sankarille kuitenkin oli, että McGillvary pääsi kuin pääsikin Kimmel-show’hun. Katastrofi vältettiin vain juontajan taitavuuden ansiosta. Kansa rakasti kulkuria. Sosiaalinen media täyttyi McGillvaryn kanssa otetuista kaverikuvista, ja smash-huudot kaikuivat, minne hän ikinä menikin.

Sitä kesti muutaman kuukauden. Sitten seurasi järisyttävä uutinen. Poliisi ilmoitti, että Caleb Lawrence McGillvary oli etsintäkuulutettu liittyen itärannikolla tapahtuneeseen murhaan.

Alkoi toisenlainen ajojahti, jonka lopputulos jääköön tässä kertomatta. Mutta sanotaan nyt vaikka, että McGillvarystä ei ainakaan vielä ole tullut tosi-tv-tähteä tai talk show -juontajaa.

Sen sijaan tapaus jätti jälkeensä suuren määrän surevia faneja ja pari punastelevaa kulkurinmetsästäjää.

McGillvary on dokumenttielokuvan julkitulon jälkeen syyttänyt Netflixiä elämällään rahastamisella.

Dokumentti tuottaakin kiinnostavan kysymyksen: mikseivät varoituskellot soineet sen enempää sosiaalisessa mediassa kuin television tekijöilläkään.

Osittain syy lienee ajankohdassa. Vuonna 2013 amerikkalaiset tv-kanavat etsivät vimmaisesti uutta suurta tapausta Paris Hiltonin ja Kardashianien jälkeen. Kansa kaipasi ruutuun tavallisia ihmisiä kuluneiden kestojulkkisten sijaan, ja karismaattinen koditon sankari vaikutti olevan täydellinen valinta sellaiseksi.

Loputtomien miljoonien sijaan McGillvary tarjosi katselijoille romanttisen kulkurielämän, kuitenkin ilman katkokävelyä tai roskisten penkomista syntyvää etovaa hajua.

Ihan merkityksetön seikka ei ollut tämän kitaransoittotaitokaan.

McGillvaryN ensimmäisessä haastattelussa esitelty hahmo sopii myös loistavasti kuvaan useammastakin perinteisestä sankarityypistä.

Ensinnäkin hän on Robin Hoodin tai Hämähäkkimiehen kaltainen veijari, joka suhtautuu vakaviin asioihin huumorilla, mutta toteuttaa siinä sivussa hämmästyttäviä urotekoja.

Hänessä on myös esimerkiksi Antti Rokan tai Daavidin kaltainen taistelija, joka hyökkää ylivoimaista vihollista vastaan ja nujertaa tämän taidoillaan.

Myös komeiden kapinallisten, kuten Che Guevara ja Jeesus Nasareilainen, romantisoidut myytit ovat vaikuttaneet katselijoiden tulkintaan ensimmäisestä videosta. Siinä McGillvary tosin kertoo hakanneensa miestä kirveellä kolme kertaa päähän. Mutta hän näyttää sankarilta, ei kajahtaneelta kriminaalilta.

Ulkonäön lisäksi tärkeä on myös erottuva tunnusmerkki. Jeesuksella oli orjantappurakruunu, Che Guevaralla baretti, Indiana Jonesilla huopahattu ja Harry Potterilla arpi.

Ja McGillvarylla päähuivinsa.

Kolmas syy on voimaannuttavia yksilötarinoita rakastavassa kulttuurissamme.

Olemme tottuneet influenssereihin, joiden koko toiminta perustuu liikkumiseen toden ja sadun rajamailla, ja joille markkinointikoneisto tuottaa jatkuvasti ostavaan yleisöön vetoavia tarinoita.

Miksei siis uskoa tarinaa oikeudenmukaisuuden astaloon tarttuvasta komeasta kulkurista?

Kun kerran muutkin tykkäävät.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat