Keltainen robotti makaa harmaalla lattialla. Dramaattinen musiikki alkaa soida. Robotti pyörittää pitkää kaulaansa ja pientä, terävänokkaista päätään, nousee ylös. Se on kutakuinkin ison koiran muotoinen ja kokoinen: kuin keltainen, metallinen dobermanni.
Yllätyn siitä, miten hermostuttava tämä tuttua eläintä muistuttava kone on. Mieleen tulee Masahiro Mori luoma outo laakso -käsite (uncanny valley), jolla kuvataan yleensä ihmisen mallisen robotin ihmismäisyyden luomaa karmivaa tunnetta. Dystopiatarinat ovat täynnä luojansa hallinnasta riistäytyviä tekoälyjä: esimerkiksi Black Mirror -tv-sarjan jaksossa Metalhead-robottikoira jahtasi ja murhasi ihmisiä joukolla.
Nyt keltainen robottikoira sipsuttaa eteenpäin ja kohtaa mustiin trikoisiin, toppiin ja balettitossuihin pukeutuneen naisen. Ihminen ja kone vierastavat toisiaan, välttelevät, hyökkäilevät – mutta oppivat lopulta hyväksymään toisensa tanssiessaan toistensa ympärillä.
Tämä on kahden lasitaiteilijan, Sini Majurin ja Marja Hepo-ahon, teos Roboballet, joka nähdään Suomenlinnassa kuluvan viikon keskiviikkona ja torstaina. Teos yhdistää robotiikkaa lasitaiteeseen, balettiin, interaktiiviseen hologrammi-installaatioon ja veistosnäyttelyyn.
Sini Majuri ja Marja Hepo-aho ovat mukana kansainvälisessä hankkeessa, jossa lasinvalmistusta haetaan Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.
Olemme Aalto-yliopiston pohjakerroksen keskellä olevassa lasiseinäisessä tilassa seuraamassa Roboballet’n harjoituksia. Koreografi Heidi Lehtoranta ja koreografi-tanssija Mira Ollila käyvät läpi koreografiaa, yliopiston tutkimusavustajat Jaakko Tuomisto ja Niklas Lindgren viilaavat robottikoiran ohjelmointia ja musiikin toinen säveltäjä, Craneworks oy:n asiakkuuspäällikkö Petri Pulkkinen katsoo, että musiikki ja robottikoiran liikkeet osuvat yksiin.
Robotin liikkeet ovat yllättävän sulavia, ja sen teräväkärkiset jalat muistuttavat balettitanssijan kärkitossuja. Varpaisillaan tanssija ja robottikoira sipsuttavat samassa tahdissa, vieden jalkaa sievästi ristiin toisen eteen.
Spot-nimellä tunnetun robottikoiran perimmäinen käyttötarkoitus on kuitenkin aivan muualla kuin taiteen kentällä.
Sen on suunnitellut yhdysvaltalainen robotiikkasuunnitteluyritys Boston Dynamics, jonka Youtubeen lataamissa videoissa ihmisen tai koiran muotoon suunnitellut robotit juoksevat, hyppivät, ryömivät kaivoksissa ja vääntävät ruuveja.
Tammikuussa esiteltiin yhtiön Atlas-robottia, jota voidaan hyvällä syyllä kutsua maailman kehittyneimmäksi ihmisrobotiksi. Videolla näkyy esimerkiksi, kuinka Atlas heittää rakennustelineen tasolla seisovalle työmiehelle työkalukassin, siirtelee lautoja ja tavaroita – ja tekee 540-asteen kierrevoltin.
Nämä robotit tekevät tylsiä, likaisia ja raskaita töitä, jotta ihmisten ei tarvitse, yrityksen videoilla maalaillaan.
Ja, aina silloin tällöin, tanssivat.
Keinoälyn ja lisätyn todellisuuden kautta Roboballet’ssa käsitellään meidän pelkojamme ja yhteiskunnallisia rakenteita.
Myös Aalto-yliopiston Spot-koiralle tanssi on vain pieni osa sen tehtäviä. Se on mukana laajassa projektissa, jossa tutkitaan työmaiden tehokkuuden parantamista, ja on nyt vain lyhyessä lainassa. Tanssi ei kuulu robottikoiran perusominaisuuksiin, vaan sitä varten on pitänyt hankkia erityisohjelmisto.
RoboBallet on osa Majurin ja Hepo-ahon laajempaa Infinity Vessel -projektia, joka sai ensiesityksensä Venetsiassa syyskuussa 2022. Näyttelyn, show'n ja aarteenetsinnän sisältävässä triptyykissä lasia yhdistettiin muun muassa lisättyyn todellisuuteen ja holografiseen taiteeseen.
Alun perin projektin oli tarkoitus olla osa Venetsian lasiviikkoa, mutta se hylättiin. Majurin ja Hepo-ahon mukaan syynä oli teoksen yhteiskunnan tilaa kritisoiva sanoma. Infinity Vessel saatiin kuitenkin esille Berengo-lasistudioon Muranossa.
”Sielläkin keskiössä oli taiteen ja tekniikan yhdistäminen”, Hepo-aho sanoo.
Haave taidetta ja tieteellistä tutkimusta limittävästä projektista on ollut Hepo-aholla ja Majurilla useamman vuoden ajan. Tärkeässä osassa on alusta asti tehdä yhteistyötä tekniikan alan tahojen, kuten Aalto-yliopiston, kanssa.
Tanssi ei kuulu robottikoiran perusominaisuuksiin, vaan sitä varten on pitänyt hankkia erityisohjelmisto.
Sini Majuri ja Marja Hepo-aho ovat kuulleet ihmettelyä siitä, että he tahtovat yhdistää lasia ja robotiikkaa.
”Me näemme, että lasi on ytimellisesti osa kehitystä”, Hepo-aho sanoo. ”Lasihan on aikansa avainteknologia. Koko meidän tämän hetkinen tapamme elää, meidän yhteiskuntamme, perustuu itse asiassa lasimateriaalille.”
Kirkkaan lasin optiset ominaisuudet, näkeminen lähelle ja kauas, ovat vaikuttaneet meidän maailmankuvaamme, hän selittää. Silmälasit, rakentaminen, koko tietoyhteiskunta ovat lasin varassa.
”Studiolasi, jota me myös edustamme, vie meitä ikään kuin sivistyksen juurille.”
”Robotiikka on vain meidän ilmaisuvälineemme”, Majuri lisää.
Roboballetissa lasi on mukana tanssijan asussa: Mira Ollilalla on päässään lasinen kruunu ja hän kulkee nojautuen kainalosauvoihin, joiden kärjistä kohoavat lasiset liekit. Lisäksi Suomenlinnan näyttelyssä nähdään Majurin ja Hepo-ahon lasitaidetta. Teoksissa lasinpuhallus yhdistyy 3d-mallinnukseen.
Majuri on itse opiskellut lasia Aalto-yliopiston taideteollisessa korkeakoulussa ja osallistui tuolloin, noin kymmenen vuotta sitten, tulevaisuudentutkimuksen kurssille. Syntyi ajatus teknologian ja keinoälyn hyödyntämisestä myös omassa taiteessa.
”Teknologia ja robotiikka ovat nyt paljon pinnalla, ja sillä alalla täytyy olla myös pioneeri”, Majuri sanoo. ”Haluamme tehdä tätä sellaisten ihmisten kanssa, joilla on intressiä tehdä asioita eri tavalla.”
Projektinsa kautta lasitaiteilijat haluavat myös antaa eri alojen taiteilijoille tavan ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun.
”Miettimään sitä, mitä me pelätään, mitä empatian esteitä meillä nykyään on”, Hepo-aho kuvailee.
”Koko hankkeen lähtökohtana on se, että meillä on asiaa”, Majuri sanoo. ”Otamme vastuun siinä, että heijastamme aikaa, ja teemme sitä nimenomaan lasitaiteen kentällä.”
”Kapinoimme alan kapeutta vastaan.”
Kapinalla Majuri ja Hepo-aho tarkoittavat sitä, että he vievät lasitaidetta paikkoihin, joissa sitä ei ole totuttu näkemään, kuten vaikkapa New Yorkin muotiviikoille tulevana syksynä.
Kesken tanssin robottikoira räsähtää kyljelleen. Hetken kauhistuneen hiljaisuuden jälkeen jalat ja pitkä kaula alkavat surrata ja Spot punkeaa jaloilleen. Työryhmä puhkeaa helpottuneeseen nauruun. Alkaa arvailu siitä, mikä meni vikaan.
”Lattia on tässä todella liukas”, sanoo Mira Ollila. Suomenlinnassa pidettävässä esityksessä lattialla on Aleksanterin teatterista lainattu tanssimatto, joka tulee helpottamaan sekä Spotin että Ollilan liikkeitä.
”Se meni tässä gotossa”, huikkaa robottia ohjelmoiva Jaakko Tuomisto. Goto on yksi Spotin liikeradoista, jotka kulkevat näytöllä värikkäinä palkkeina.
Koira on kallis, pitää olla tarkkana ettei se hajoa, Tuomisto selittää. Sitä ei ole esimerkiksi laitettu tekemään lisenssistä löytyviä kaikkein monimutkaisimpia tanssiliikkeitä.
Tuomisto yksinkertaistaa ja hidastaa siirtymää liikkeestä toiseen. Harjoitukset jatkuvat.
Suomenlinnassa nähtävässä lopullisessa teoksessa mukana ovat robottikoiran lisäksi myös projektin pääyhteistyökumppanin Craneworksin tuottamat hologrammit, joissa hyödynnetään sekä Ollilan että robottikoiran päähän kiinnitettäviä kameroita. Keinoälyn ja lisätyn todellisuuden kautta teoksessa käsitellään meidän pelkojamme ja yhteiskunnallisia rakenteita, Majuri kuvailee.
Majuri haluaa määritellä lasitaiteen alaa uudestaan.
”On tosi tärkeää, että lasi nähdään nykytaiteen materiaalina”, Majuri sanoo. ”Että se vakiinnuttaa asemansa nykytaiteen kentällä.”
Hankkeessa tärkeää on myös kansainvälisyys.
”Halutaan tehdä isosti”, Majuri sanoo ja naurahtaa. ”Se ei ole kauhean helppoa: teemme tätä taiteilijoina, meillä ei ole tukia taustalla.”
Ilahduttavasti tukijoita ja kanssatekijöitä on kuitenkin löytynyt: taiteilijoita, yrityksiä, oppilaitoksia. Tämä valaa lasitaiteilijakaksikkoon tulevaisuuden uskoa. Että taiteen tekemisen ei tarvitse olla yksinäistä puurtamista.
Taiteen tekijät oppivat, sen katsojat oppivat – ja robotti oppii.
”Keinoälyn empaattisuus on tulevaisuudessa hyvin tärkeä asia”, Majuri ennustaa.
Robotit ja keinoäly ovat yhä enenevässä määrin osa arkea, ja vähitellen niihin varmasti totutaan. Viime keväänä ja kesänä Espoossa liikkui ostoksia kotiin kuljettavia robotteja, Hus on hankkinut uuden leikkausrobotin, joka auttaa eturauhassyövästä kärsiviä miehiä ja nelikopterit tulostavat vaikka talon.
Toivon silti, etten joudu yksin kadulla kävellessäni kohtaamaan vauhdilla liikkuvaa keltaista robottikoiraa.
Suomenlinnassa nähtävässä lopullisessa teoksessa mukana ovat myös hologrammit, joissa hyödynnetään sekä Ollilan että robottikoiran päähän kiinnitettäviä kameroita.
Roboballet keskiviikkona 1.2. klo 17, 18 ja 19 sekä torstaina 2.2 klo 15, 16, 17 ja 18. Tenalji von Fersen, Suomenlinna. Vapaa pääsy. Ilmoittautuminen info@infinityvessel.com.
Oikaisu 30.1. klo 10.20: Roboballet-esitykset järjestetään keskiviikkona 1.2. klo 17, 18 ja 19 sekä torstaina 2.2 klo 15, 16, 17 ja 18. Aiemmin jutussa kerrottiin virheellisesti, että esitykset olisivat keskiviikkona ja torstaina klo 15.
Lue lisää: Lasinpuhaltaja yhdistää sata vuotta vanhan tekniikan sarjakuvakerrontaan