Ann-Elise Hannikaisen pianokonsertto on riemukas ja uhkaava karnevaali

Unohdetun suomalaissäveltäjän konserton tulisuudessa ja värikkyydessä on Manuel de Fallan vaikutusta.

Säveltäjä ja pianisti Ann-Elise Hannikainen (1946–2012) 1960-luvulla.

21.1. 13:08 | Päivitetty 21.1. 15:41

Klassinen

Helsingin kaupunginorkesterin konsertti Musiikkitalossa 20.1.2023. Susanna Mälkki, kapellimestari, Ossi Tanner, piano. – Ann-Elise Hannikainen, Bruckner.

Ann-Elise Hannikaisen (1946–2012) nimi on klassisen musiikin ystäville tuttu, mutta kuka on kuullut hänen musiikkiaan? Ehkä joskus jossakin Ylen ykkösen iltapäiväkonsertissa.

Hannikaisen pianokonsertto kuultiin nyt Susanna Mälkin johtamassa HKO:n konsertissa. Konserton kantaesitys oli Helsingin juhlaviikoilla 1976.

Hannikainen vietti suuren osan elämästään Espanjassa. Espanjalainen tunnelma onkin vahva hänen räiskyvän värikkäässä ja tulisen rytmisessä konsertossaan, joka syntyi Manuel de Fallan satavuotispäivän kunniaksi.

Suomalaisia piirteitä konsertosta on turha etsiä. Se vie mielikuvat Espanjaakin kauemmaksi, Latinalaiseen Amerikkaan. Diplomaatti-isän tytär aloitti musiikkiopintonsa Perussa.

Karnevalistinen riehakkuus ja tanssillisuus voivat olla osaltaan perintöä latinalaisesta Amerikasta, jos kohta motorisesti takova, maagisen ritualistinen rytmiikka ja fantasiamaisuus ovat myös de Fallan vaikutusta.

Klassisia muotoperiaatteita rakenteeltaan erikoinen konsertto ei noudata. Se tekee sirkusmaisen nopeita äkkikäänteitä tilanteesta toiseen, sävellysteknisesti hallitusti.

Konsertto alkaa hitaalla Introitus-johdannolla, jonka uhkaavasti lähestyvä bassomurina luo hiipivän kauhun tunnelman. Finaalissa rytmijyskytys ja vahvat melodialinjat vaihtelevat arvaamattomasti. Jotakin synkän uhkaavaa liittyy villiin riemukkuuteen, mikä tekee osaltaan konsertosta soivan jännitysnäytelmän.

Kaleidoskooppimainen konsertto ei hajoa irrallisiksi episodeiksi, vaan hurmioitunut drive ja ilmaisupalo pitävät sen koossa.

Hannikainen oli itse pianisti, ja piano-osuuden hän on kirjoittanut monipuoliseen taiturityyliin.

Solisti Ossi Tannerille konsertto antoi tilaisuuden briljantisti kiitävään bravuuriin, rajuun motoriseen irrotteluun ja joskus myös kimmeltävään unelmointiin. Mälkki piti yllättävät suunnanmuutokset ja kirjavan värihehkuttelun iskevästi hallinnassaan.

Brucknerin yhdeksännen, keskeneräiseksi jääneen sinfonian kolmesta osasta kasvoi tunnin mittainen, mahtavasti ja kauniisti soinut mysteeri, johon ei kaivannut jatkoa.

Mälkki rakensi osat arkkitehtonisen rauhallisesti ja piti jatkuvuuden herpaantumattoman intensiivisenä, myös osien kaikkien taukojen yli.

Ensimmäisessä osassa kosmiset tuomiopäivän tunnelmat saivat vastakohdakseen rakkaudenkaipuun. Scherzo-osa hurmasi ja kauhistuttikin konemaisen brutaalilla jyskytyksellään ja metelillään, ja Adagiossa yksinäinen tuska ja hauras lunastuksenkaipuu vaihtelivat ristiriitaisia tunteita herättäen.

Oikaisu 21. tammikuuta klo 15.40. Kirjoituksessa mainittiin ensin, että Ann-Elise Hannikaisen pianokonsertto olisi aikoinaan esitetty myös Jyväskylässä. Kyse oli konsertista, jossa kuultiin Ilmari Hannikaisen pianokonsertto ja Ann-Elise Hannikaisen orkesteriteos Anerfálicas.

Lue lisää: Fredrik Pacius -palkinto kapellimestari Susanna Mälkille

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat