Heikki Turunen arveli, ettei kukaan julkaise ”niin hävytöntä tarinaa” – Näin Simpauttajan idea syntyi

50 vuotta täyttävän romaanin klassikkorepliikkejä huudellaan kirjailija Heikki Turuselle vielä nykyisinkin.

Heikki Turunen ei aio jäädä laakereilleen makaamaan, vaan valmisteilla on jo uusi kirja työnimeltään Kuikan vuosi. Siinä kertojana on Henkka Oinonen, kirjailijan alter ego.

21.1. 10:44

Lieksa

Heikki Turunen Juuan Piitteristä on suomalaisten rakastama kansankirjailija. Tämä vuosi on Turuselle juhlavuosi, kun esikoiskirja Simpauttajan (WSOY) ilmestymisestä tulee 50 vuotta. Simpauttaja arvioitiin ilmestyessään vuoden 1973 parhaaksi esikoisteokseksi ja sittemmin se on valittu koko vuosisadan parhaaksi esikoisteokseksi.

”On se nyt uskottava: oun minä helevetin vanaha ukonturjake. Voiko muuta sanoa kirjailijasta, jonka esikois­romaanin ilmestymisestä tulee tämän vuoden elokuussa viisikymmentä vuotta”, itse kirjailija miettii.

Tammikuun 23. päivä ilmestyy Antti Heikkisen esipuheella varustettu Simpauttajan juhlapainos sekä Simpauttajan hinta -niminen kirja, joka kirjoittajan mukaan kertoo sekä tekijäänsä että painomustetta punastuttavan totuuden juhlakalun synnystä.

”Olisiko tuota uskonut vielä kesällä 1966, kun sattumalta näin metsätreffeillä tyttökaverini kanssa naapurin­emännän, äitini henkiystävän, muhinoivan Leppälän metsässä pylly paljaana tyypin kanssa, joka ei ollut hänen aviomiehensä”, Turunen nauraa.

Kirjailija muistelee, että hän oli tuolloin juuri sotaväestä päässyt Karjalan Maan uutistoimittaja ja pöytälaatikko­kirjailija.

”Kroonista rahapulaa helpottaakseni päätin kirjoittaa tuosta tapauksesta novellin johonkin pornahtavaan miestenlehteen. Arvelin, ettei yksikään kirjankustantaja tohdi julkaista niin hävytöntä ja kiroilevaa tarinaa. Juhannustansseistaan jumalanpilkkasyytteen saanut Hannu Salama oli siitä tuore varoittava esimerkki.”

Novellista syntyikin romaani.

Heikki Turunen vuonna 1992.

Simpauttajan päähenkilö on nuori maalaispoika Imppa Ryynänen, joka tarinan alussa joutuu lähtemään kotoaan, kun äkkiväärä isä hermostuu pojan tapaan levittää lantaa pellolle.

Imppa pohtii Helsinkiin lähtemistä, mutta onnekseen pääseekin kylän isoimpaan taloon Pirtamoon salaojia tekemään. Pirtamoon on saapunut myös Simpauttaja-nimeä käyttävä arvoituksellinen renki. Simpauttaja ja Taivaisen talon emäntä tulevat läheisiksi, huhu lähtee kiertämään kylässä ja kolmiodraama on valmis.

Kirjan ja siitä vuonna 1975 valmistuneen elokuvan suosio tulivat aikanaan Turuselle täytenä yllätyksenä. Kirjailija kertoo, että tutuksi tulleita repliikkejä vastaantulijat huutelevat hänelle vielä tänä päivänäkin: ”Paa se kihveli siihen ja ala kävellä. Eläkä tule takasi, saatanan hamppari!” Tai: ”Syö paskas!”

Näyttelijä Ahti Kuoppalasta tuli vuosiksi kansalle yhtä kuin Simpauttaja.

Simpauttajan alkukohtauksessa kerrotaan kuin pähkinänkuoressa koko Suomen muuttaneen yhteiskunnallisen murroksen alkusyy.

”Siinä nähdään sukupolvien kuilu sotainvalidi-isän ja hänen poikansa välillä, asia, joka pakottaa toisiaan rakastavat lähimmäiset eroamaan vihassa loppuiäksi. Poika jättää isiensä verellä ja hiellä ja äitiensä kyynelillä ostetun konnun. Niin alkoi maaseudun autioituminen ja kansakunnan kaupungistuminen, jota myös kehitykseksi, modernisoitumiseksi tai trendiksi sanotaan”, Turunen kuvailee.

Turunen miettii, että hänen kirjoittaessaan Simpauttajaa maaltamuutto oli jo pitkään jatkunut ilmiö, joka oli mullistanut monen elämänmenon ja aiheuttanut lukemattomia kulttuurishokkeja. Kukaan ei kuitenkaan ollut aikaisemmin huomannut kirjoittaa siitä rehellistä romaania.

”Täpärästi parikymppinen toimittajan planttu varmaan tiesi, miten isoa asiaa hän sorkki? Vielä mitä, mutta hän rakasti sodan särkemää raivaajaisää ja äitiä ja veljiä, Vuonislahtea, Pielisen Karjalaa ja maailmaa ja kirjoitti älyään suuremmalla tunteella, vaiston ohjaamana vahingossa kansansa taisteluista, itkuista ja nauruista kirjan, joka kuuluu nykyään komeilevan Helsingissä kansalliskirjaston hyllyllä.”

Simpauttajan 50-vuotisjuhlaa vietetään pitkin vuotta monin eri tavoin. Kirjailijan kotiseudulla Lieksassa on luvassa niin teatteria, näyttely kuin konserttikin.

Juhlinnasta huolimatta Heikki Turunen ei aio jäädä laakereilleen makaamaan, vaan valmisteilla on uusi kirja työnimeltään Kuikan vuosi, jossa kertojana on Henkka Oinonen, kirjailijan alter ego.

”Siitä tulee erilainen kuin muista kirjoistani. On vain rakastettava, komea nuorukainen, joka tietää kuolevansa nuorena. Tämä antaa mahdollisuuden tarkastella elämää ja kuolemaa jännällä tavalla. Kun itsekin olen tässä viimeisiä vetelemässä, on terapiaa miettiä kuolemaa.”

Simpauttaja (juhlapainos) ja Simpauttajan hinta (molemmat WSOY) ilmestyvät 23. tammikuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat