Mikko Kalajoen humoristinen rikos­romaani tuntuu virkistävältä vakavien dekkareiden joukossa

Mikko Kalajoen uutuus on hirtehinen huumoridekkari, jota hyvät henkilöhahmot kannattelevat.

Mikko Kalajoki kirjoittaa mustan huumorin sävyttämiä jännitysromaaneja.

23.1. 15:25

Romaani

Mikko Kalajoki: Jälkilöyly. Otava. 301 s.

Rovaniemellä syntynyt mutta Turussa vaikuttava kirjailija Mikko Kalajoki (s. 1972) on viime vuosina keskittynyt kirjoittamaan mustan huumorin sävyttämiä jännitysromaaneja. Niillä hän asettuu tuollaiselle Elmore LeonardCarl HiaasenTapani Bagge -akselille.

Kalajoen kirjoissa henkilöhahmot ovat tärkeämpiä kuin juoni tai tapahtumapaikat, jotka molemmat ovat usein varsin viitteellisiä. Hahmojen varassa Kalajoen kirjat kaatuvat tai pysyvät pystyssä. Ja toistaiseksi ovat kyllä pysyneet pystyssä.

Kalajoen uutuus Jälkilöyly esittelee henkilögallerian, johon kuuluvat avoeron jälkeen lähiökolmioon teinipoikansa kanssa muuttanut Matilda Leivo, tämän vilpillinen ex-avomies Anton Molander, uusi seinänaapuri, kirjailija Vesa Pahtaja, lainaustoimintaa harjoittava 200-kiloinen Mary Sue Hartikainen, yllättävän kunniallinen palkkamurhaaja Mika “Tretjak” Virta sekä pari tumpeloa gangsterinalkua.

Soppa lähtee kiehumaan siitä, kun Molander jää uhkapelihimonsa vuoksi Mary Suelle velkaa isohkon summan. Mary Sue lähettää rahoja perimään tollot pikkukonnat Jimi Portimon ja Timi Masalan, jotka sotkevat kaiken niin, että Tretjakin on lähdettävä tekemään loppusiivous.

Matilda ja Vesa joutuvat vaaralliseen karuselliin mukaan sivullisina. Ja sotkeutuupa leikkiin tahtomattaan myös Matildan muistisairas äitikin.

Juoni on varsin suoraviivainen, mutta Kalajoki vääntää siihen herkullisia ja parhaimmillaan hykerryttävän hirtehisiä käänteitä sekä hauskan eloisaa henkilöhahmojen kuvausta.

Nykypäivän ilmiöt saavat pisteliäitä huomioita muun muassa Vesan problematiikassa kirjoittaa kirjoja, joissa olisi sopivasti seksuaalisia ja etnisiä vähemmistöjä, eikä mitään sidosryhmää vain loukattaisi. Eikä naisista kirjoitettaisi “miehisen katseen” kautta.

Musta huumori ei useinkaan ole siistiä, eikä se sitä ole Jälkilöylyssäkään. Ruumiita tulee, sekä tieten että tahattomasti, mutta silti romaanissa säilyy tietynlainen hyväntuulisuus ja ironian tuntuma.

Puhdasta viihdettä vailla syvempiä yhteiskunnallisia näkökulmia tämä toki on, mutta sellaisena kyllä toimivaa ja usein aika ryppyotsaisen dekkarigenren piirissä virkistävääkin.

Mikko Kalajoki tuntuu löytäneen tyylilajin, joka ei ole helpoimmasta päästä, mutta istuu hänelle hyvin. Portimon ja Masalan hillitön, gangsterielämää noin viisivuotiaan tasolla kommentoiva podcast, jossa Masalan kaksikin äitiä raakkuu taustalla hittibiisejä, on romaanin hulvattomin jakso.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat