Erikoisen monologin teksti pysyy näyttelijältä salassa esityksen alkuun asti

Suosituksissa lisäksi koukuttava draamasarja The Split – Eroja ja avioeroja sekä Vivian Gornickin viisasta flaanerausta New Yorkissa.

Alku keskikohta loppu -esityksestä on Takomossa kolme näytöstä.

20.1. 15:38

Arni Rajamäen alun perin Teatterikorkean opinnäyte­työksi kirjoittama Alku keskikohta loppu on kertakaikkisen riemastuttava – ja aika outo – teatteripähkinä.

On ihan pakko kirjoittaa pähkinä, koska näkymättömiä normituksia ja hetero­normatiivisuutta vastaan käyvä esitys pakottaa katsojan fundeeraamaan, ratkaisemaan arvoitusta. Mistähän ihmeestä on kyse, aivot pähkäilevät.

Mutta vaikka teos panee ajatukset liikkeelle, saa katsoja kuitenkin istua turvallisesti omalla paikallaan – tuijottamassa miten lavalla oleva näyttelijä selviytyy urakastaan. Alku keskikohta loppu on nimittäin monologi, mutta erikoinen sellainen. Perusidea teoksessa on, että näyttelijä näkee repliikkinsä vasta näyttämöllä samaan aikaan yleisön kanssa. Teksti ilmestyy näkyviin näytölle pala palalta. Harjoitella ei voi, eikä tehdä uudestaan, sillä teoksen perusideaan kuuluu myös se, että sama näyttelijä voi esittää teoksen vain kerran.

Sama katsoja sen sijaan, niin. Näin esityksen Teatterikesässä Inke Koskisen tekemänä, enkä millään malttaisi nyt pysyä poissa, kun teos nähdään Takomossa kolmena iltana. Ensimmäisenä lavalla on Markku Haussila, toisena Niina Hosiasluoma ja kolmantena Anna Airola.

Alku keskikohta loppu Teatteri Takomossa 23.–25.2.

Nicola Walker tekee hienon roolin päähenkilö Hannahina.

Eroaa, ei eroa, eroaa

Vielä vajaan kuukauden Yle Areenasta löytyvä The Split – Eroja ja avioeroja on todella koukuttava. Vieläpä niin, että ensin on vaikea keksiä syytä sarjan lumovoimaan. Abi Morganin kehittämä sarja keskittyy seuraamaan Defoen perheen lakinaisten työ- ja yksityiselämää. Välillä kohtaukset ovat kuin parastakin iltapäivän saippuaoopperaa – ja sittenkin niin samastuttavia.

Juuri tuo sekä että taitaa olla sarjan juju.

Esimerkiksi, samalla kun The Split on olevinaan arkirealistinen, on se häpeämättömän todellisuuspakoinen. Päähenkilö Hannah onnistuu hoitamaan sekä vaativan työnsä, kipuilemaan avioliitossaan, olemaan salasuhteessa kollegan kanssa että hoitamaan hulppean kotinsa ja lapsensa ilman säännöllistä palkattua apua. Vaikka hänen kaksi nuorinta lastaan selviytyvät, kun saavat välillä taputuksen päähän, ei yhtälö silti ole ihan uskottava. Mutta siitä viis, varsinkin kun näyttelijäntyö ei ole sekä että. Se on vain priimaa. Etenkin pääkolmiodraaman osapuolia esittävät Nicola Walker, Stephen Mangan ja Barry Atsma puhuvat vähintään yhtä paljon katseillaan ja eleillään kuin sanoilla.

Eroja ja avioeroja, Yle Areena.

Viisas ihana nainen

Vivian Gornickin Erikoisen naisen kaupunki on niitä kirjoja, joista on pakko taittaa jatkuvasti sivuja koirankorville. Tuon viisauden haluan muistaa, ja tuon.

Muistelmateos on temaattisesti hajanainen, mutta kertojana toimivan kuusikymppisen Gornickin, itseään erikoiseksi naiseksi nimittävän, ääni, ajatukset ja huomiot, joita hän tekee kävellessään ympäri rakastamaansa New Yorkia antaa tekstille eheän selkärangan.

Kerronta liikkuu niin elegantisti bussissa maksamatta jättäneen eläkeläisen synnyttämästä kahnauksesta mitä sivistyneimpiin korkeakulttuuriin kerroksiin, niin että kirjasta ei oikeastaan tee mieli sanoa mitään omin sanoin.

”Katu on jatkuvassa liikkeessä, ja sitä liikettä on pakko rakastaa. On pakko selvittää, mistä rytmi rakentuu, poimittava kertomus lennosta, ymmärrettävä ja oltava olematta pahoillaan siitä, että kertomisen tarve on hauras, joskin ääretön.”

Vivian Gornick: Erikoisen naisen kaupunki. Suom. Arto Schroderus. Gummerus.

Lue lisää: Seksuaalista intohimoa pidettiin vuosi­satoja rakkautena ja ihmis­suhteen perustana: ”Pelkkä rakkaus ei pelasta ketään”, sanoo kirjailija Vivian Gornick, 85

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat