Robin Packalenin kappale on armoton pettymys, mutta onneksi UMK tarjoaa upean yllätyksen

UMK on onnistunut jälleen nostamaan tasoaan, ja massahurmoksen aiheuttaneella Käärijän Cha cha cha -kappaleella on mahdollisuuksia parhaimmillaan mihin tahansa, kirjoittaa Juuso Määttänen.

Lxandra, Kuumaa, Portion Boys, Robin Packalen, Käärijä, Keira ja Benjamin pyrkivät Suomen euroviisuedustajaksi.

20.1. 15:12

Suomalainen UMK-huuma on taas huipussaan. Ehdottomasti hienointa on huomata, miten hyvin Uuden musiikin kilpailu on onnistunut 2020-luvulla kasvojenkohotuksessaan.

Kaukana ovat ankeat ajat, jolloin Saara Aalto ja Darude julkaisivat kolmen viikon sisällä kolme kappaletta, minkä jälkeen yleisö sai äänestää kappaleista parhaan.

Myös Aallon ja Daruden osallistumisia edeltäneet vuodet ovat ikävää muisteltavaa. Kilpailuun oli vaikea löytää varteenotettavia kappaleita, ja nimekkäät artistit kiersivät kisan kaukaa. Ajatuskin UMK-kappaleen nousemisesta Suomessa hittilistojen kärkeen olisi tuntunut mahdottomalta.

Muutos alkoi Erika Vikmanista vuonna 2020. Sen jälkeen on ollut Blind Channel, Ilta, Bess ja niin edelleen. Tänäkin vuonna on helppo nähdä, että osa on osallistunut UMK:hon nimenomaan siksi, että kilpailu on oivallinen reitti päästä radiosoittoon, Spotifyn soittolistoille ja sitä kautta nousta kotimaiseksi hitiksi.

Euroviisuihin ei kaikilla kappaleilla edes haluta. Tässä ei ole mitään vikaa. On ilahduttavaa, että UMK:n ansiosta heti alkuvuodesta Suomen listoille pomppaa mielenkiintoisia uutuusbiisejä. Tänäkin vuonna kilpailu onnistuu tarjoamaan usean viihdyttävän biisin.

Parin viime vuoden ajan UMK:sta kirjoittaessa toisteltu fraasi on kappaleiden tason nousu, mutta sama on sanottava jälleen. Kokonaislaatu on taas korkeampi kuin viime vuonna.

Seuraavassa on arviot kaikista UMK-finalisteista. Voittaja ratkaistaan 25. helmikuuta nähtävässä suorassa lähetyksessä yleisöäänten ja kansainvälisten raatien antamien pisteiden perusteella.

Keira – No Business on the Dancefloor

Keira osallistui viime vuonna The Voice of Finlandiin.

Kuten HS:n musiikkitoimittaja Ilkka Mattila kirjoitti viime vuonna, Euroviisujen klassikkosääntö on, että edellisen vuoden menestys ruokkii seuraavan vuoden inspiraatiota. Koska viime vuonna viisut voittaneen Ukrainan Kalush Orchestran Stefania-kappaleen mieleenpainuvin osuus oli huilusoolo, totta kai yhdessä UMK-kappaleessa pitää olla kunnon huilutiluttelu.

Ikävä kyllä juuri huiluosuus luo Keiran No Business on the Dancefloor -biisille vaikutelman niin geneerisestä euroviisuhumpasta, että alkaa ärsyttää. Tällaisia etnohenkisyyttä hakevia tanssijumputuksia on kuultu vuosikaudet Euroviisuissa, yleensä höystettynä vähäpukeisella laulajalla ja lihaksikkailla taustatanssijoilla. Suomi ei tämän genren skaboissa ole pärjännyt koskaan. Teemu Brunilan ja Axel Ehnströmin tasoisilta biisintekijöiltä olisi toivonut enemmän omaperäisyyttä.

Ei kilpailun nuorimman osallistujan artistiuran debyyttisingle ole silti missään nimessä huono suoritus. Se on menevä ja tasavarma tanssikappale, joka jää soimaan sopivasti päähän. Keiran ääni on miellyttävä, ja potentiaalia hyvään lavashow’hun on, kunhan homma pidetään yksinkertaisena. Ensi kerralla sanoituksista voisi jättää pois kiusalliset Harry Potter -viittaukset.

Benjamin – Hoida mut

Benjamin vaihtoi 2010-luvulla laulukielensä suomeksi.

Parin viime vuoden ajan kotimaisille markkinoille suomenkielisellä musiikilla tähdännyt Benjamin yllättää myönteisesti Hoida mut -kappaleella.

Kappaleen teema on niin ilmeinen, ettei sitä tarvitsisi tiedotteessa alleviivata. Atso Soivion ja Iivari Suosalon kanssa tehdyn kappaleen sanoma on se, että ”vahvakin mies voi laulaa toiselle antautumisesta”. Samanlaista voimaantumismusiikkia Benjamin tarjoili jo viime kesänä julkaistulla Gay-kappaleellaan. Avoimesti homoseksuaalisuudestaan vuodesta 2021 puhunut laulaja on löytänyt selvästi itselleen sopivan roolin myös artistina.

Hoida mut edustaa tämän vuoden UMK-tyyliä siinä, että biisissä paahdetaan kovaa. Kertosäkeessä tempo kiihtyy jo sellaiselle tasolle, että mielenkiinnolla jää odottamaan, miten laulusuoritus taittuu suorassa lähetyksessä. Menevistä kappaleista Hoida mut kuuluu tämän vuoden UMK-parhaimmistoon, ja on helppo nähdä, että siitä voi kuoriutua Benjaminille yksi tähänastisen uran isoimmista hiteistä.

Euroviisuihin tällä tuskin halutaan, mutta viisukappaleelle tyypillisesti kappaleessa on sopivan yksinkertainen koukku. ”Hoida mut” -huudatukset ovat tarttuvia, ja ne on ajoitettu kertosäkeessä juuri oikein.

Robin Packalen – Girls Like You

Robinin osallistumista UMK:hon on odotettu monen vuoden ajan.

Kun vuosikausia Euroviisuihin toivotun Robin Packalenin osallistuminen UMK:hon oli varmaa, alkoi viisufanien keskuudessa keskustelu, jossa pelättiin pahinta. Mitä jos kaiken odotuksen jälkeen Robinin UMK-kappale onkin pettymys? Suomenkielisillä pophiteillään villinneen artistin englanninkieliset kappaleet ovat toistaiseksi jättäneet kylmäksi, mutta kai nyt UMK:hon on säästetty täysosuma?

Ikävä kyllä ei. Girls Like You on armoton pettymys ja kenties koko tämän UMK-vuoden tylsin suoritus. ”Saatanan hyväksi” Robinin itsensä kuvailema kappale ei sytytä missään vaiheessa. Joonas Parkkosen ja Zoë Mossin kanssa tehty biisi edustaa Harry Styles tai The Weeknd -henkistä klubipoppia, joka on parhaimmillaan täydellistä alkuillan fiilistelymusiikkia ja huonoimmillaan sopii asiakaspalvelun jonotusbiisiksi. Nyt kallistutaan jälkimmäiseen.

Eniten kappaleessa häiritsee, että siinä on vähän kaikkea. On tungettu ”auuuu”-huutoja ja tarpeettomia ääniefektejä, mutta kokonaisuudesta jää lähinnä sekava kuva. Samalla melodia on yhdentekevä ja lyriikat jopa viisukappaleiden mittarilla tylsät. Koko ajan odottaa, että biisi lähtee kunnolla käyntiin, ja ei se lähde.

Robinilla on silti hyvät mahdollisuudet voittaa UMK tunnettuudellaan. Hyvä lavashow voi pelastaa paljon. Spotifyssa kappaleen vastaanotto on tosin toistaiseksi jäänyt vaisuksi.

Lxandra – Something to Lose

Lxandra on saanut tunnustusta myös Suomen ulkopuolella.

Ainoan balladin tänä vuonna UMK:hon tarjoaa kansainvälistäkin huomiota itselleen kerännyt Lxandra. Something to Lose eroaa tyylilajillaan, ja laulusuorituksena biisi on muihin verrattuna ylivoimainen. Äänestään koko uransa ajan kehuja saanut Lxandra ansaitsee ylistystä jälleen. Pehmeää ääntä on pienistä häiritsevistä maneereista huolimatta ilo kuunnella.

Amy Kuneyn ja Belinda Huangin kanssa tehty sekä Minna Koiviston kanssa viimeistelty kappale on sävellyksenä silti harmillisen perinteinen euroviisukappale. Se ei erotu omassa tyylilajissaan mitenkään poikkeuksellisena suorituksena, ja kokonaisuutena kappaleessa on sama ongelma kuin Robinilla. Kun kertosäkeessä biisin pitäisi räjähtää täyteen voimaansa, niin ei vain tapahdu. Lopulta jää hieman vaisu olo.

Sanoituksiltaan kappale ei onnistu erottautumaan ollenkaan samalla tavalla kuin viimevuotinen Oliveiran balladi Thank God I’m an Atheist. Heikkouksista huolimatta Lxandran biisi on siinä määrin onnistunut suoritus, että Euroviisuissa se ajaisi asiansa varmasti ongelmitta.

Käärijä – Cha cha cha

Käärijä oli suurelle yleisölle tuntematon ennen UMK:ta.

Massahurmos oli aistittavissa jo ennen kuin kappaletta oli edes julkaistu. Ehkä hieman liioitellen Käärijä oli nimenä täysin tuntematon 99 prosentille UMK-yleisöstä, kun osallistujat ilmoitettiin viime viikolla. Jokin pottatukkaisessa artistissa herätti silti heti viisufanien kiinnostuksen. Ehkä se oli nimi, ehkä tyyli, ehkä aiemmat kappaleet. Jo päiviä ennen Cha cha chan julkaisua odotettiin jännityksellä, että taivas varjele mitä sieltä tulee.

Parasta on se, että Aleksi Nurmen ja Johannes Naukkarisen kanssa tehty kappale onnistuu lunastamaan odotukset. Cha cha cha on tämän vuoden UMK-kappaleista mieleenpainuvin, omaperäisin ja onnistunein. Vaikeaa ei ole nähdä, että inspiraatiota on ronskilla kädellä haettu viime vuonna Saksan euroviisuedustajaksi pyrkineeltä metalcore-yhtyeeltä Electric Callboylta ja erityisesti kappaleelta We Got the Moves, mutta kun lainaamisen tekee hyvin, siitä tulee taidetta.

Cha cha cha on sopivan sekopäistä räpin, popin, rockin ja elektronisen musiikin yhdistelmää, joka alkaa suorastaan väkivaltaisella tykittelyllä ja muuttuu C-osan kohdalla kertaheitolla perinteiksi popiksi. Lähettäkää tämä Euroviisuihin. Menestys on täysin kiinni lavashow’sta. Jos musiikkivideota hallitseva showpainiteema saadaan valjastettua myös lavaesitykseen, mikä tahansa on mahdollista.

Suomessa massahurmos johti siihen, että suosio räjähti heti käsiin: kappaletta striimattiin ensimmäisenä päivänä lähes 150 000 kertaa. Se on yli kaksi kertaa niin paljon kuin Bessin Ram pam pamia sen debyyttipäivänä.

Kuumaa – Ylivoimainen

Kuumaa on ehdolla kolmessa kategoriassa Emma-gaalassa.

Nössöpoppi on tällä hetkellä suomalaisen listamusiikin peruskauraa. Kuumaan, Youngheartedin ja Ida Paulin sekä Kalle Lindrothin kaltaiset tekijät julkaisevat tasaisella tahdilla kappaleita, joiden tempo ei missään vaiheessa kiihdy liikaa mutta jotka eivät ole silti tylsiä slovareita. Sanoituksissa lauletaan tietenkin nuoresta rakkaudesta, mistäpä muustakaan.

Tämän vuoksi ei ole kummoinen yllätys, että Kuumaa seuraa Youngheartedin jalanjäljissä UMK:hon, mutta tekee sen huomattavasti paremmalla kappaleella. Ylivoimainen-kappaleen taustalta löytyy bändin itsensä lisäksi tuottaja Jonas Olsson, joka oli tekemässä viime vuoden Ram pam pam -jättihittiä. Sanat ovat yhtyeen solistin Johannes Brotheruksen käsialaa.

Robinin kappaleen tavoin Ylivoimainen luottaa kappaleessaan välihuutoihin, mutta tässä ne toimivat huomattavasti paremmin. Tunnelma kuin Olavi Uusivirran biisissä, vieläpä varsin hyvässä sellaisessa. Ylivoimaisessa on helppo nähdä potentiaalia koko vuoden mittaiseksi radiohitiksi.

Portion Boys – Samaa taivasta katsotaan

Portion Boys on villinnyt suomalaista juhlakansaa muun muassa Vauhti kiihtyy -kappaleella.

Voi pojat. Suomen bilebändien ykkösketjuun kuuluvan Portion Boysin UMK-kappaleesta on vaikea sanoa mitään järkevää, koska kappaleella itsellään ei ole mitään tekemistä järkevyyden kanssa. Se tuo hellyttävällä tavalla mieleen ajat, jolloin esimerkiksi Pää-äijät-niminen bileduo osallistui UMK:hon kappaleella Shamppanjataivas.

Vielä vuonna 2016 Portion Boys olisikin ollut tämänkaltaisella täysin överiksi vedetyllä kansallismielisellä ”na na na na” -hurlumheillään voinut olla varteenotettava vaihtoehto Suomen euroviisuedustajaksi. Nyt enemmänkin mietityttää, miksi tämä on tarvinnut ottaa mukaan UMK:hon. Eivätkö pienet lyriikan muutokset ja paikka ensi kevään MM-kisojen virallisena kisabiisinä olisi olleet ihan hyvä vaihtoehto?

Kliseinen ”mainitaan kaikki Euroopan maat” -viritelmä biisin sanoitukseksi on kappaleen tympäännyttävin osuus eikä edes etäisesti hauska. Kaksimielinen veistely ”Akropoliksen kukkuloista” on jo vaivaannuttavaa. Kertosäkeessä bändi löytää itsensä. ”Muistatko Kimi Räikkösen (Joo) / Se voitti formula ykkösen (Kyllä)” on typeryydessään raivostuttava riimittely, siis täydellistä Portion Boysia. Euroviisuihin tällä ei ole mitään asiaa, mutta pökerryn hämmästyksestä, jos humalainen juhlakansa ei biletä tämän tahtiin täysillä kevään after ski -bileissä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat