Suvi Vainio-Wirman muistaa edelleen hämmennyksensä. Hän oli viisivuotias ja perheensä kanssa juhlissa. Hän leikki itseään muutamaa vuotta vanhemman tytön kanssa, joka oli jossain vaiheessa istuttanut hänet tuolille ja sanonut, että nyt mä laulan sulle.
”Olin ihan ihmeissäni, että miksi ihmeessä. Vasta vuosia myöhemmin aloin miettiä, että olikohan sen vanhemmat sanoneet sille, että laula tuolle.”
”Että se on Juha Vainion tytär.”
Vuonna 1990 sydänkohtaukseen menehtynyt Juha ”Watt” Vainio on kotimaisen laululyriikan suurmies, sanoittajanero, jonka kynästä syntyivät esimerkiksi sellaiset suomalaisen iskelmämusiikin klassikot kuin Albatrossi, Vanhoja poikia viiksekkäitä, Kotkan poikii ilman siipii, Kolmatta linjaa takaisin, Katson autiota hiekkarantaa ja Rööperiin.
Suvi Vainio-Wirmanille hän oli kuitenkin isä.
Nykyisin heitä voisi nimittää myös kollegoiksi.
Suvi Vainio-Wirman työskentelee general managerina Kaiku Entertainment -musiikkiyhtiössä. Työnkuvaan kuuluvat tiedottamista ja keikkamyyntiä lukuun ottamatta lähes kaikki levy-yhtiön pyörittämiseen liittyvä.
Todellinen intohimo on silti sanoittaminen. Vainio-Wirman laskeskelee tehneensä laulutekstejä noin kolmellekymmenelle artistille, muun muassa Johanna Kurkelalle, Katri Ylanderille, Jari Sillanpäälle, Petri Nygårdille ja Tippa-T:lle.
Tunnetuin yksittäinen kappale lienee Laura Voutilaisen Miks ei. Sillä on Spotifyssä yli 9 miljoonaa kuuntelukertaa.
Perhetaustastaan Vainio-Wirman ei ole halunnut liiemmälti huudella.
”Ei se tavallaan mikään salaisuus ole ollut, mutta aika varhaisessa vaiheessa tajusin, etten halua tulla faijakortti edellä alalle. Mulle oli tärkeätä ansaita omat kannukseni. Olisin luonut sillä itselleni vain turhia paineita. Varsinkin, kun ei aluksi osannut mitään kovin hyvin. Vaatii ihan hulluna duunia, että susta tulee sanoittaja.”
Millainen sitten on hyvä popsanoitus? Vainio-Wirman sanoo luottavansa tekstinkirjoittajana ennen kaikkea tarttuvuuteen. Jokaisen kappaleen kertosäkeestä pitää hänen mielestään löytyä ”hyvä t-paitarivi”. Eli tekstinpätkä, joka koukuttaa ja herättää heti vaistomaisesti kiinnostuksen.
Siihen tiivistyy biisin ydin.
”Mun tekemisessä pitää olla aina kertosäe ensin ja sen jälkeen ensimmäisen säkeistön aloituslaini. Niillä imaistaan kuulija mukaan. Kun ne kohdat on naulattu, on loppu vähän kuin ristikon täyttöä. Oma mottoni sanoittamisessa onkin, että otsikko tai kertsi ensin, muuten mennään verse [säkeistö] edellä puuhun.”
Myös yksinkertaisuus on tärkeää. Vainio-Wirmanin mielestä toimivassa kappaleessa on aina yksi selkeä kärki.
”Aloittelevat kirjoittajat kirjoittavat helposti tekstin tukkoon, selittävät ja käyttävät paljon adjektiiveja. Ne ovat sellaisia helmasyntejä. Tekstin on tarkoitus kertoa tarinaa, ei selittää itseään kuulijalle.”
Entä riimittelyn merkitys? Siinähän hänen isänsä oli tunnetusti mestari.
Vainio-Wirman vastaa, ettei oikeaoppisesta riimittelystä useinkaan ole haittaa, sillä riimit lisäävät sanojen muistettavuutta. Monitavuisten riimien ylenpalttista käyttöä hän silti varoisi.
”Jos kuulija arvaa kappaletta kuunnellessaan monta kertaa tulevat riimit oikein, tulee tekstiin pahimmassa tapauksessa ei-toivottu humoristinen tunnelma. Mutta ei niitä pelätä tarvitse. Välillä, kun keksin mielestäni jonkin tosi näppärän sanaleikin tai riimin, niin saatan mielessäni hymähtää, että tämä oli vähän faijamainen juttu.”
Hyvä laulunteksti ei synny myöskään pusertamalla. Vainio-Wirman sanoo oppineensa kokemuksesta, että jos sanoituksen ankkurikohdat eivät valmistu muutamassa tunnissa, tuskin niitä saa valmiiksi myöhemminkään. Silloin homman voi jättää sikseen.
Varsinaisia kirjoituspäiviä hänellä on viikossa kaksi. Vainio-Wirman kuitenkin huomauttaa, ettei laululyriikan tekeminen hänelle puhdasoppista toimistotyötä ole. Erilaisia merkintöjä syntyy päivittäin.
Vainio-Wirman kuvailee itseään tarkkailijaksi ja tilanteiden seuraajaksi, jolla on tapana kirjata hauskoja sanontoja ja arkielämän toteamuksia puhelimensa muistiin. Kaikki sellaista, mikä kutkuttaa.
”Se on välillä aika uuvuttavaa”, hän sanoo.
”Välillä sitä ihan miettii, miten tämän saisi pois päältä. Kun se on silleen pakonomaista.”
Perinnöllistä, voisi joku sanoa.
Nelonen Media omistaa osan Kaiku Entertainment -levy-yhtiöstä. Helsingin Sanomat ja Nelonen Media ovat molemmat osa Sanoma-konsernia. (Tieto lisätty juttuun 10.2. kello 20.00.)
Kuka?
Suvi Vainio-Wirman
Syntynyt Helsingissä 1983. Asuu pääkaupunkiseudulla.
Työskentelee general managerina Kaiku Entertainment -musiikkiyhtiössä. Sanoittanut kappaleita useille kotimaisille artisteille.
Perheeseen kuuluu kaksi alle kouluikäistä lasta ja puoliso, Children of Bodom -yhtyeen kosketinsoittaja Janne Wirman.
Vainio-Wirmanin isä oli sanoittaja Juha Vainio. Hänen veljensä on sanoittaja-tuottaja Ile Vainio.
Täyttää 40 vuotta lauantaina 11. helmikuuta.