Esa-Pekka Salosen uusi urkukonsertto oli liikaa saksalaiskriitikoille – ”opin tässä prosessissa paljon”, kertoo säveltäjä

Berliinin filharmonikkojen uusi residenssisäveltäjä Esa-Pekka Salonen saa saksalaiskriitikoilta suurta ylistystä kapellimestarina, mutta ei säveltäjänä.

Esa-Pekka Salonen harjoittamassa Wagnerin Reininkultaa Suomen kansallisoopperassa elokuussa 2019.

22.1. 17:12

Esa-Pekka SalosEN uusi urkukonsertto Sinfonia concertante on saanut kantaesityksen uusien konserttiurkujen vihkiäiskonsertissa Puolan Katowicessa säveltäjän itsensä johdolla. Instrumenttia väitetään modernien konserttiurkujen suurimmaksi Euroopassa, ja ensiarvioista päätellen säveltäjä on halunnut ottaa niistä kaiken irti.

Sama teos käynnisti tällä viikolla myös Salosen kauden Berliinin filharmonikkojen uutena residenssisäveltäjänä. Salonen johti nämäkin konsertit.

Salonen löi kansainvälisesti ensin läpi kapellimestarina, mutta nauttii vakiintunutta arvostusta myös säveltäjänä ja saa jatkuvasti sävellystilauksia maailman parhailta orkestereilta.

Berliner Zeitungin Peter Uehling ihmettelee kuitenkin Salosen kutsumista Berliinin filharmonikkojen residenssisäveltäjäksi ja arvioi, että juuri urkukonserton yhteistilaus vaikutti asiaan.

Kriitikon mielestä Salosen kalifornialaistuminen (viittaus pitkään kauteen Los Angelesin filharmonikkojen ja nyt San Franciscon sinfonikkojen musiikillisena johtajana) ei ole tehnyt hänen säveltämisestään kiinnostavampaa.

Salonen osaa kirjoittaa orkesterille tehokkaasti ja hänen harmoniansa loistavat värikkäästi Witold Lutoslawskin ja Olivier Messiaenin välimaastossa, mutta sisältö on ”yhtä mahtipontista kuin epäkiinnostavaa” ja tämä koskee myös urkukonserttoa, jonka säveltäjä on nimennyt Sinfonia concertanteksi.

Kriitikon mukaan tämä on merkki siitä, että urut eivät ole kiinnostaneet säveltäjää, ja orkesteriosuus onkin mielikuvituksekkaampi.

Tagesspiegelin kriitikko Kilian Scholla on täysin toista mieltä urkuosuuden kiinnostavuudesta. Hän kiittää nimenomaan maukasta urkuosaa ja solisti Olivier Latrya, joka saa loistaa trillien ketjuilla, kimaltelevilla sointiklustereilla ja joustavalla sekä värikkäällä rekisteröinnillä. Myös science fiction -assosiaatioita herättävät efektit ovat kriitikolle mieleen.

Orkesteriosuuden suhteen finaalin pursuavasta sointikolossista puuttuu kuitenkin hienostuneisuutta. Jännitettä kasvatetaan välillä kliseisin ja elokuvamusiikkimaisin keinoin. Urkukonserton muoto käy pitkäveteiseksi ainesten ylipursuamisen vuoksi, hän arvioi.

Berliner Morgenpostin Felix Stephan kirjoittaa myös omalaatuisen teoksen ”ylitsepursuavan ideoita” melkein hölisevyyteen asti, mutta hän löytää taustalta myös ankaruuteen pyrkivää kurinalaisuutta, jotta kaikki pysyisi koossa.

Konserton alku tuo kriitikon mieleen ranskalaisen modernismin ja kaaosmaisenkin finaalin pirullinen sarkasmi ja kuolemantanssit myös Bartókin ja Šostakovitšin. Solisti Olivier Latry toteuttaa vaivatta hulluimmatkin tempot ja suurimmat virtuoosijuoksutukset. Pidemmän päälle musiikin ylipaineistus on kuitenkin uuvuttavaa, kriitikko arvioi.

Olivier Latry saa ylistystä Esa-Pekka Salosen urkukonserton solistina.

Kapellimestarina Salonen saa jälleen suurta ylistystä Saksassakin. Berliner Zeitungin mukaan Salonen ei pääse säveltäjänä samaan yhdistelmään ekonomista tarkkuutta, kiehtovuutta ja kiihottavuutta kuin kapellimestarina.

Kriitikot kuvaavat varsin yhdenmukaisesti Ravelin sävellysten ja varsinkin Bartókin Ihmeellisen mandariinin johtamisen olleen fantastista ja suuret odotukset täyttävää.

Ranskalaiskriitikkojen näkemykset saadaan seuraavana, kun Salonen johtaa uuden teoksensa 25. ja 26. tammikuuta Orchestre de Paris’n konserteissa Philharmonie de Paris -konserttitalossa.

HS tavoitti säveltäjä-kapellimestarin puhelimitse juuri tämän saavuttua Pariisiin.

”Opin tässä prosessissa sen, että jos tehdään iso sävellys orkesterille ja uruille, urkuri on tavallaan kakkosorkestroija. Hän orkestroi urkuosuuden rekisteröintivalinnoilla, jotka kontrastoivat tai sulautuvat orkesteriin. Säveltäjä on hyvin riippuvainen sekä uruista että urkurista, mikä on myös jännää, koska uruissa on valtavat dynamiikan ja sointivärien mahdollisuudet.”

Berliinin filharmonikkojen konsertissa urut eivät olleet täydessä kunnossa äänikertojen ja sormioiden osalta.

”Ikävä, että Berliinin Philharmonien urkuremontti on vasta edessä, mutta Olivier Latry solistina pystyi tietysti kiertämään ongelmat erinomaisesti.”

Jokainen esityspaikka on Salosen mukaan uusi seikkailu. Samalla hän pääsee vertailemaan kahta huippu-urkuria, sillä kantaesityksen ja eräiden muiden esitysten solisti on Iveta Apkalna.

”Balanssikin riippuu instrumentista ja urkurista. Täällä Pariisissa Olivier Latry oli käsittääkseni mukana Philharmonien de Paris’n urkujen suunnittelussa, joten odotan kiinnostuksella, miten teos soi hänen kotitantereellaan.”

Toukokuussa teos jatkaa Hampuriin ja Los Angelesiin ja myöhemmin myös Suomeen Radion sinfoniaorkesterin ohjelmistoon. Teos on mainittujen orkesterien yhteistilaus.

Erityisen paljon Salonen odottaa Helsingin Musiikkitalon uusien urkujen valmistumista ensi vuonna ja Suomen ensiesitystä.

”Olivier on auttanut Musiikkitalonkin urkujen suunnittelussa ja tulee solistiksi Helsinkiin.”

Lue lisää: Esa-Pekka Salosesta Berliinin filharmonikkojen nimikko­säveltäjä: Orkesteri haluaa juhlia suomalaisen ”kekseliästä lähestymistapaa säveltämiseen”

Lue lisää: Esa-Pekka Salosen uutuusteos valloitti viihteellisyydellään, kohtalon armoton ääni jylisi Oedipus Rexissä

Lue lisää: Esa-Pekka Salonen sai Lontoon jäähyväis­konserteistaan viiden tähden arviot, ja sensaatiokin mainittiin – kapellimestari jättää nimekkään orkesterin Santtu-Matias Rouvalille

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat