Minä, Tellervo. Kantaesitys Lahden kaupunginteatterin Eero-näyttämöllä 26.1. Anna Krogeruksen näytelmän ohjaus Hilkka-Liisa Iivanainen. ★★
Viime vuosituhannella vallalla olleiden asioiden kaipaaminen on tietysti aina hieman noloa.
Näytelmäkirjailijat käsittelivät silloinkin todellisen elämän ilmiöitä, mutta keksivät itse teostensa henkilöhahmot ja usein myös tapahtumapaikat.
Viime vuosikymmeninä näytelmät ovat alkaneet kertoa enenevässä määrin todellisista tapahtumista, jotka eivät ajallisesti sijoitu välttämättä kovinkaan kauas historiaan ja joiden henkilöt saattavat edelleen elää keskuudessamme.
Tällä näytäntökaudella nämä todellisuuden suorat heijastuspyrkimykset ovat ihan valtavirtaa.
Dokumenttidraaman ja yhteisöteatterin kaltaiset uudet tai paremminkin uusvanhat ilmiöt ovat varmasti vaikuttaneet asiaan, samoin viestintäkentän yleinen yhdenmukaistuminen.
Henkilö edellä mennään. Eivätkä päähenkilöiksi kelpaa enää myyttiset sankarit Raamatusta tai Kalevalasta, koska eihän niitä kukaan tunne.
Keksittyjen henkilöhahmojen kanssa pelaaminen tarjoaa suurta vapautta sekä teatterin tekijöille että yleisölle, ja tämän vapauden myötä myös havainnot todellisuudesta saattavat muuttua huomattavasti terävämmiksi.
Anna Krogeruksen näytelmä Tellervo Koivistosta kiteyttää mielestäni tämän kysymyksen sekä hyvässä että pahassa.
Krogerus tuo näytelmäkirjailijan vaikeudet varsin suoraan esille teoksensa rakenteessa.
Näytelmän nimestä huolimatta sen todellinen päähenkilö on oikeastaan kuvitteellinen näytelmäkirjailija Aura Kiiski, joka on tilauksesta ryhtynyt kirjoittamaan näytelmää Tellervo Koivistosta ja tahtoo nyt käydä käsikirjoitustaan läpi leskeksi jääneen rouva Koiviston kanssa.
Sinänsä näppärä kerronnallinen ratkaisu on kieltämättä myös kovin kulunut ja tylsä.
Kiiski (Anna Pitkämäki) ja Koivisto (Annukka Blomberg) avautuvat toisilleen nykyisestä elämäntilanteestaan, mutta käyvät ennen muuta kohtauksittain läpi Koiviston elämänvaiheita.
Hurmaavan pidättyvästi näyttelevä Blomberg höystää roolityötään lämpimällä huumorilla ja saa rinnalleen kaksi näytelmäkirjailijan rakentamaa Tellervoa, Liisa Vuoren näpsäkästi näyttelemän nuoren maalaistytön ja Laura Huhtamaan dramaattisempia sävyjä saavan keski-ikäisen julkisuudenhenkilön.
Tellervo Koiviston elämänvaiheiden yhteydessä tekijät korostavat niitä asioita, mitä todellakaan ei ole syytä kaivata viime vuosituhannelta, ja joita vastaan Koivisto omalla poliittisella urallaan toimi. Tasa-arvoon liittyvien kysymysten lisäksi tilaa saavat myös Koiviston aikanaan esille nostamat omakohtaiset kokemukset seksuaalisesta ahdistelusta ja sen aiheuttamasta masennuksesta.
Hilkka-Liisa Iivanaisen ohjaamassa esityksessä kaikkein vauhdikkaimmat kohtaukset sijoittuvat ehkä yllättäen Koiviston poliittiseen uraan eduskunnassa ja Helsingin kaupunginvaltuustossa.
Esityksen tärkeänä koossapitävänä voimana on Annukka Pykäläisen lavastus, joka tyylivarmalla otteella ilmentää Koivistojen näköistä selkeää linjaa, mutta muuntautuu Harri Peltosen tekemän valosuunnittelun avulla hyvin monenlaisiksi eri paikoiksi.
Minä, Tellervo on toteutettu yhteishankkeena Tampereen Teatterin kanssa ja esitys siirtyy pääsiäisen jälkeen nähtäväksi Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämölle.
Lavastus Annukka Pykäläinen, puvut Paula Varis, naamiointi Laura Pasanen, valot Harri Peltonen, ääni Jukka Vierimaa. Rooleissa Annukka Blomberg, Laura Huhtamaa, Liisa Vuori, Tapani Kalliomäki, Anna Pitkämäki.