Riemastuttavassa esityksessä kolme julkisuudessa revittyä naista saa yhteisen hetkensä saunavuorolla

Jeanne d'Arcin housut panivat roviot roihuamaan kuusisataa vuotta sitten, eikä oikeastaan mikään ole muuttunut tähän päivään mennessä.

Jeanne d'Arc (Inke Koskinen) johti Ranskan uuteen aikakauteen, mutta päätyi poliittiseksi pelinappulaksi ja lopulta vertauskuvallisesti hirtettiin omiin housuihinsa.

25.1. 15:19 | Päivitetty 26.1. 11:05

Jeanne d'Arcin housut. Kantaesitys Tampereen Työväen Teatterissa Eino Salmelaisen näyttämöllä 24.1. Käsikirjoitus ja ohjaus Linda Wallgren. ★★★★

Suomalaisen ammattiteatterikentän keskeisenä huolena on pitkään ollut yleisön ikääntyminen. Kaikki puhuvat siitä, että nuoret täytyy saada käymään teatterissa, ja monenlaisia suunnitelmiakin on tehty.

Tampereen Työväen Teatterista näyttää muodostuneen paikka, jossa osataan myös pannaan toimeksi.

Teatterinjohtajaksi vuonna 2019 valittu Otso Kautto pisti heti tuulemaan antamalla teatterin suuren näyttämön nuorten ohjaajien käyttöön. Alkajaisiksi nähtiin Juho Gröndahlin sovittama ja Linda Wallgrenin ohjaama pätkätyösukupolven tulkinta Hannu Salaman romaanista Juhannustanssit.

Koronavuosien jälkeistä uutta nousua ei käynnistellä yhtään varovaisemmin, vaikka Työviksen kokoisen laitosteatterin kohdalla on tietysti syytä pitää mielessä, että sen laajaan ohjelmatarjontaan mahtuu edelleen hyvin monenlaisia teoksia. Erityisesti nyt, kun esitysvuoroaan odottaneet näytelmät suorastaan ryöpsähtelevät teatterin eri näyttämöille.

Tuorein kotimainen kantaesitys on ohjaaja Linda Wallgrenin kirjoittama näytelmä Jeanne d'Arcin housut, jossa Juho Gröndahl on mukana dramaturgina.

Eino Salmelaisen näyttämöllä nähdään todellinen kokonaistaideteos, jossa poliittinen revyy kamppaa yhteiskunnallisen dokumenttiteatterin kasvoilleen mutalammikkoon esittäessään yleisölle kysymyksen, miten he itse kukin tahoillaan ajattelevat totuuksien syntyvän.

Nähdään välillä rumastikin irvistelevää slapstick-komediaa, jossa keskiajan kirkonmiehet ja tämän vuosituhannen poliitikot törmäilevät villisti yhteen piirroselokuvista tuttujen hahmojen ja tolkuttomasta puheripulista kärsivän teatteriohjaajan kanssa.

Yleisö viritellään leikkimään yhdessä näyttelijöiden kanssa, minkä jälkeen kierroksia on helppo nostaa ja kairan päästää painumaan syvemmälle.

Wallgrenin ohjaus pitää pirstaleisen aineiston hienosti kasassa. Esityksen kokonaisrytmi on pettämätön ja tempo niin nopea, että katsoja ei putoa kyydistä vaikka osa aiheista menisikin yli ymmärryksen tai peittyisi yleiseen hälinään.

Esitys nimittäin saa aikaiseksi monet naurut, mikä ankeiden vuosien jälkeen on erityisen hyvä kokemus.

Esityksen sujuvuuden kannalta tärkeään rooliin nousevat Petra Poutasen ilmeikäs musiikki sekä Janne Vasaman tehokkaita tilavaikutelmia luova lavastus, joka elää ja liikkuu jatkuvasti samaan tahtiin muuntautumiskykyisen näyttelijäryhmän kanssa.

Näytelmässä on kolme keskeistä naishahmoa, jotka eivät kuitenkaan ole perinteisessä mielessä päähenkilöitä. Tiivistäen voisi sanoa, että aikojen saatossa hyvin monenlaisten aatteiden symboliksi nostettu Jeanne d'Arc kohtaa näyttämöllä Anneli Auerin ja Anneli Jäätteenmäen, kaksi meidän aikamme mediamyllytykseen joutunutta naista.

Oikeastaan he kaikki kolme ovat näyttämön vankeja, samassa mielessä kuin he todellisuudessa joutuivat valtakoneiston, poliittisen järjestelmän ja oikeuskäytäntöjen vangeiksi.

Ja kuten näytelmän nimi jo kertoo, kysymys ei ole Jeanne d'Arcista vaan hänen housuistaan. Samalla tavalla näytelmä ei kerro Auerista eikä Jäätteenmäestä, vaan niistä asioista jotka heidän kauttaan ja kustannuksellaan ovat nousseet julkisen keskustelun aiheiksi.

Yksinkertainen kysymys siitä, saako nainen käyttää miesten housuja, tuntuu tänä päivänä sisältävän jälleen viittauksia hyvin moneen suuntaan.

Wallgrenin näytelmä valaa katsojiin taistelutahtoa antaessaan Jeanne d'Arcin huudahtaa rovioiden roihahtaessa, ettei hän johtanut maataan uuteen aikaan, jotta voisi antaa periksi tässä housuasiassa.

Naiset saavat toki myös yhteisen hetkensä. Se tapahtuu saunassa, minne heitä ei koskaan päästetty miesten kanssa neuvottelemaan asioista.

Dramaturgi Juho Gröndahl, musiikki Petra Poutanen, lavastus Janne Vasama, puvut Sanna Levo, kampaukset ja naamiointi Pepina Granholm, valot Juha Haapasalo, ääni Niklas Vainio. Rooleissa Inke Koskinen, Miia Selin, Sofia Smeds, Samuli Muje, Jyrki Mänttäri, Pyry Äikää ja Petra Poutanen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat