Vuosituhannen taitteessa suomalainen kevyt musiikki murtautui hetkeksi ulkomaisten hittilistojen kärkeen Daruden, Bomfunk MC’s:in ja Himin voimalla.
Niille huippuhetkille on toivottu jatkoa nyt yli 20 vuotta, ja vaikka suomalaiset popin ja rockin tekijät ovat menestyneet ja työllistyneet kansainvälisesti koko ajan, niin yhtä suuria ja näkyviä yksittäisiä voittoja ei ole listoilla saatu.
Musiikkivientijärjestö Music Finlandin uusi toiminnanjohtaja Mikko Manninen muistuttaa realiteeteista.
”2000-luvun menestykset eivät ole täysin vertailukelpoisia nykytilanteen kanssa”, hän sanoo.
”Siihen aikaan manageri ja levy-yhtiö olivat vielä suuremmassa roolissa kuin nyt, koska toimittiin pelkästään fyysisillä äänitteillä, ja niille piti saada joka maassa oma sopimus tai lisenssi.”
”Nyt musiikin jakelu on globaalia jo pienillekin levy-yhtiöille, ja toisaalta tarjontaa on niin paljon enemmän. Jos viikossa julkaistaan suoratoistopalveluissa jopa satojatuhansia kappaleita, niin musiikkiviennin kannalta on keskeistä, että miten sieltä erotutaan.”
Koko nykyinen suomalaisen musiikin järjestelmällinen vienti syntyi vasta vuosituhannen vaihteen menestysten jälkeen. Vuonna 2002 perustettiin Music Export Finland, josta kymmenen vuotta myöhemmin muotoutui nykyinen Music Finland.
Sen pääasiallinen tehtävä on esitellä maailmalla suomalaista musiikkia eri genreissä ja löytää hyödyllisiä kontakteja musiikkiviennin edistämiseksi.
Manninen aloittaa uuden työnsä virallisesti vasta maaliskuun alussa, mutta hänellä on kokemusta musiikin myynnistä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Kuin myös ruohonjuuritason työstä.
Nuorena hän soitti rumpuja Järjestyshäiriö-punkbändissä, joka muuttui myöhemmin sovinnollisemmaksi poprock-yhtyeeksi ja päätyi viime töikseen kokeilemaan onneaan UMK:hon vuonna 2015.
Manninen oli kuitenkin päätynyt jo aiemmin opiskelun jälkeen musiikkialalle kulissien taakse. Hänen ensimmäinen paikkansa oli 2000-luvun puolivälissä Helsinki Music Companyssa, ja sittemmin ura jatkui Warner Musicissa.
Music Finlandin johtoon Manninen tuli Warnerin Baltian toimintojen johtopaikalta. Hänen vastuullaan oli yhtiön toiminta Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Vaikka Baltian maissa musiikkia kulutetaan samalla tavalla kuin Suomessakin eli pääasiassa Spotifysta tai Youtubesta kuuntelemalla, Baltian aika oli Manniselle opettavaista
”Siinä pääsi tutustumaan musakulttuuriin ja traditioihin, jotka on niissä kaikissa maissa kuitenkin vähän erilaisia”, Manninen sanoo.
”Paikalliset starat on joka maassa ja niihin kiinnitytään. Oma kieli on tärkeä.”
Oma kieli ja kotimainen yleisö ovat olleet tärkeitä myös suomalaisille artisteille.
Kun 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa nuoret musiikintekijät unelmoivat kansainvälisestä menestyksestä ja lauloivat kappaleensa englanniksi, nykyisin paljon realistisempi päämäärä on lyödä läpi kotimaassa suomenkielisillä hiteillä ja päästä esiintymään tuhansien maksavien katsojien eteen.
Alalla onkin jo jonkin aikaa puhuttu kultaisesta häkistä.
Se tarkoittaa, että jo menestystä kotimaassa saanut artisti valitsee mieluummin kotimaisen suosion kuin raskaan reitin kohti mahdollista kansainvälistä menestystä. Paluu pieniin keikkapaikkoihin ja pienillä kuluilla puurtamiseen tuntuu hankalalta kun vaihtoehtona on helpompi tie kotimaan suurille lavoille ja tuottavampiin sopimuksiin.
Viime vuosina häkkiä ovat yrittäneet rikkoa ainakin Robin Packalen ja Isac Elliot, kumpikin vaihtelevalla menestyksellä, välillä kotimaan markkinoille palaten.
Manninen tunnistaa ilmiön hyvin.
”Osittain se onkin niin. Kansainvälinen ura vaatii pitkää ja miinusmerkkistä graindaamista. Suomessa pääsee nopeammin elättämään itsensä. Vähän kuin kaikessa muussakin, niin jos haluaa jossain menestyä, on tehtävä valinta ja pistää kaikki panostus siihen.”
Graindaamisella tarkoitetaan työlästä ja useimmiten vähemmän palkitsevaa puurtamista.
”Tämän voi nähdä myös niin, että suomalainen musiikki tarvitsee kehittyäkseen myös kansainvälistä ulottuvuutta. Suomalaiset tuottajat ja biisintekijät ovat kansainvälistä huippuluokkaa.”
Käytännön musiikkiviennistä rahassa mitaten suurin osa on tullut liveviennistä eli suomalaisten artistien ulkomaisista kiertueista.
Siellä urakoivat jo vuosien takaa tutut raskaan rockin luottonimet, kuten Nightwish, joka kiersi viime vuonna menestyksekkäästi ympäri maailmaa jäähallikokoluokan paikoissa, tai Himin jälkeen soolouralle VV:nä lähtenyt Ville Valo, jonka tämän kevään Euroopan ja Pohjois-Amerikan kiertueella on paljon ennakkoon loppuunmyytyjä esiintymisiä.
Sen rinnalla Music Finland on yrittänyt edistää suomalaisten lauluntekijöiden kansainvälistä uraa. Biisinteko ei ole lahjakkaalle hittinikkarillekaan välitön kultakaivos, vaikka pääsisi mukaan menestyneeseen hitintekijätiimiin, mutta pienistä menestyksistä on kasvanut vähitellen suomalaisille väylä isompiin kehiin.
”Tekemisen taso on jo korkealla, ja Music Finland on tehnyt pitkään työtä erilaisten verkostojen kanssa ja se alkaa kantaa hedelmää”, Manninen sanoo ja nimeää hyviksi esimerkeiksi Kylie Minoguelle ja David Guettalle kappaleita tehneen Teemu Brunilan ja Santeri ”MD$” Kauppisen, joka on ollut mukana tekemässä muun muassa Megan Thee Stallionin ja Burna Boyn kappaleita.
”Ei ole sattumaa, että nykyään tullaan jo Suomeen tekemään tuotantoja ulkomaisille artisteille. Vielä 15 vuotta sitten se olisi tuntunut absurdilta ajatukselta.”