On olemassa kuuluisia rocklevyjä, joissa on peräkkäin meneviä kappaleita hyvästä meiningistä. On myös teemalevyjä, joissa kappaleiden tekstit liittyvät johonkin aikaan tai paikkaan. Joskus jopa samat fiktiiviset hahmot esiintyvät levyllä useamman kappaleen teksteissä.
Sitten ovat Insomniumin albumit, jotka painivat omassa luokassaan Joensuussa vuonna 1997 perustettu Insomnium soittaa raskasta rockia, jossa yhdistyvät death metalin ja progressiivisen rockin vaikutteet. Tällä viikolla ilmestyvä Anno 1696 on yhtyeen yhdeksäs levy, ja sen nimittäminen teema-albumiksi on vähättelyä. Rockyhtyeen teema-albumissa ”teema” kun voi olla usein vain viitteellinen
Anno 1696 perustuu Insomniumin teksteistä vastaavan laulaja-basistin Niilo Seväsen kirjoittamaan englanninkieliseen novelliin, jonka tapahtumat sijoittuvat 1690-luvun Suomeen, noitavainojen ja suuren nälänhädän aikaan.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun Insomnium on tehnyt albumin Seväsen novellin pohjalta. Vuonna 2016 ilmestyneen Winter’s Gate -albumin pohjalla oli Talven portti, viikinkiaikaan sijoittuva novelli.
Winter’s Gate -albumilla on vain yksi kappale, joka kestää 40 minuuttia. Albumi meni Suomen listaykköseksi ja oli myös arvostelumenestys.
Stereotyyppisesti ajatellen voisi kuvitella, että Insomniumin muusikot ovat jääneet jumiin roolipeliin ja kommunikoivat riimukirjoituksella, mutta näin ei ole.
Sevänen ja yhtyeen toinen perustajajäsen, kitaristi Ville Friman tosin miettivät vähän antavatko HS:n valokuvaajan ottamat kuvat heistä väärän kuvan. Muusikot nimittäin poseerasivat liukuportaissa.
Oman yhtyeensä videoissaan Sevänen ja Friman eivät haluaisi näyttäytyä rullaportaissa.
”Teksteissämme ei mainita mitään liian moderneja asioita, eikä meidän videoissa näy autoja tai muuta nykyaikaista”, Sevänen sanoo. ”Sen pitää olla ajatonta.”
Sevänen ja Friman ovat kokeneita metallin tekijöitä, ja heille on vuosien aikana muodostunut selvä käsitys Insomniumin musiikillisesta luonteesta. Teema-albumit ovat siinä keskeisessä osassa.
”Onhan Iron Maidenillakin ollut teemalevyjä, jotka on sidottu muinaisen Egyptin aikaan tai tulevaisuuteen. Niissä ei vain ole ollut itse kirjoitettua tarinaa tukena”, Friman sanoo.
Vaikka Iron Maiden ja monet muut metallin vanhat suurnimet ovat olleet tärkeitä Insomniumin soittajille nuoruusvuosina, uuden Anno 1696 -albumin tarinan inspiraatio ei ole lähtenyt metallista, vaan Aino Kallaksen vuonna 1928 julkaistusta romaanista Sudenmorsian.
”Se on ollut aina suomalainen suosikkiromaanini”, Sevänen sanoo.
”Yliopistossa tutkin 1600-luvun noitavainohommia, mutta vasta aikuisiällä minulle valkeni että nämä kuolonvuodet ovat olleet olemassa, ja että 30 prosenttia maan väestöstä kuoli nälkään parissa vuodessa.”
Suurilla kuolonvuosilla tarkoitetaan vuosia 1695-1697, jolloin viljasadot jäivät Suomessa, Pohjois-Ruotsissa ja Baltian maiden alueella poikkeuksellisen pieniksi perättäisten kylmien vuosien seurauksena. Suuri määrä ihmisiä kuoli nälkään ja tauteihin.
Sudenmorsiamen tarina tapahtuu 1650-luvun Virossa, ja sen päähenkilö on Aalo-niminen metsänvartijan vaimo, joka alkaa liikkua öisin susien kanssa ja muuttuu ihmissudeksi. Lopulta kyläläiset tappavat Aalon noitana.
”Mietin, että jos Sudenmorsian olisi loppunut eri tavalla, miten tarina olisi jatkunut”, Sevänen sanoo. ”Että jos Aalo olisikin päässyt pakenemaan Suomeen ja synnyttänyt lapsen siellä. Minun tarinani tapahtuu 1690-luvulla, jolloin lapsi olisi aikuinen nainen.”
Metalli ja progressiivinen rock ovat olleet suosittuja alustoja fantasiakirjallisuudesta inspiroituneille tarinoille. Sevänen ja Friman sanovat, että metallin dramaattinen ja raju ilmaisu vaatii myös dramaattisia tekstejä. Siksi niissä käsitellään usein rakkautta ja kuolemaa.
”Kun on universaaleja aiheita, tarinan voi sijoittaa 1600-luvulle ja se resonoi silti kuulijassa”, Sevänen sanoo.
Musiikillisesti Insomnium on toisaalta siirtynyt vähitellen ulos puhdasoppisesta hevistä, ja Anno 1696:llä on paljon pitkiä melodisia kaaria, joissa kuuluu lauluntekijöiden myöhempi kiinnostus muihin genreihin, kuten elokuvamusiikkiin ja post rockiin.
Vaikka 90-luvun lopun pohjoismaisen metallin tuntemus voi auttaa yksityiskohtien tunnistamisessa ja vaikutteiden jäljittämisessä, se ei ole välttämätöntä Insomniumin musiikista nauttimiseen.
”On kuultu tällaisia kommentteja, että ’äitini ei ymmärrä lainkaan metallia, mutta hän tykkää teistä’”, Sevänen sanoo ja nauraa.
”Örinä ja huutolaulu on yleensä suurin kompastuskivi niille, joilla ei ole metallitaustaa”, Friman arvioi. ”Jos sen yli pääsee, meidän melodiat on usein aika popahtavia.”
”Mutta voi se välillä karkottaa kuulijan, kun minä vähän örähdän”, Sevänen sanoo.
Insomnium vuonna 2023: Jani Liimatainen (vas.), Markus Vanhala, Niilo Sevänen, Ville Friman ja Markus Hirvonen.
Insomnium on saanut mainetta myös tavanomaista akateemisempana metalliyhtyeenä. Sevänen ei lukenut yliopistossa pelkästään noitavainoista, vaan valmistui maisteriksi ja työskenteli Kotkan kaupungin kulttuuritoimessa lopulta virkaa tekevänä kulttuurijohtajana, kunnes jättäytyi päätoimiseksi muusikoksi.
Vuonna 2009 tohtoriksi valmistunut Friman aloitti hiljattain työt professorina Helsingin yliopiston mikrobiologian laitoksella. Sitä ennen hän asui 12 vuotta Britanniassa ja työskenteli eri yliopistoissa.
”Jo jonkin aikaa tiedeura on ollut keskiössä, enkä ole pystynyt tekemään kiertueita, kun bändikin kasvoi koko ajan. Samalla itsellä labra kasvoi ja siellä alkoi olla ihmisiä”, Friman sanoo.
Nykyisin hän on mukana Insomniumin levytyksissä, mutta keikoilla enää satunnaisesti.
Kirurgian erikoislääkäriksi kouluttautunut entinen kitaristi Ville Vänni oli opintojen ja työn ohella mukana Insomniumissa kymmenen vuoden ajan, kunnes jättäytyi pois vuonna 2011. Vännin tilalle tullut Markus Vanhala on ammattimuusikko, samoin kolmanneksi kitaristiksi mukaan tullut Jani Liimatainen.
Kolmas alkuperäisjäsen, yhtyeessä edelleen soittava rumpali Markus Hirvonen on onnistunut tekemään kiertueiden välissä vielä siviilitöitä Joensuussa ammattikorkeakoulussa.
Insomnium on keikkaillut maailmalla jo vuosikausia, ja ensimmäisen Pohjois-Amerikan kiertueensa se teki jo vuonna 2007. Silloin se oli illan ensimmäinen lämmittelijä, mutta vähitellen kasvanut suosio on nostanut sen pääesiintyjäksi.
Tänä keväänä kiertue alkaa tulevana viikonloppuna loppuunmyydyillä levynjulkistuskeikoilla Helsingin Tavastialla ja jatkuu huhtikuussa Yhdysvalloissa ja Kanadassa kahden pääesiintyjän yhteiskiertueella yhdessä norjalaisen Enslavedin kanssa.
Insomnium on tehnyt tasaisesti nousevan kansainvälisen uran, mutta kymmeniä tai satoja miljoonia kuuntelukertoja saaneista poptähdistä yhtye tuntee olevansa kaukana monessa mielessä. Insomniumin kuunnelluin kappale Spotifyssa on yhdeksän vuotta sitten ilmestynyt While We Sleep, joka on saanut 14,6 miljoonaa kuuntelua.
”Monella legendaarisella hevibändillä voi olla yllättävän pieniä kuuntelulukuja, mutta ne voivat olla pääesiintyjiä isoilla festivaaleilla”, Sevänen sanoo.
Ansaintamielessä keikat ovatkin metalliartisteille tärkeitä. Metalliyleisö käy uskollisesti keikoilla ja ostaa fyysisiä äänitteitä, mutta pelkästään kiertueiden, erikoisvinyylipainosten ja t-paitojen voimalla Insomniumkaan ei tee promootiotaan. Myös metallille haetaan yleisöä sosiaalisen median kanavien kautta.
”Meille Tiktokit ja muut tällaiset ovat ihan uutta”, Friman sanoo huvittuneena. ”Olemme eri aikakaudelta, ja meille on vaikea ryhtyä kuvaamaan jotain perussekoilua tai arkipäiväisiä juttuja, koska meidän on vaikea uskoa, että sellainen voisi kiinnostaa.”
Sevänen kävi hiljattain saksalaisen levy-yhtiönsä pyynnöstä videokuvauksissa.
”Käytiin Berliinissä asti kuvaamassa promovideota, joissa näytetään miten me reagoidaan reaktiovideoihin. Oli sitä itse hankala katsoa jälkeenpäin, mutta se on nykyaikaa”, Sevänen sanoo ja nauraa.
Insomniumin Anno 1696 ilmestyy perjantaina 24.2. Yhtye esiintyy Tavastialla perjantaina 24.2. ja lauantaina 25.2. Konsertit ovat loppuunmyytyjä.