Voi vahvoin perustein sanoa, että historiantutkija Juhani Suomen kohtalona on ollut presidentti Urho Kekkonen. Vuosien 1986–2000 aikana Suomi kirjoitti ja julkaisi Kekkosen tavattoman laajan elämäkertasarjan, jonka kahdeksassa osassa on pitkästi yli 5 000 sivua. Hän on myös editoinut neljä nidettä presidentin päiväkirjoja ja tutkinut UKK:ta muutenkin.
Mitä Kekkosen neljännesvuosisadan valtakausi merkitsi Suomelle ja suomalaisille?
”Laittaisin alkupisteen jo vuoteen 1950, jolloin hänestä tuli ensi kerran pääministeri”, tutkija pohjustaa.
Kekkosen aikana Suomi jälleenrakennettiin ja varmistettiin taloudellinen nousu ja kasvava sosiaalinen hyvinvointi.
”Vuoden 1965 paikkeilla puolueettomuuspolitiikkamme alkoi nauttia kannatusta niin idässä kuin lännessä ja presidenttiämme kohdeltiin maamme kokoa suurempana kansainvälisenä vaikuttajana. Hän myös torjui Suomen sitomisen jompaankumpaan blokkiin.”
Oliko UKK peräti korvaamaton ihminen Suomelle?
”Hänen sanaansa saattoi luottaa, kuten J. K. Paasikiven sanaan, ja hän vei aina itään samoja viestejä kuin länteen. Kremlissä häneen luotettiin – Aleksei Kosygin kerran kiteytti, että Kekkosen ollessa presidenttinä Suomen maaperää ei käytetä hyökkäykseen heitä vastaan.”
Ulkoministeriössä virkamiehenä työskennellessään Suomi pääsi havainnoimaan Kekkosen ihmissuhdetaitoja.
”Hän oli verraton, oli hän sitten työmiehen tai herran seurassa. Jonkun kerran sain todistaa tätä suvereenisuutta myös Kremlin neuvottelupöydässä.”
Kekkos-biografia on jykevä perustutkimus, mutta ilmestyessään se ei nostattanut yksinomaan ihailua. Jotkut historioitsijat protestoivat Juhani Suomen saamaa ensioikeutta presidentin arkistoon. Häntä niin ikään moitittiin asiat parhain päin selittäväksi Kekkosen hovihistorioitsijaksi.
Suomalaista peruskateutta?
”Enin negatiivinen julkisuus tuli elossa olleilta antikekkoslaisilta poliitikoilta, kuten Johannes Virolaiselta ja Max Jakobsonilta. Toisaalta, kyllä Kekkos-paperit avautuivat kaikille suhteellisesti nopeammin kuin Mauno Koiviston arkisto.”
Niin, Koivisto, mitä hänen myötään muuttui 1982?
”Ei muuttunut yhtään mikään”, Suomi tokaisee.
”Tein heti UM:ssä ulkopoliittiset promemoriat Koivistolle, joka vakuutti että ulkopolitiikka jatkuu ennallaan. Asenne jopa kääntyi aavistuksen verran vastaantulevammaksi Neuvostoliittoa kohtaan.”
Väitteille kekkoslaisesta suomettuneisuudesta Suomi tyytyy hymähtämään.
”Ulkopolitiikkamme kelpaa malliesimerkiksi siitä, miten sodan hävinnyt pieni maa voi tulla toimeen suuren aggressiivisen naapurin kanssa. Suomettuminen kulki maailmalla herjasanana, jota myös suomalainen oikeisto juoruilullaan ruokki.”
Tutkija erottaa idänsuhteissamme tiukkojen paikkojen sarjan. Varhemmin olivat yöpakkaset ja noottikriisi, ja 1970-lukua leimasi puolestaan pitkälti niin sanottu kommunikeataistelu, eli taistelu puolueettomuuden puolesta.
”Niissä vaiheissa, 1977, Kekkosen täytyi jopa uhata erollaan.”
Pitkää virkauraansa ulkoministeriössä Juhani Suomi ei koskaan ole nähnyt jyrkästi erillään tutkijantyöstä.
”Samaa isänmaan palvelemista ne ovat olleet. Tutkijahomma on kyllä kestänyt kauemmin, vuodesta 1965 nykyhetkeen asti.”
Tutkijan uusin työ ilmestyy lähipäivinä.
Kuka?
Juhani Suomi
Syntyi 1943 Helsingissä.
Ylioppilas 1961, Töölön yhteislyseo. Valtiotieteen kandidaatti 1965, lisensiaatti 1967 ja tohtori 1973, Helsingin yliopisto.
Ulkoministeriön eri viroissa 1973–2010, vuodesta 1978 alkaen neuvotteleva virkamies ja ulkoasiainneuvos.
Historiantutkija, dosentti. Yhteiskunnallisia luottamustoimia.
51 julkaisua, mm. Urho Kekkosen elämäkertasarja. Uusin teos Kuin lastu laineilla. Itsenäisen Suomen turvallisuuspolitiikan alkutaival ilmestyy tässä kuussa.
Suomen Historiallisen Seuran tutkijajäsen 1982.
Lukuisia tutkimuspalkintoja.
Professori 1997.
Asuu Helsingissä ja Pornaisissa, naimisissa, yksi tytär.
Täyttää keskiviikkona 15. helmikuuta 80 vuotta. Ei vietä merkkipäiväänsä.