Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan on nyt hyvin vihainen milloin mistäkin Ruotsiin liittyvästä.
Maanantaina hän sanoi, että Ruotsin ei pidä odottaa saavansa Turkin tukea Natoon liittymiselle.
”Ne, jotka sallivat tällaisen jumalanpilkan suurlähetystömme edessä, eivät voi enää odottaa tukeamme Nato-jäsenyydelleen”, Erdoğan julisti.
Hän viittasi lauantaina Tukholmassa järjestettyyn mielenosoitukseen, jossa tanskalainen äärioikeistopoliitikko Rasmus Paludan poltti tapansa mukaan Koraanin, tällä kertaa Turkin suurlähetystön ulkopuolella.
Uudemman paljastuksen mukaan häntä avusti ja rahoitti ruotsalainen, Venäjän propagandakanava RT:n kanssa yhteistyötä tehnyt Chang Frick.
Lue lisää: Koraanin polttajaa avustanut juontaja teki aiemmin yhteistyötä venäläisen propagandakanavan kanssa
Ruotsi tuskin lähtee tiukentamaan lakejaan ja käytäntöjään ilmaisunvapauden suhteen, vaikka maan pääministeri Ulf Kristersson sanoikin tiistaina, että ”mikään ei ole niin tärkeää” kuin Ruotsin ja Suomen pääsy Natoon niin pian kuin mahdollista.
Eikö edes sananvapaus? Tällä kertaa pääministeri muisti jatkaa, että ”seisomme ruotsalaisen sananvapauden puolesta”.
Ruotsin kärkipoliitikot paheksuivat aikaisemmin tammikuussa mielenosoitusta, jossa käytettiin Turkin presidenttiä esittävää nukkea.
Selvennys oli tarpeen, koska ilmaisun vapaus jäi hieman vähemmälle Ruotsin johdon retoriikassa edellisen kohun aikaan.
Aiemmin tammikuussa kurdiaktivistit roikottivat Turkin presidenttiä esittävää nukkea jaloista mielenosoituksessa Tukholmassa. Se toi mielleyhtymän Italian diktaattorin Benito Mussolinin teloituksen jälkeisin kuviin.
”Historia näyttää, kuinka diktaattoreille usein käy”, mielenosoittajat kommentoivat.
Silloin Ruotsin ulkoministeri Tobias Billström kutsui temppua peräti ”valeteloitukseksi” ja pääministeri Ulf Kristersson ”sabotaasiksi” Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyyshakemuksia vastaan sekä ”vaaraksi Ruotsin turvallisuudelle”.
Ruotsin pääministeri Ulf Kristersson.
Tämä sai kirjailija ja kolumnisti Alex Schulmanin kirjoittamaan Dagens Nyheterissä, kuinka ”Ulf Kristersson ylistää Turkin ’demokratiaa’ ja pissii omamme päälle”.
Lue lisää: Pääministerin kommentit Erdoğanin ”valeteloitukseen” menivät liian pitkälle, sanoo asiantuntija
Monet mauttomaksikin katsotut teot, kuten Koraanin polttaminen tai poliitikkoa esittävän nuken roikottaminen, ovat Ruotsissa toki sallittuja.
Mutta kun Ruotsin hallitus on kerran paheksunut sinänsä laillisia mauttomuuksia, Turkki voi edellyttää vähintään samaa jatkossa.
”Tilanteesta on vaikea päästä eroon”, ruotsalainen sanavapausasiantuntija Nils Funcke kommentoi Dagens Nyheterille.
Sama vaara lienee Suomessakin. Tuore puolustusministeri Mikko Savola (kesk) ehti jo arvioida Ylelle, että Turkin presidentin nuken kohtelu mielenosoituksessa ”turhaan provosoi” Turkkia ja tällaiset mielenosoitukset olisivat ”aika lailla tarpeettomia ja provokatiivisia tässä vaiheessa”.
Toki ministeri muisti lisätä, että länsimaassa on mielipiteen ilmaisun vapaus.
Mutta jos tämän vapauden ilmentymiä jatkuvasti kritisoidaan hallitustasolla, se voisi johtaa laajempaankin hyssyttelyyn ja jopa itsesensuuriin poliitikkojen ja mediankin toiminnassa.
Ainakin, jos suomettumisen historiaa muistellaan.
Jatkosodan jälkeen presidentti J. K. Paasikivi tähdensi lehdistölle, että ”maa kokonaisuudessaan saa maksaa ne ikkunat, jotka sanomalehtimiehet lyövät rikki”.
”Sanomalehtimiehen pitää ymmärtää, että hän ei tuottamuksellakaan, ei ymmärtämättömyydessä eikä tahtomattaan vahingoita maata”, Paasikivi jatkoi.
Itsesensuuri konkretisoitui rikoslakiin vuonna 1948 lisätyssä kappaleessa, joka määritteli vieraan valtion julkisen halventamisen ”painotuotteella, kirjoituksella, kuvallisella esityksellä tahi muulla ilmaisuvälineellä” rikolliseksi.
Kirjoja poistettiin markkinoilta ja oppikirjoja muokattiin – osin oli syytäkin, mutta samalla hyssyteltiin stalinismin julmuutta.
Pian muukin Neuvostoliiton yksipuoluediktatuurin kritiikki leimattiin paheksuttavaksi ”neuvostovastaisuudeksi”.
Presidentti Urho Kekkonen haukkui vuonna 1959 aiheen johdosta poliittisia pilapiirtäjiä, mistä HS:n Kari Suomalainen vain innostui.
Kari Suomalaisen pilapiirros Helsingin Sanomissa vuonna 1959.
Mutta Hesarinkin linja Kekkoseen alkoi muuttua varsinkin loppuvuodesta 1972.
Silloin yhtiön hallituksen puheenjohtaja Aatos Erkko viestitti Kekkosen päiväkirjan mukaan Olavi J. Mattilan välityksellä seuraavaa: jos Kekkosen uudelleenvalinnalla voitaisiin varmistaa EEC-sopimus, lehti voisi tarkistaa kantaansa poikkeuslakiin.
Näinä vuosina Kari Suomalaisen Kekkos-linjakin muuttui hieman leppoisammaksi. Niinpä pilapiirros Kekkosenkin ”kuninkaallisuudesta” kelpasi Suomen hallituksen arvolahjaksi Ruotsin kuninkaalle vuonna 1974.
Kuningas Kaarle XVI Kustaa sai presidentti Urho Kekkosen läsnä ollessa Suomen hallituksen lahjan pääministeri Kalevi Sorsalta. Lahja oli Kari Suomalaisen pilapiirros ”kahdesta kunkusta” (kuningas ja Kekkonen) ja ”kolmesta jätkästä” (ministeristä). Nämä muodostivat pokeritermein pilapiirroksessa täyskäden.
Pilapiirrokset ovat yksi mittari myös tarkasteltaessa Turkin retoriikkaa ja sen aiheuttamia reaktioita lännessä.
Erdoğan protestoi vuonna 2020 ranskalaisen Charlie Hebdo -satiirilehden pilakuvaa itsestään ja yritti viedä kiistan valtiolliselle tasolle.
Charlie Hebdon sananvapaus on Ranskassa kuitenkin tärkeä arvo. Se vain korostui vuonna 2015, kun lehden toimitusta vastaan suunnattiin yksi Pariisin terrori-iskuista.
Jo tätä aiemmin, vuodesta 2007 lähtien, ruotsalaisen Lars Vilksin pilapiirrokset suututtivat muslimeja ja aiheuttivat Turkissakin tuohtumusta.
Tapahtui terroristisia pahoinpitelyn ja murhan yrityksiä, mutta Vilks kuoli lopulta liikenneonnettomuudessa vuonna 2021.
”Terroristit ovat voittaneet. Eipä pilakuvia profeetta Muhammedista juuri näy Ruotsin tai Tanskan lehdissä eikä juuri Ranskassakaan Charlie Hebdo -lehden ulkopuolella”, arvioi pilapiirtäjä Ville Ranta tuolloin HS:lle.
Terrorismi on tietysti aivan eri asia kuin Turkin valtionjohdon närkästys milloin mistäkin.
Itsesensuuriin ne molemmat voivat silti vaikuttaa.
Viime viikolla Ville Rannan Iltalehteen tekemä pilapiirros Erdoğanista tuomittiin valtapuoluetta kannattavassa turkkilaislehdessä, jossa asia kytkettiin myös Suomen Nato-hakemukseen.
Erdoğan itse ei tätä kirjoitettaessa ole tuominnut suomalaista pilapiirtäjää, kuten hän pari vuotta sitten tuomitsi Charlie Hebdon.
Silti Ville Rannan pilapiirroksia julkaisevan Iltalehden päätoimittaja twiittasi saaneensa jo ”aika paljon” palautetta, jonka mukaan suomalaisen median ei pitäisi kohdistaa Turkkia kohtaan minkäänlaista arvostelua.
”Itsesensuurin vaara on aina olemassa”, arvioi Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Eero Hyvönen.
Ainakin toistaiseksi hän on kuullut todellisten hyssyttelyvaatimusten sijasta lähinnä huolta siitä, että Turkin ja Unkarin ongelmia ryhdyttäisiin hyssyttelemään.
Pilapiirrokset ovat Hyvösen mukaan alue, jossa mitataan sananvapauden tilaa.
”Meillekin tulee kanteluita pilapiirroksista, ja yleensä ne eivät johda langettaviin päätöksiin. Toki pilapiirroksissakin tulee kunnioittaa ihmisarvoa.”
Hyvän maun kysymykset kannattaisi jättää makuasioiksi.
”Valtionjohdolla on kokemusta ja taitoa siinä, että isoa lekaa pitää käyttää varovasti, jos näitä asioita kommentoi. Valtionjohdon yksi tärkeä tehtävä on suojella arvomaailmaamme, johon kuuluu sananvapaus”, hän korostaa.
Kirjailijoiden kansainvälisen PEN-sananvapausjärjestön Suomen puheenjohtaja, kirjailija Peter Mickwitz näkee asiassa kaksi puolta.
PENin peruskirjassa korostetaan nykyään sananvapauden vastuullista käyttöä, hän muistuttaa. Pilapiirrosten kohdalla kyse on myös taiteen ilmaisuvapaudesta.
”Taiteen luonteeseen ei kuulu minkäänlaisen sensuuriin taipuminen, eikä siksi myöskään itsesensuuri. Näen, että taiteella on erityinen ja tärkeä rooli yhteiskunnassa ja siksi sitä ei saa sensuroida millään tavalla eikä vakavasti otettava taiteilija myöskään sensuroi itseään, etenkään ei valtion painostuksesta”, Mickwitz linjaa.
Mitä seuraavaksi?
”En näe, että lähtisimme missään oloissa kieltämään Ville Rannan pilapiirroksia. Itsesensuuri kulttuurielämän puolelta, kuten Rantakin on maininnut, liittyy noihin ääri-islamistien tappouhkauksiin”, arvioi Turkkiin perehtynyt Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Toni Alaranta.
Koraanin poltto on vähän erillinen asia, tutkija arvioi.
”Nythän kävi ilmi, että se oli Venäjä-kytköksen omaavien tahojen organisoima.”
Erdoğanin suunnalta voi sinänsä tulla vielä useitakin lisävaatimuksia Ruotsin ja Suomen käytäntöjen ja lainsäädännön muuttamiseen.
”Tähän on syytä varautua. Tärkeää on että pidämme kiinni ilmaisunvapaudesta ja omasta lainsäädännöstämme myös jatkossa”, Alaranta korostaa.
