Klassinen
Radion sinfoniaorkesteri Musiikkitalossa, johtaja Sir Mark Elder. – Sibelius, Rahmaninov.
Jean Sibeliuksella oli läheiset suhteet Britanniaan, ja Sibeliuksen musiikki voi siellä edelleen pulskasti. Viime vuosina RSO:n edessä uudesti valottavia, joskin suomalaisyleisöä jakaneita tulkintojaan ovat tarjoilleet ainakin Thomas Adès ja ylikapellimestari Nicholas Collon.
Nyt oli vuorossa kokenut Sibelius-tulkki Sir Mark Elder, joka oli valinnut ohjelmaan sen verran harvinaisia teoksia, että katsoi aiheelliseksi selostaa ensin ”tarinan” sävelrunosta Öinen ratsastus ja auringonnousu. Kaksijakoisen teoksen ratsastusosuuden hän kokee kauhuromanttisena matkana pimeydessä, jonka hiipivä auringonnousu murtaa.
Sibelius-kirjallisuudessa on esitelty muitakin innoituksen lähteitä: Colosseum kuutamossa, ratsastus Karjalan laulumailla Soanlahdelta Värtsilään ja hevoskyyti Helsingistä Keravalle.
Elderin kauhuromanttinen tulkinta korosti alkupuolen ratsastusrytmin jyrkkyyttä ja rajua säpsähtelyä, jonka päälle alkoi kohota katkova, samanistisesti vahvistuva melodia. Oboen ja huilun äännähdykset kuuluttivat auringonnousua, joka paisui leveiksi jousi- ja puhallinkoraaleiksi välillä hengen pidättelystä mykistyen.
Lopun panteistinen sulautuminen luontoon enteilee kohottautumisessaan viidettä ja seitsemättä sinfoniaa.
Myös avausteoksen Bardi Elder johti tavanomaista dynaamisemmin huolehtien pehmeissäkin sävyissä tarkasta rytmistä. Kapellimestarin eteen sijoitettua harppua soitti Anni Kuusimäki intiimisti ja säihkyvän leveästi.
Ja voiko olla ihanammin viivytteleviä loppusointuja jousikuoroissa, harpussa ja patarummuissa!
Sibeliuksen teosten kanssa suunnilleen samoilta ajoilta 1900-luvun alkuvuosikymmeneltä on peräisin Sergei Rahmaninovin toinen sinfonia, mutta jos jätetään huomiotta atonaalisuuden esiinmarssi tuona aikana, voiko estetiikka olla sen erilaisempi.
Tunnin mittainen teos – Elder johti sen ilman avausosan alun kertausta – on täynnään vuolaita tunnemyrskyjä, joista seuraava yrittää ylittää edellisen. Jousivoittoisia melodioita ja nousuja lypsetään aina vain lisää.
Elderin johtama RSO muovaili horjumatonta kestävyyttä osoittaen paksun orkesterimassan eriytyneeksi rytmisillä korostuksilla, bassoperustan tukevoinnilla, soitinryhmien läpikuultavuudella ja eläväisellä fraseerauksella.
Kuningashetkensä sai hitaassa osassa klarinetisti Christoffer Sundqvist, joka pokkasi 21-tahtisesta, kiertohengityksellä saumattomaksi nivotusta, jumalaisesta melodiasta konsertin lopuksi yleisöltä hurraahuudot. Myös scherzossa upeasti kajautellutta käyrätorviryhmää kiitettiin äänekkäästi.