Helsingin Sanomien journalistien saamat tuomiot Helsingin käräjäoikeudessa turvallisuussalaisuuksien paljastamisesta herättävät kansainvälistä huomiota. Uutista tuomioista levittävät esimerkiksi uutistoimistot Reuters ja AP. Tässä artikkelissa sitä kommentoivat HS:lle Toimittajat ilman rajoja -järjestö, Kansainvälinen lehdistöinstituutti ja Dagens Nyheterin vastaava päätoimittaja.
Juttu julkaistiin joulukuussa 2017. Käräjäoikeus tuomitsi perjantaina kaksi jutun kirjoittanutta HS-toimittajaa. Toinen sai 50 päiväsakkoa ja vähäisemmässä roolissa kirjoitustyöhön osallistunut toimittaja jätettiin rangaistukseen tuomitsematta. Lähiesihenkilö ei saanut tuomiota. Toimituksen johtoa ei asiassa syytetty.
Päätös ei ole lainvoimainen ja siitä voi valittaa.
Toimittajat ilman rajoja -järjestön EU:n ja Balkanin aluejohtaja Pavol Szalai seurasi päätöksen julkistamista Helsingissä.
”Toimittajat ilman rajoja pitää päätöstä valitettavana, mutta emme luovuta”, hän kertoo HS:lle.
Prosessin eteneminen on ratkaisevaa lehdistönvapaudelle Euroopassa ja laajemminkin, hän arvioi.
”Kutsumme niin Suomessa kuin kansainvälisesti kaikki journalistit osoittamaan tukensa Helsingin Sanomille.”
Toimittajat ilman rajoja -järjestön EU:n ja Balkanin alueen johtaja Pavol Szalai.
Toimittajat ilman rajoja -järjestö pitää erittäin valitettavana, että toimittajat Tuomo Pietiläinen ja Laura Halminen saivat tuomion turvallisuussalaisuuksien paljastamisesta.
”Vaikka tuomiot ovat suhteellisen mietoja, ne asettavat suukapulan lehdistönvapaudelle. Pietiläisen sakkotuomio on erittäin huolestuttava”, Szalai sanoo.
Szalai pitää tervetulleena silloisen esihenkilön Kalle Silfverbergin vapauttavaa tuomiota ja sitä, että tuomioistuin otti huomioon viiden vuoden käsittelyajan.
”Myönteistä on myös, että kaikki vapautettiin käsittämättömistä syytteistä, jotka koskivat turvallisuussalaisuuden paljastamisen yrittämistä.”
Tältä osin syyte perustui artikkeliluonnosten kirjoittamiseen.
Szalain mukaan tuomiot ovat Euroopan tasolla tärkeitä monella tavalla.
”Suomi on nyt viidentenä kansainvälisessä lehdistönvapausindeksissä 180 maasta. Miten tämä vaikuttaa indeksissä heikommin sijoittuneisiin maihin?” hän pohtii.
”Muut maat, kuten Unkari ja Turkki, seuraavat tätä prosessia tietääkseen, minkälainen painostus journalisteja kohtaan menee läpi.”
Jo syytteiden nostaminen vaikutti Szalain mukaan lehdistönvapauteen.
”Sillä oli jäädyttävä vaikutus kansallista turvallisuutta koskevaan journalismiin. On lähes varmaa, että tämä vaikutus nyt syvenee.”
Demokratioissa median tulee pystyä tarkistamaan kaikkien valtiollisten tahojen toimintaa, hän muistuttaa.
”Tämä koskee myös julkisen rahoituksen avulla toimivia asevoimia.”
Szalain mielestä lehdistönvapautta yritetään kansainvälisestikin tukahduttaa yhä useammin juuri kansalliseen turvallisuuteen vetoamalla.
”Kansallinen turvallisuus ei saa tarkoittaa journalistien turvattomuutta”, hän tähdentää.
”Olemme nähneet muitakin yrityksiä syyttää ja tuomita journalisteja vastaavista syistä. Tätä on tapahtunut Ruotsista ja Tanskasta Yhdysvaltoihin ja Kreikkaan. Suuri kysymys tulee olemaan, vahvistaako tuomio tätä trendiä demokratioissa.”
Jo pelkkä syyte vaikutti osaltaan siihen, että Suomi putosi kansainvälisessä lehdistönvapausindeksissä kakkossijalta viidenneksi. Sakot voivat vaikuttaa yhä syvemmin Suomen kansainväliseen imagoon lehdistönvapauden ylläpitäjänä.
”Euroopan neuvostokin antoi jo syytteistä hälytyksen loppuvuodesta 2021”, Szalai muistuttaa.
Euroopan neuvosto on maanosan johtava ihmisoikeusjärjestö, jota ei pidä sekoittaa Euroopan unionin neuvostoon tai Eurooppa-neuvostoon.
Hälytyksen kohteena olevilla mailla on velvoite vastata hälytykseen. Silloisessa vastauksessaan ulkoministeriö vakuutti, että kyse ei olisi journalistisen työn kriminalisoinnista.
Myöhemmin perjantai-iltana Toimittajat ilman rajoja -järjestö julkaisi lausunnon myös verkkosivuillaan. Siinä päätöstä kuvataan ainutlaatuiseksi sodanjälkeisessä Suomessa ja pelätään sen johtavan itsesensuurin lisääntymiseen.
Kansainvälisen lehdistöinstituutin varajohtaja Scott Griffen vastaa HS:n kysymyksiin sähköpostitse. Instituutti on perustettu vuonna 1950 puolustamaan sanan- ja ilmaisun vapautta.
”Olemme vakavasti huolestuneita päätöksestä tuomita kaksi Helsingin Sanomien journalistia. On hälyttävää, että käräjäoikeus määrää sanomalehden poistamaan artikkelin verkkosivuiltaan. Päätös on absurdi ottaen huomioon, että artikkeli on ollut verkosta saatavilla viiden vuoden ajan.”
Myös Kansainvälinen lehdistöinstituutti huomioi, että tuomiot olivat pelättyä vähäisempiä. Niillä ja viiden vuoden tutkinta-ajalla voi kuitenkin yhdessä olla kansainvälisestikin negatiivinen vaikutus lehdistönvapauteen.
”Suomella on ollut maine maailmanlaajuisen lehdistönvapauden johtajana, joten tällainen huolestuttava tapaus voi jäädyttää kansallisesta turvallisuudesta raportointia ei vain Suomessa, vaan maailmanlaajuisesti”, Griffen pelkää.
Myöhemmin perjantai-iltana Kansainvälisen lehdistöinstituutti julkaisi Griffenin lupauksen mukaisesti myös laajemman kannanoton instituutin verkkosivuilla.
Kannanotossa muistutetaan käräjäoikeuden katsoneen, että artikkeli ei aiheuttanut mitään konkreettista harmia tai vaaraa kansalliselle turvallisuudelle.
”Maailman lehdistönvapauden perinteisenä johtajana Suomen valtion toimilla tiedotusvälineitä kohtaan on merkitystä”, muistuttaa Kansainvälisen lehdistöinstituutin johtoryhmän puneenjohtaja Khadija Patel.
Hänkin on huolestunut siitä, että tapauksella voi olla maailmanlaajuinen merkitys aikana, jolloin monien maiden hallitukset pyrkivät kasvavassa määrin lehdistönvapauden tukahduttamiseen.
Kansainvälisen lehdistöinstituutin toiminnanjohtaja Frane Maroević pitää samassa lausunnossa tuomiota ”hälyttävänä kehityksenä” Suomessa, jota on pidetty laajalti lehdistönvapauden linnakkeena.
“On vaikea ymmärtää, että jos tiedustelujohtajat kerran pitivät artikkeleita vaarana kansalliselle turvallisuudelle, he eivät ottaneet yhteyttä sanomalehden johtoon ennen julkaisua, vaikka tiesivät tästä journalistisesta projektista”, hän kirjoittaa.
”Sen sijaan he vasta julkaisun jälkeen halusivat syytteitä, jotka johtivat tuomioihin ja viiden vuoden ajan julki olleen artikkelin sensurointiin.”
Maroević pitää ”erittäin ongelmallisena”, että yli viiden vuoden ajan journalisteja pidettiin jatkuvan tuomiouhan alla ja merkittävän oikeudenkäynnin useimmat istunnot pidettiin suljetuin ovin, ”täysin piilossa medialta ja yleisöltä”.
Kansainvälisen lehdistöinstituutin julkinen lausunto on osa Media Freedom Rapid Response -ohjelmaa, jota Euroopan komissio osaltaan rahoittaa.
Dagens Nyheterin vastaava päätoimittaja Peter Wolodarski kuvattuna Gotlannissa heinäkuussa 2018.
Ruotsalaisen Dagens Nyheterin päätoimittaja Peter Wolodarski kertoo puhelimitse HS:lle olevansa helpottunut, että vankilatuomioita ei jaettu.
”Päätös on kuitenkin erittäin huolestuttava.”
Hän pitää pohjoismaisittain perin poikkeuksellisena, että toimituksen johtoa ei syytetty ja artikkelin kirjoittaneet rivitoimittajat tuomittiin.
”Suomella ja muilla Pohjoismailla on ollut loistava maine lehdistönvapauden mallimaina, ja tämä lähettää aivan toisenlaisen signaalin.”
Wolodarski muistuttaa, että journalismi ei ole rikos.
”Se pitäisi kaikkien demokratioissa ymmärtää. Demokratian toimimiselle on erittäin huolestuttavaa, että Suomi rankaisee tästä.”
Yleisellä tasolla hän korostaa, että virheille ja niiden korjaamiselle pitää journalismissa olla tilaa ja se pitää voida tehdä turvallisesti.
”Demokratioissa siihen pitää pystyä ilman journalismin kriminalisointia.”
Wolodarski muisteli ennen tuomion julistamista Hufvudstadsbladetin haastattelussa, että Ruotsissa ”samantyyppinen viranomaisten ylilyönti” tehtiin viisi vuosikymmentä sitten.
Hän viittasi tapaukseen, jossa toimittajat Jan Guillou ja Peter Bratt tuomittiin vankeuteen Ruotsin tiedustelupalvelua koskevista paljastuksista.
”Silloinkin kyse oli turvallisuussalaisuuksista”, hän jatkaa nyt HS:lle.
”Ruotsin valtio teki suuren virheen, kun Guillou ja Bratt pantiin vankilaan. Siitä lähtien Ruotsin valtio on ollut varsin huolellinen siinä, että samaa virhettä ei toisteta.”
Hän pelkää Helsingin käräjäoikeuden tuomion vaikuttavan nyt myös Ruotsin lehdistönvapauteen.
”Jos tällainen on mahdollista Suomessa, se voi olla mahdollista myös Ruotsissa ja Tanskassa.”
