Jopa masentavaa mutta äärimmäisen tärkeää luettavaa.
Valkovenäläinen Svetlana Aleksijevitš (s. 1948) sai vuonna 2015 Nobelin kirjallisuuspalkinnon haastattelu- ja reportaasiteoksista, joissa Neuvostoliiton ja sen hajoamisen jälkeisen Venäjän ja naapurimaiden asukkaat ovat saaneet kertoa kokemuksistaan ja tunteistaan.
Aleksijevitšiltä suomennettiin hiljattain uusi teos.
”Demokratian tunnistaa siitä, että missään muualla sen epäkohtien kritiikki ei ole yhtä asiantuntevaa, osuvaa ja armotonta kuin kyseisessä maassa itsessään”, HS:n Antti Majander kirjoittaa kirja-arvostelussaan.
Venäjäkin voisi olla sellainen maa – ainakin jos Svetlana Aleksijevitšin kaltaisia kirjailijoita kuunneltaisiin ja kunnioitettaisiin.
HS10-nimellä kulkeva uusi kahden viikon välein julkaistava kooste kokoaa yhteen arvostelut kymmenestä kirjasta, joita Helsingin Sanomien kriitikot ovat viime viikkoina pitäneet kiinnostavimpina.