Voiko romaani heilauttaa ulkopolitiikkaa? Tätä mietitään nyt Ranskassa, jossa romaanista Le Mage du Kremlin (”Kremlin velho”) on muodostunut valtava kirjallinen hitti.
Sveitsiläis-italialaisen kirjailijan Giuliano da Empolin romaani eläytyy Vladimir Putinin ajatusmaailmaan, ja ranskalaisille sekä romaanista että sen kirjoittajasta on tullut eräänlaisia oppaita Putinin Venäjän ymmärtämiseen. Romaani oli yli 430 000 myydyllä kappaleella viime vuoden viidenneksi myydyin, ja se voitti useita kirjallisuuspalkintoja.
Tiedetään, että esimerkiksi pääministeri Élisabeth Borne on kutsunut da Empolin lounastamaan kanssaan. Ex-pääministeri Édouard Philippe on kuvaillut romaania hienoksi ”pohdiskeluksi vallan luonteesta”.
Da Empolin romaani voitti Ranskan Akatemian kirjallisuuspalkinnon.
Ranskalaiset kirjallisuuskriitikot ovat kuvailleet romaania kerta toisensa jälkeen tavaksi ymmärtää Venäjää.
”Valottaa geopoliittisia uutisia läpitunkevalla tavalla”, kirjoitti Macha Séry Le Monde des Livres -julkaisussa.
”Pakollista luettavaa, jos haluaa ymmärtää sitä, joka täältä käsin vaikuttaa käsittämättömältä”, kirjoitti Alexandra Schwartzbrod Libérationissa.
”Päästää lukijan Kremliin ja Putinin pääkoppaan”, muotoili France Interin Nicolas Demorand.
”Venäläiset vaativat valtiolta kahta asiaa: sisäistä järjestystä ja ulkoista voimaa”, kuvitteellinen Putin linjaa romaanissa. Nimeltä Putinia ei mainita, hän on romaanissa vain le Tsar, tsaari.
Romaani on rakennettu Putinin pitkäaikaisen avustajan Vadim Baranovin ympärille, jonka esikuvana pidetään Vladislav Surkovia. Baranov pohdiskelee romaanissa venäläisten tarvetta vahvalle johtajalle, lännen turmeltuneisuutta ja Yhdysvaltain aikeita nöyryyttää Venäjää.
Romaanissa vilahtelevat myös monet muut uutisista tutut hahmot liikemies Boris Berezovskista Wagner-palkkasotilasyhtiön omistajaan Jevgeni Prigožiniin.
Vladislav Surkov, teatteriohjaajan koulutuksen saanut ekonomisti, oli Putinin aatteellinen neuvonantaja tämän ensimmäiseltä presidenttikaudelta alkuvuoteen 2020 asti.
”Voisi sanoa, että Putin on luonut oman poliittisen kuvakirjansa mutta Surkov on värittänyt sen”, HS:n toimittaja Pekka Hakala kuvaili Surkovia. "Surkovin kynästä ovat peräisin muun muassa sellaiset putinismin käsitteet kuin ’suvereeni demokratia’ ja ’vallan vertikaali’.”
Monet romaanin kriitikot kokevat, että Le Mage du Kremlin myötäilee Surkovin Venäjän propagandaa ja esittää Putinin kohtuuttoman positiivisessa valossa. Romaanissa Putin muun muassa kamppailee oligarkkeja vastaan kansan hyväksi, ja yrittää saada Venäjän ”takaisin jaloilleen”.
Kaunokirjallisuudella on perinteisesti ollut voimakas rooli ranskalaisessa julkisessa keskustelussa. Siksi nyt ollaan huolissaan siitä, voiko da Empolin romaani muokata Ranskan politiikkaa yhä myönteisemmäksi Venäjää kohtaan.
Ranskaa on jo nyt syytetty liian ymmärtäväisestä suhtautumisesta Putiniin. Presidentti Emmanuel Macron on ollut yksi harvoista valtiojohtajista, joka on pitänyt Putiniin tiivistä yhteyttä sodan aikana. Hänen kesäkuinen lausuntonsa siitä, ettei Venäjää tule nöyryyttää, herätti kitkeriä kommentteja ympäri maailmaa. Esimerkiksi Viron pääministeri Kaja Kallas on edustanut kantaa, jonka mukaan Putinin kanssa ei neuvotella.
”Kirja välittää Venäjän propagandakliseitä vain vähin nyanssein”, sanoo Venäjään erikoistunut politiikantutkija Cécile Vaissié Rennes 2 -yliopistosta The New York Timesille. ”Sen suosio huolestuttaa minua.”
Françoise Thom, Venäjän historian professori Sorbonnen yliopistossa, sanoo samaa. Thom kokee kirjan häivyttävän Putinin todellisuuden likaisemmat puolet.
Toisaalta The New York Timesin haastattelemat diplomaatit kokevat kirjan hyödylliseksi venäläisten ymmärtämisessä.
”Meidän pitää kuulla myös tämä”, sanoo lehdelle Sylvie Bermann, Ranskan entinen Moskovan-lähettiläs. ”Vaikka emme olisi sen kanssa samaa mieltä.”
Da Empolin mukaan hän halusi kokeilla romaanin kirjoittamista ”paholaisen näkökulmasta”. Hän kirjoitti kirjan jo kaksi vuotta sitten, ja se, että Venäjä hyökkäsi Ukrainaan juuri ennen kirjan julkaisua, on sattumaa.
Hänen mukaansa kirja on pikemminkin poliittista fiktiota kuin Venäjä-opas, joskin Corriere della Sera -lehdelle hän sanoi fiktion olevan ”paradoksaalista kyllä, paras tapa tavoittaa todellisuus”.
”Olosuhteet ovat tietenkin muokanneet sitä, miten kirja on otettu vastaan”, da Empoli sanoi the New York Timesille.
Lehti ei kuitenkaan ole onnistunut selvittämään, onko Emmanuel Macron lukenut da Empolin kirjaa. Sen tavoittamat avustajat joko vetosivat siihen, etteivät tiedä asiasta, tai kieltäytyivät kommentoimasta.