Pohjoisirlantilainen tanssitaiteilija-koreografi Oona Doherty, 36, on yksi nykytanssin tämän hetken kuumimpia nimiä maailmassa. Dohertyn uusin teos, nykymaailmassa vellovaan turvattomuuteen pureutuva Navy Blue, nähdään osana uuden tanssin keskuksen Zodiakin Sivuaskel-festivaalin ohjelmistoa Tanssin talossa.
“Eksistentiaalisista peloista kumpuava Navy Blue syntyi koronasulun aikana. Teos on reaktio aikaan ja maailmaan, jossa elämme”, Doherty kertoo sähköpostin välityksellä.
Oona Doherty tunnetaan pelottomasta asenteestaan kiistanalaisten aiheiden kohtaamiseen. Vahvasti fyysisten teosten aiheet ovat monesti nousseet työväenluokan parista ja ne kyseenalaistavat valta-asetelmia. Koreografi on pöllyttänyt myös muun muassa sukupuoleen ja uskontoon liittyviä kysymyksiä.
Doherty on kertonut tulleensa potkituksi pois tanssikoulusta, koska hän juhli niin rankasti. Viime vuosina hän on kuitenkin kahminut kansainvälisiä tanssialan palkintoja. Kesällä 2021 Venetsian biennaali palkitsi hänet Hopeisella Leijonalla. Tuolloin klubikulttuurin ja “epävirallisen” tanssin innoittaman koreografin lähestymistapaa luonnehdittiin epätavalliseksi, luovaksi, raa’aksi ja rohkeaksi.
Nyt Helsingissä nähtävän Navy Bluen tulkitsee 12 tanssijan ryhmä, joiden kanssa Doherty on kertonut halunneensa tutkia yhtäaikaista unisono-liikettä. Teoksen musiikista vastaa muusikko ja dj Jamie xx.
Merkittävään rooliin – sekä visuaalisesti että sisällöllisesti – nousee puvustuksen inspiraationa ollut tummansininen klassikko: työhaalari.
Koko teosprosessi käynnistyi tästä vaatekappaleesta jo ennen pandemiaa.
”Olin kiertueella 2019 ja tunsin itseni yksinäiseksi. Marseillessa löysin kirpputorilta työhaalarin, josta oli tullut silloin trendi”, Doherty kuvailee. ”Sitten lensin yksin kotiin haalarissani, kädessäni MacBook Pro ja flat white -kahvi.”
Tästä asetelmasta lähti liikkeelle Navy Bluessa näyttämölle pulppuava ahdistus, huoli ja pelko. Miten olemme päätyneet tähän kulutuksen kiihtyvään sykliin?
Oona Dohertyn Navy Blue -tanssiteos kysyy, minne olemme menossa.
Doherty vaatii pikaista, yhteiskunnallista muutosta.
“Mielikuva hipstereistä kuljeskelemassa tummansinisissä työhaalareissaan; samoissa asuissa, missä toiset ihmiset ovat raataneet itsensä hengiltä”, tanssitaiteilija maalailee.
Samalla teos etsii laajempaa yhteisöllistä eheytymistä, parantumista.
Doherty kertoo inspiroituneensa vahvasti myös yhdysvaltalaisen tähtitieteilijä-kirjailija Carl Saganin klassikosta Pale Blue Dot (1994). Teksti kuvaa, kuinka haaleana maapallo näyttäytyy aurinkokuntamme laitamilta otetussa valokuvassa. Mikä on tuon sinisen täplän ja sen asukkaiden, uskontojen ja ideologioiden merkitys keskellä ääretöntä tyhjyyttä?
Jo 20. kerran järjestettävällä Sivuaskel-nykytanssifestivaalilla nähdään myös Oona Dohertyn sooloteokseen pohjautuva tanssielokuva Hope Hunt filmed sekä ennen jokaista Tanssin talossa tapahtuvaa esitystä Dohertyn ja Luca Truffarellin videoinstallaatio Navy Blue Faces.
Festivaalin ohjelmistossa on mukana useita kansainvälisiä huippuja. Esimerkiksi tanssitaiteilija Jefta van Dinterin ruotsalaiselle Cullberg-ryhmälle tekemä Mountains, joka syventyy luonnon älykkyyteen ja pohtii ihmisen suhdetta kotiplaneettaansa.
Italialaiskoreografi Silvia Gribaudin huumoria ja epäsovinnaista hilpeyttä pulppuava Graces tutkii puolestaan kauneuden yllätyksellisiä, epätäydellisyydestä voimaantuvia sävyjä.
Zodiakin Sivuaskel-festivaali levittäytyy Tanssin taloon ja Kaapelitehtaalle 2.–11. helmikuuta. Ohjelmaan kuuluu esitysten lisäksi keskusteluja, elokuvia, videoteoksia sekä yksi ammattilaisille suunnattu työpaja. Aikataulu löytyy osoitteesta zodiak.fi/sivuaskel/ohjelmisto.