Riihimäki
Väriterapiaa sateenkaaren kaikkien värien voimalla! Sellaista on tarjolla Suomen lasimuseossa Riihimäellä lauantaina 11. helmikuuta avautuvassa näyttelyssä, jonka tähti on Nanny Still.
Vaikka päivä on pilvinen, Nanny Stillin (1926–2009) käyttämät kirkkaat värit häikäisevät muuten mustavalkoisen selkeässä näyttelytilassa. Jahka kevätaurinko herää kunnolla, kauniisti vitriineihin asetellut asetelmat syttyvät täyteen loistoonsa. Kristallilasi kimaltaa, ja joukossa on arvokkaan aleksandriitin mukaan nimensä saanutta lasia, joka vaihtaa ovelasti väriä valosta riippuen. Sama ominaisuus on neodyymilasilla.
”Liilaksi luulemani esine olikin sininen”, naurahtaa näyttelyn kuratoinut Hanna Kivelä yhden vitriinin äärellä. Uraanilasi on oma lukunsa. Yksi Nanny Stillin tunnetuimmista lasisarjoista on Grapponia, jonka suosittu keltainen väri on juuri uraanilasia. Sillä on jännittävä ominaisuus: uv-valolle altistettaessa lasi hohtaa pimeässä. Säteilyn määrä on niin pieni, ettei sillä ole haitallista vaikutusta.
Grapponia-sarja on keräilijöiden suosiossa. Etualalla hohtavat kellanvihreinä uraanilasiset kulhot.
Grapponia-sarjan (1968) kulhot, pullot ja kannut ovat keräilijöiden suosiossa, kuten myös Stillin Harlekiini-sarja, jonka syvän turkoosi sävy saatiin aikaan Riihimäen Lasissa pienen lasipalasen pohjalta. Sen Nanny Still oli tuonut Caprilta, rantalöytönä. Monet matkat inspiroivat taiteilijaa, ja rohkeat värikokeilut olivat leimallisia Riihimäen Lasille.
Kynttilälyhty Majakka edustaa Nanny Stillin 1970-luvun tyyliä.
Keskellä salia katseet kerää pyöreän pöydän aamiaiskattaus, joka keskiviikkona oli vielä vaiheessa.
”Se katetaan Viiru-astiastolla”, Hanna Kivelä kertoo. Aamiaisastiastoja ei sodasta toipuvassa Suomessa juuri harrastettu, mutta Viirusta (1955) tuli suosittu, ja puristelasisia Viiruja löytyy yhä monista kodeista.
Kattauksen yläpuolelle näyttelyarkkitehti Teppo Järvinen kaavaili ripustettavaksi Kukkukuuset-nimisiä kuusenmallisia laseja, joita Suomen lasimuseolla on joukko omastakin takaa. Ripustus on kädenojennus Stillin Pariisissa vuonna 1965 pitämälle näyttelylle, jonka katseenvangitsijana olivat ylösalaisin kattoon ripustetut vihreät lasikuuset.
”Köyhyyden vaikutelma ei totisesti saavuta vastakaikua Pariisissa”, taiteilijan kerrotaan sanoneen. Still oli pula-ajan suunnittelija, joka kaipasi väriä, loistoa ja juhlavuutta.
Still kulki värikkäällä tyylillään eri polkuja kuin Milanon triennaaleissa meritoituneet suomalaisen lasin suurmiehet Timo Sarpaneva ja Tapio Wirkkala, jotka molemmat suunnittelivat Iittalalle.
Nanny Still kädessään Stella Polaris, jota valmistettiin monissa väreissä 1960–70-luvuilla.
Nanny Still aloitti vastavalmistuneena muotoilijana Riihimäen lasitehtaassa vuonna 1949. Ala oli miesvoittoinen, mutta Riihimäellä uraa oli uurtanut jo Gunnel Nyman (1909–1948), jota Still piti esikuvanaan. Nymanin vaikutus on selvästi nähtävissä Stillin varhaisimmissa lasiesineissä, piikkimuotilla tehtyä pientä ruskeaa maljaa myöten. Nyman oli ensimmäinen nainen, joka työskenteli lasihytissä yhdessä miesten kanssa, mutta miesvaltainen työympäristö ei ollut helpoin. Siitä on puhunut Stillin aikalainen, kollega Helena Tynell (1918–2016).
Varhaisimmat Nanny Stillin lasiesineet ovat vuodelta 1949. Vasemmanpuoleisessa on käytetty piikkimuottia, joka oli Gunnel Nymanin tavaramerkki. Vihreä maljakko yksityiskokoelmasta, ruskea Suomen lasimuseon kokoelmista.
Lasimuseo esitteli Tynellin elämäntyötä kattavasti vuonna 2019, ja tällä viikolla avautui pienimuotoisempi Tynellin lasien näyttely Tuusulan Taiteilijakoti Erkkolassa. Tänä keväänä voi siis tutustua kahden klassikon asemaan nousseen lasimuotoilijan tuotantoon.
Yhdysvaltalaisen George McKinneyn kanssa avioitunut Nanny Still muutti Suomesta Belgiaan vuonna 1959, mutta jatkoi suunnittelutyötä myös Riihimäen Lasille aina 1970-luvulle, ja muille tehtaille aina 2000-luvun alkuun. Still oli tehtaan kaikkien aikojen tuotteliain suunnittelija, Hanna Kivelä huomauttaa.
Nanny Still kuvattuna vuonna 1962.
Riihimäen Lasille tehdyn työn rinnalla kulkivat lukemattomat belgialaisille ja saksalaisille valmistajille luodut esineet sekä edustustehtävät Brysselissä liikemiehen vaimona. Valtava projekti oli ”satumaiseksi” luonnehdittu liki 40-osainen Hilton-hotellin lasiastiasto vuonna 1966. Still suunnitteli myös valaisimen Lontoon Hiltoniin ja Tiara (Jääkruunu) -nimisen kristalliesineen Belgian kuningattarelle vuonna 1965.
Still edisti myös suomalaisten muotoilun tunnettuutta uudessa kotimaassaan.
Tzarinaa valmistettiin Riihimäen Lasissa vuosina 1963–1964. Keskellä näkyvä oranssi on värinä harvinaisuus.
Nanny Stillin uran nousu osui yhteen suomalaisen julkkiskulttuurin nousun kanssa, ja värikkäänä ja kuvauksellisena persoonana hän esiintyi paljon lehtien palstoilla.
40 vuoden uran Riihimäen Lasissa tehnyt, alasta väitellyt Kaisa Koivisto on muistellut ensikohtaamistaan Stillin kanssa. Esittelyn jälkeen taiteilija totesi: ”Nyt voidaankin siirtyä lempiaiheeseeni eli minuun.”
Hanna Kivelä on haastatellut näyttelyä varten myös Nanny Stillin kolmea lasta. Heistä vanhin on tytär, taiteilija Nona McKinney, joka kuvaa äitinsä olleen intohimoinen, monista asioista kiinnostunut henkilö. Osa hänen elämäänsä oli olla kauneuden ympäröimä, McKinney toteaa näyttelyssä.
”Nona McKinney on veljensä kanssa tulossa näyttelyn avajaisiin, ja tuo mukanaan kaksi esinettä”, Hanna Kivelä kertoo. ”Toinen on tuohinen kaulakoru 1940-luvun lopulta, toinen pieni hopeinen lusikka, jossa on ruusukvartsikoristelu. Se oli joululahja Nona McKinneylle tämän ensimmäisenä jouluna.”
Piispan hiippoja, kirkas on suunniteltu vuonna 1955, aleksandriittilasinen on 1960-luvulta.
Edellinen Nanny Stillin näyttely pidettiin Suomen lasimuseossa vuonna 1996. Sen alla häntä haastateltiin Helsingin Sanomiin.
Tuolloin ilmestyi myös sangen seikkaperäinen näyttelyjulkaisu, jossa Kaisa Koivisto valottaa Stillin ja Riihimäen Lasin yhteiseloa. Koivisto kirjoittaa, että ensimmäisiä Stillin suunnittelemia taidelasiesineitä olivat graal-tekniikalla tehdyt maljakot. Tekniikka on vaativa, eikä vastaavaa ollut Riihimäellä käytetty aiemmin.
”Ei ole liioiteltua sanoa, että Nanny Still lähti liikkeelle vaikeimmasta mahdollisesta tekniikasta”, Kaisa Koivisto kirjoitti.
Julkaisun teksteissä tuodaan esiin myös niitä käsityöläisiä, jotka mahdollistivat lennokkaidenkin visioiden käytännön toteutuksen. Välillä otettiin yhteenkin. Stillin tapauksessa tärkeimmät lasinpuhaltajat olivat Vilho ja Nikolai Terhomaa, sekä Valto Terhomaa, Vilhon poika.
Brysselissä asunut Nanny Still tunsi Keski-Euroopan trendit, ja Suomessa hän oli aikaansa edellä. Epätasaisen pinnan käytön on katsottu Suomessa alkaneen Timo Sarpanevan Finlandiasta vuonna 1964, mutta Stillillä oli jo vuonna 1963 näyttelyssä Belgiassa esineitä, joista kehittyi Flindari, Kaisa Koivisto on todennut.
Nanny Still kuvattuna vuonna 2003 Helsingin-vierailun yhteydessä. Intiasta vaikutteita saaneet Mango-aterimet (1973) otettiin 2000-luvun alussa uudelleen tuotantoon.
Nyt avautuvan näyttelyn suola ovat harvinaisuudet. ”Näyttelyyn on saatu uniikkeja yksittäiskappaleita”, Hanna Kivelä kertoo tyytyväisenä.
Esimerkiksi yhdessä vitriinissä korkealle kurottavaa pullo, Majakka, on harvinainen väriltään. Oranssia versiota on ilmeisesti valmistettu Riihimäen Lasin työntekijöille. Näyttelyyn se on saatu keräilijältä.
Ilman keräilijöitä tällaista näyttelyä ei voisikaan tehdä. Lainoja on yli kymmenestä yksityiskokoelmasta, esimerkiksi Collection Kakkoselta eli Kyösti Kakkosen kokoelmasta, Marko Jylliltä sekä Akseli Kaukorannalta.
Koru, maljakko, 1968, puhallettu, hiottu kristalli.
Prisma, 1960, pyörittäen puhallettu, hiottu kristalli.
Samppanjapullollakin on näyttelyssä paikkansa. Nanny Still nautti mieluusti aamiaisillaan lasillisen kuohuvaa. Ja tiedetään, että kun hän vieraili Hackmanilla keskustelemassa aterinprojekteistaan, pöytään katettiin Heikki Orvolan suunnittelemat Aurora-lasit ja pullo Taittingeria.
Aurorat saavat aamiaiskattauksessa paikkansa nytkin. Kuraattori Hanna Kivelä miettii, painaisiko toiseen lasiin huulipunajäljen.
Still Life — Nanny Stillin lasi, muotoilu ja taide 11.2.—30.4. Suomen lasimuseo, Riihimäki.
Helena Tynell: Rakkaudesta lasiin – ja valoon 8.2.–28.5. Taiteilijakoti Erkkola,Tuusula.
Lähteenä myös julkaisu Design 45 anni, Nanny Still, Suomen lasimuseo 1996.
Nanny Still -näyttelyn on kuratoinut Hanna Kivelä.
Kuka?
Nanny Still
Suomalainen muotoilija. Syntyi vuonna 1926 Helsingissä, kuoli vuonna 2009 Brysselissä Belgiassa.
Tunnetaan erityisesti lasitaiteestaan ja lasisista käyttöesineistä. Suunnitellut myös esimerkiksi koruja, astioita ja puisia ruokailuvälineitä.
Valmistui Taideteollisesta keskuskoulusta (nyk. Aalto-yliopisto) metallitaiteen osastolta vuonna 1949.
Osallistui samana vuonna Riihimäen Lasin pohjoismaisen muotoilukilpailun ja palkattiin töihin tehtaalle. Työskenteli Riihimäen lasitehtaassa vuoteen 1975, jolloin suupuhalletun lasin valmistus lopetettiin.
Tunnettuja sarjoja Riihimäen Lasille ovat esimerkiksi Harlekiini, Flindari ja Grapponia.
Suunnitteli Maire Gullichsenin ja Bertel Gardbergin perustamalle Noormarkun käsityöt -firmalle suosittuja mäntypuisia kynttilänjalkoja, joita on mukana näyttelyssä.
Muutti vuonna 1959 Brysseliin avioiduttuaan 1958 amerikkalaisen George McKinneyn kanssa.
Suunnitteli Brysselin-vuosinaan esineitä muun muassa belgialaiselle Cérabelille ja saksalaisille Rosenthalille ja Henrich Porzellanille.
Pro Finlandia -mitali vuonna 1972.