Harvinainen sattuma: Solisti joutui pyytämään Kaupungin­orkesteria lopettamaan soiton kesken

Solisti Katarina Karnéus joutui pyytämään liediin uutta alkua. Susanna Mälkki hoiti tilanteen tyylillä.

Katarina Karnéus ja Susanna Mälkki.

9.2. 14:43

Klassinen

Helsingin kaupunginorkesteri Musiikkitalossa, kapellimestarina Susanna Mälkki. Katarina Karnéus, mezzosopraano. – Mahler, Sibelius.

Konsertin alkusoitolla on kuulijan mukaan virittävä merkityksensä. Kun se puuttui, oli vaikeaa saada mielensä lyhyen, herkästi lepattelevan laulun kyytiin. Toki mezzosopraano Katarina Karnéus ja Susanna Mälkin johtama Helsingin kaupunginorkesteri pystyivät itse erinomaiseen musisointiin Gustav Mahlerin Rückert-laulujen ensihetkistä alkaen.

Sävellettyjen runojen sarjaan usein viidenneksi liitetty Liebst du um Schönheit sijoitettiin tässä esityksessä toiseksi. Näin syntyi hieno kaari, alun rakkauslauluista lopun dramaattisiin tunnelmiin.

Karnéuksen äänessä on moninaista voimaa: suuria tunteita voi ilmaista myös näennäisen pienesti. Orkesterin ja laulajan balanssi piti täydellisesti, eivätkä edes tunnelmat loppuun saatelleet orkesterin osuudet nousseet hallitun yleisilmeen yli.

Keskiyön painajaisiin oli helppo eläytyä mukaan. Mahler on säveltänyt Um Mitternacht -liedin kauhut molliin, mutta kuolema vapauttaa duuriin. Vaikuttava esitys. Niin vaikuttava, että seuraavassa laulussa Ich bin der Welt abhanden gekommen – Olen kadonnut maailmalta – Karnéus pyysi kapellimestaria aloittamaan teoksen uudestaan.

Uusi lähtö, hieman hitaampi, kannatti: ”kuollut” laulaja sekä orkesteri kietoivat kuulijat unenomaiseen tunnelmaan.

Arvostan Susanna Mälkin johtajuutta. Hän kantoi vastuun tilanteesta tyylikkäästi ja kannusti joukkonsa eteenpäin Jean Sibeliuksen Lemminkäisessä.

Lemminkäinen ja saaren neidot toimisi hyvin oopperan alkusoittona. Sävellyksessä kuuluu hyvin vaikkapa se kihinä mikä syntyy, kun mies havaitaan naisten saarella. Tapahtumat kehittyvät korvin kuullen asioiden johtaessa toiseen kuulaassa kesäyössä.

Paula Malmivaara loihti englannintorvensa syvillä sävyillä upean Tuonelan joutsenen orkesterin väreilyttämään virtaan. Koska Lemminkäinen ei malttanut olla ampumatta joutsenta, nostaa Lemminkäinen Tuonelassa -osa mieleen Akseli Gallen-Kallelan maalaaman kuvan äidistä poikansa ruumiin äärellä. Sibelius on säveltänyt äidille kansanlaulupohjaisen melodian, joka manaukseksi kasvaessaan saa pojan henkiin sellon ilmaisemin sävelin.

Lemminkäisen kotiinpaluu -osassa sankari lähestyy kaukaa. Muusikoiden irtonaisena pysyttelevä vauhdikas soitto kiidättää hevosta joutuisasti kotikonnuille. Ilo tarttuu.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat