Draama
Better Days – Suojelija ★★★
Shao nian de ni, Hongkong/Kiina 2019
Teema klo 21.50 ja Yle Areena (K16)
Gaokao on Kiinan yliopistojen pääsykoe, johon osallistuu vuosittain yli yhdeksän miljoonaa nuorta. Se on ainoa tie korkeakouluopintoihin, ja siksi sitä pidetään ratkaisevana nuoren tulevaisuudelle. Kilpailu ja paine ovat kovia.
Better Days – Suojelijan päähenkilö Chen Nian (Zhou Dongyu) valmistautuu tarmokkaasti kokeisiin, kun huomaa joutuneensa koulukiusaajien seuraavaksi silmätikuksi.
Chen Nian törmää sattumalta katujen kasvattiin Beihin (Jackson Yee). Heidän välilleen syntyy ystävyys, ja Bei ryhtyy suojelemaan tyttöä.
Koulukiusaaminen on valistushenkisen nuorisomelodraaman varsinainen aihe. Se osoittaa aika pätevästi, kuinka vaikeaa on katkaista kiusaamisen kierre, jossa väkivalta helposti yltyy.
Better Daysista tuli Kiinassa valtava kulttuuri-ilmiö. Se oli avajaisviikonloppunaan menestynein elokuva koko maailmassa. Mutta Kiinan sensuurivaatimusten takia menestys tuli vasta pitkän ja katkeran muokkauskierroksen jälkeen.
Koulukiusaaminen ja muut sosiaaliset ongelmat eivät ilmeisesti sopineet Kiinalle, joka valmistautui 70-vuotisjuhliinsa. Kun markkinat olivat siellä, sensuuriin piti taipua.
Ohjaaja Derek Tsang on hongkongilainen. Hongkong on myös Better Daysin ”kotimaa”, vaikka se kuvattiin syvällä Kiinan sisämaassa Chongqingissa ja siinä puhutaan yleiskiinaa eikä Hongkongissa yleistä kantonia.
Chen Nian (Zhou Dongyu) saa suojelijakseen katujen kasvatin Bein (Jackson Yee).
Better Days oli vasta kolmas hongkongilainen elokuva, joka pääsi Oscar-ehdokkaaksi. Sen suhde Kiinaan heijastaa omalta pieneltä osaltaan isäntämaan kiristyvää otetta Hongkongista. Se kertoo myös Hongkongin elokuvatuotannosta.
1990-luvulle saakka Hongkongissa tehtiin yli 300 elokuvaa vuodessa. Ennen koronaa niitä tehtiin enää 50–70. Yksi maailman suurimmista elokuvatuottajista on kalpea varjo loistostaan ja riippuvainen Manner-Kiinasta sekä taloudellisesti että poliittisesti.
Siksi Better Days on nykyisin harvinaisuus: hongkongilainen elokuva, joka on levinnyt laajasti länsimaihin. Sitä esitettiin elokuvateattereissa muun muassa Yhdysvalloissa ja Suomessa.
Tarkkaan ei tiedetä, mitä muutoksia sensorit vaativat. Nykyisilläänkin Better Days on varsin vankka teos, vaikka loppupuoli menee vähän kiharaiseksi. Suurin osa moralismista säästyi sentään lopputeksteihin.