Yksi variaatio dystopiasta voisi olla maailma, jossa mihinkään tietoon ei voi luottaa: ei uutisiin, ei virallisiin tiedonantoihin, ei historiankirjoitukseen tai muuhunkaan tieteeseen.
Kuulostaa pelottavalta, ja pelottavinta on kaiketi se, ettei tällainen tilanne ole kaukana. Internetistä löytyy huuhaatiedettä ja salaliittoteorioita joka lähtöön, maan litteydestä 5G-verkkojen ja koronapandemian yhteyksiin tai siihen, miten ulkomaalaiset valtaavat opiskelupaikat Suomen korkeakouluissa.
Mediakin joutuu panostamaan faktantarkistukseen ihan eri tavalla kuin aiemmin, ja viranomaiset ovat huolissaan vihamielisestä informaatiovaikuttamisesta, etenkin vaalien alla.
Tätä käsittelee omalla tavallaan BBC:n tuottama komediasarja Cunk on Earth (2022), jota voi nyt seurata Netflixillä. Sen edessä tuntee välillä halua itkeä, mutta useammin kuitenkin naurattaa kovasti; niin yllättävä, absurdi ja terävä se on.
Cunk on Earthin genre on mockumentary eli muka-dokumentti, ja se parodioi perinteisiä valistusohjelmia, joissa vakava Sir David Attenborough tai Simon Schama kulkee ulkona, heiluttaa ilmeikkäästi käsiään ja puhuu sivilisaatiosta. Välillä keskustellaan asiantuntijoiden kanssa museoissa tai tutkijankammioissa.
Samaan vaikutelmaan pyrkii Philomena Cunk (After Life -sarjasta tuttu Diane Morgan), kun hän käy viidessä puolen tunnin jaksossa läpi koko ihmiskunnan historian oikeita tutkijoita haastatellen.
Juontaja-esikuvistaan Cunk poikkeaa siinä, että hän on aidosti internet-ajan kasvatti, jonka maailmankuva ja käsitys asioiden suhteista ovat peräisin lähinnä Youtube-videoista. Sieltä Cunk on löytänyt myös muotitermejä kuten ”kulttuurinen omiminen” ja ”miesselittäjä”.
Muita auktoriteetteja ovat Carol-täti, joka ”tasapainottaa chakroja”, ikävä ex-poikaystävä Sean sekä ystävä Paul, jolla on outoja kokemuksia autokolareista, sienten viihdekäytöstä ja ripulista.
Heihin Cunk vetoaa usein haastaakseen tutkijoiden tiedot. Eikö kuulostakin tutulta? Parveileehan meidänkin ympärillämme ”asiantuntijoita”, joiden mielestä asiat ovat ”niin kuin ne koetaan”.
Philomena Cunkin maailmankuva ja käsitys asioiden suhteista ovat peräisin lähinnä Youtube-videoista.
yllättävän spontaaneilta vaikuttaviin vuorovaikutustilanteisiin juontajan ja tutkijoiden välillä perustuu iso osa sarjan viehätyksestä: Cunkin pohdintoja kuuntelevien akateemikkojen ilmeet vaihtelevat kohteliaasta hämmästyksestä epäuskoon ja nauruun.
Joillain heistä, kuten assyriologi Irving Finkelillä ja elokuvatutkija Ruth Adamsilla, näkyy olleen todella hauskaa.
Kun Cunk keskustelee Lontoon University Collegen antiikintutkimuksen professorin Eleanor Robsonin kanssa matematiikan syntyvaiheista, hän väittää silmät kirkkaina, että suurin olemassa oleva numero on 700.
”Näin sen Youtubesta. 700:n jälkeen samat luvut toistuvat”, Cunk selittää. ”Ne vain nimetään eri tavalla, mutta oikeasti ne eivät kasva.”
Ranskan vallankumouksen kukistamalla kuninkaalla Ludvig XVI:lla oli Cunkin mukaan kaksi puolisoa, Marie & Toinette. Historioitsijalta, joka kertoo kirjapainotaidon monella tapaa luoneen modernin maailman, Cunk kysyy: ”Sekö on sinusta merkittävää?”
Diane Morgan pääsee esittelemään kykyjään näyttelijänä ja stand up -koomikkona kakkosjakson komeassa (ja yhtenä pitkänä ottona kuvatussa) kohtauksessa, jossa hän kertoo elämästä keskiaikaisessa linnassa – ja sotkee surutta historian henkilöt, taruhahmot ja populaarikulttuurin tuotteet.
Myöhemmin hän myös itkee hereästi järkytyttyään maailman ydinasevarustelusta ja pitää hiljaisen hetken avaruuteen surmatun Laika-koiran muistolle.
Cunk on Earth -sarja on britti Charlie Brookerin uusin satiirinen luomus, jossa todellisuus heitetään äkkiä surrealistiseen valoon. Se muistuttaa hänen Black Mirror -tv-sarjaansa (2011–2019), joka on periaatteessa lähitulevaisuuteen sijoittuvaa scifiä mutta häiritsevän tuttua nykyisestä, teknologian hallitsemasta elämästä.
Brookerin satiireissa Philomena Cunk on seikkaillut jo vuosia, ja hänestä on tehty kirjakin. Hahmossa on paljon samaa kuin koomikko Sacha Baron Cohenin muka-dokumenttien ”kazakstanilaisessa tv-kommentaattorissa” Boratissa ja ”israelilaisessa terrorismin asiantuntijassa” Erran Moradissa, joiden avulla Cohen on pilkannut sekä takapajuista miessovinismia että yhdysvaltalaisia oikeistopoliitikkoja.
Tuoreessa haastattelussa Brooker kertookin myös Cunkin suureksi inspiraatioksi ”lapsellisen halun” näyttää naurettavia puolia kulttuurisista itsestäänselvyyksistä kuten kristinusko, Leonardo da Vincin maalaukset ja Napoleon.
Mitä pitemmälle sarja – eli ihmiskunnan historia – etenee, sitä kitkerämmiksi käyvät sekä Philomena Cunkin hymy että hänen kommenttinsa. Tutkimusmatkoista päästään orjuuteen ja alkuperäiskansojen tuhoon, teollisuuden kehityksestä feminismiin, maailmansotiin, ilmastokriisiin ja tekoälyyn.
Viimeisessä osassa saavutetaan sosiaalinen media. On osuvaa, että silloin Cunkin kommentit käyvät yhä hulvattomammiksi: Hitler on kloonattu, John F. Kennedy ampui itsensä eikä kuussa ikinä käyty.
Lopuksi käsitellään myös ideologioita. Koska kyse on tuoreesta sarjasta, Venäjän aggressiivisuus otetaan esiin, aika räävittömästikin.
”Pelko, kunnia ja etu”, sotahistorioitsija Ashley Jackson perustelee kolmella sanalla ihmisen jatkuvaa halua sotia, ja kerrankin Philomena Cunk jää sanattomaksi.
Cunk on Earth, Netflix.