Pohjoisirlantilainen Mark Cousins teki yli kymmenen vuotta sitten suurtyön, 15-osaisen esseistisen dokumenttisarjan elokuvahistorian käänteistä ja teoksista, jotka hänen omasta mielestään kuuluvat sen kaanoniin. Mukana oli yleisesti tunnettua historiaa Euroopasta ja Hollywoodista mutta myös aarteita esimerkiksi maista ja maanosista, joiden elokuvatuotannoista emme länsimaissa tiedä juuri mitään.
Cousins on valtavan tuottelias dokumentaristi, ja hän on tehnyt kirjojakin. Elokuvan tarina -sarjansa (2011) jälkeen hän on paneutunut muun muassa katseen historiaan ja naisohjaajiin. Nyt vuorossa on uuden vuosisadan elokuva ja eräänlainen loppukaneetti alkuperäiselle Elokuvan tarinalle.
Cousins kysyy, mitkä elokuvat tekevät historiaa tässä ajassa. Ikään kuin hänen ehtymätön energiansa ei malttaisi odottaa, että historia tekee omat ratkaisunsa. Se sallittakoon Cousinsille, jota jaksaa sopivin väliajoin kyllä kuunnella. Uusimmassa sarjassa on vain kaksi runsaan tunnin mittaista jaksoa.
Cousins selostaa ja assosioi pehmeällä irlantilaisaksentillaan, joka tuudittaa jos ei nyt suorastaan uneen niin unenomaisiin näkymiin. Cousins käyttää paljon univertauksia puhuessaan elokuvan kielestä, ja sekin on hänen tavaramerkkejään. Sarjan teemoja ovat muun muassa vartalot, hitaus ja teknologia. Kun vr-tekniikka poistaa kuvalta ikkunan, onko se enää elokuvaa?
Cousinsilla on sama superlatiivi-maneeri kuin meidän Peter von Baghillamme aikoinaan oli. Lähes jokainen elokuva, oli se sitten pitkä, lyhyt, fiktio tai dokumentti, ansaitsee jonkin oman ainutlaatuisuutensa. Toinen Cousinsin tyylikeino ovat ajassa ja paikoissa risteilevät viittaukset, kun hän asettaa huolettomasti rinnakkain elokuvanäytteitä. Joskus yhteydet tuntuvat relevanteilta mutta välillä vain sattumanvaraisilta.
Tyypillistä Cousinsille on hypätä selostuksessaan filippiiniläisestä elokuvasta Dostojevskin romaanihenkilöihin. Cousinsin maailmankuvassa kaikki liittyy kaikkeen ja on samalla viivalla. Sarja alkaa Jokerin ja Frozenin rinnastuksella.
Cousinsin ”listan” huipulle nousee muun muassa thaimaalaisen Apichatpong Weerasethakulin Cemetery of Splendor sekä itsestäänselvästi kaksi muutakin aasialaista: japanilaisen Hirokazu Kore-edan Shoplifters sekä korealaisen Bong Joon-Hon Parasite.
Cousins on perehtynyt myös intialaiseen elokuvaan, ja hän tapaa muistuttaa Bollywood-elokuvien mielettömistä katsojamääristä. Hollywood ei ole koko maailman elokuvien keskipiste.
Suomikin on pienesti mukana. Heti alkupuolella nähdään kuvaa Sami van Ingenin kokeellisesta elokuvasta Polte – Flame.
Pitkistä elokuvista Cousins nostaa esiin ruotsalaisen Ali Abbasin mahtavan peikkoelokuvan Raja, jossa toista pääosaa näyttelee Eero Milonoff.
Elokuvan tarina – uusi sukupolvi, Teema klo 21.01 ja Yle Areena. (K16)
Sami van Ingenin lyhyt melodraama Polte pohjautuu vaurioituneeseen filmimateriaaliin Teuvo Tulion elokuvasta Nuorena nukkunut (1937).
