Pop
Robbie Williams Tampereen Nokia-areenalla 5. maaliskuuta.
Ensi vuonna 50 vuotta täyttävä englantilainen poptähti Robbie Williams vietti sunnuntaina Tampereen Nokia-areenalla elämänsä parasta aikaa. Niin hän ainakin vakuutteli yleisölle konsertin loppusuoralla.
Sanoissa oli tietenkin roppakaupalla kohteliaan maailmantähden hehkutuslisää, mutta Williams todella näytti noin kaksituntisen konserttinsa aikana siltä, että nautti suomalaisyleisölle esiintymisestä täysin siemauksin.
Syytä nauttimiseen on, koska vuonna 2023 Robbie Williams ja Suomi ovat aika lailla täydellinen pari.
Williams keskittyi keikalla yleisön viihdyttämiseen ja teki sen äärimmäisen hyvin.
Suomessa on jo vuosikausia tuskailtu sitä, miten usein jättiluokan maailmantähdet jättävät kiertueillaan Suomen väliin. Nykyinen maailmantilanne ei lisää ykkösluokan nimien määrää Suomessa.
Robbie Williams on puolestaan kauniisti sanottuna poptähtiuransa ehtoopuolella. Edellisestä isosta hitistä on aikaa yli kymmenen vuotta, ja kaikki tunnetuimmat soolokappaleensa Williams julkaisi vuosina 1997–2002, yli 20 vuotta sitten.
Kokeneena tekijänä Williams tietenkin tietää, että kannattaa keskittyä sinne, missä markkinaa on, hänen tapauksessaan erityisesti Eurooppaan. Yhdysvalloissa Williams ei koskaan lyönyt läpi edes uransa huippuhetkinä.
Vaikka Williams ei olekaan vuosikausiin ollut enää popmusiikin kuumin nimi, esiintyjänä hänen taitonsa eivät ole selvästikään karisseet mihinkään.
Huippukarismaattisen laulajan esiintymisestä ei voinut päätellä, että stadionkonsertteihin urallaan tottuneelle showmiehelle keikkapaikka oli varsin pieni. Viimeksi Suomessa Williams keräsi Ratinan stadionille loppuunmyydylle keikalle 30 000 ihmistä. Nyt Nokia-areenalla yleisöä oli noin 11 500.
Kultaisella glitterillä koristeltuun, tatuoidut käsivarret paljastavaan liiviin pukeutunut muusikko meni suoraan asiaan Hey Wow Wow Yeah Yeah -kappaleen alkuhuudatusten jälkeen.
”Let me entertain you”, Williams julisti yhden uransa isoimman hitin muodossa ja teki samalla selväksi, että illan päätarkoitus oli nimenomaan viihdyttäminen.
Siinä Williams on maailman parhaimmistoa, ja siksi Tampereen-keikka oli kokonaisuutena onnistunut.
Williams vitsaili keikan aikana ikääntymisestään useita kertoja.
Ei olisi ollut mitenkään mahdoton ajatus, että 25-vuotisen soolouransa muistelukiertueelle pohjoiseen pikkumaahan saapuva maailmantähti vetäisi keikan puolivaloilla.
Robbie Williams ei tällaiseen tyytynyt. Hän oli valmis panemaan itsensä likoon. Williams tanssi, heilui, nauroi omalla kustannuksellaan, laulatti ihmisiä, kertoi vitsejä, haki jatkuvasti kontaktia yleisöön ja avautui elämänsä vaikeista käänteistä.
Hetkittäin tuntui, että konsertti oli enemmänkin Robbie Williamsin stand up -show, jossa loputon hittikavalkadi toimi soundtrackina. Biisivalinnoissa Williams luotti lähes täysin huippuvuosiensa tuotantoon. Omasta soolotuotannosta keikalla kuultiin vain kolme vuoden 2002 jälkeistä biisiä.
Harvoin areenakonserteissa kuulee niin pitkiä välispiikkejä kuin Williamsin Tampereen-keikalla. Taidokasta oli se, ettei puheiden kuuntelu käynyt missään vaiheessa tylsäksi.
Ihailtavaa oli Williamsin luonteva tapa olla yhteydessä yleisöön. Alkupuolella hän toi lavan taakse jääneiltä istumapaikoilta pariskunnan katsomaan keikkaa aivan lavan eteen, myöhemmin hän houkutteli samoille paikoille kaveriporukan, joka katsoi keikkaa poikkeuksellisen pitkän miehen takaa. Pieniä vitsejä fanien käytöksestä riitti läpi keikan.
Erityisen suuressa roolissa Williamsin puheissa tällä kertaa oli yhtye, joka teki Williamsista tähden: Take That.
Kun jättinäytölle laitettiin pyörimään Take Thatin Do What U Like -debyyttisinglen musiikkivideo, Williams alkoi selostaa samalla, mitä videossa tapahtuu. Video keskeytettiin tietenkin kohtaan, jossa Williamsin paljas takapuoli oli lähikuvassa.
Varsinaisia Take That -covereita kuultiin kaksi, ja niiden välissä Williams tulkitsi itselleen läheisen Oasiksen Don’t Look Back in Anger -klassikon.
Vitsien vastapainoksi Williams tarjosi myös vakavaa sisältöä. Päihdeongelmiaan Williams ei jättänyt tälläkään kertaa käsittelemättä, ja toki mukaan piti saada myös siirappinen ylistys vaimo Ayda Fieldille ja pariskunnan lapsille.
Kiinnostavimman sisällön äärelle Williams pääsi aivan lopussa, kun ennen konsertin päättänyttä Angels-hittiä Williams puhui omasta epävarmuudestaan ja vuosikymmeniä kestäneestä itsensä epäilemisestä.
Harmaa takatukka kiiltäen esiintynyt Williams vitsaili koko konsertin läpi ikääntymisestään, ja ikä näkyi myös konsertin jopa retrolta tuntuvissa tyylivalinnoissa.
Taustatanssijat esiintyivät vähäpukeisina, ja Williams itsekin alleviivasi, että show’ssa on mukana ”seksiä”. Valaistukset ja visuaaliset esitykset olivat varsin perinteisiä. Pyrotekniikkaa ei keikalla käytetty.
Osassa biiseistä lavan päänäytölle heijastettiin kappaleiden sanoja, Strong-biisin kohdalla jopa niin, että sanat värjäytyivät sitä mukaan, missä tahdissa ne kuului laulaa. Tuntui kuin olisi ollut areenaluokan karaokekeikalla.
”I’m singing my song”, näytöllä näkyvä teksti kertoi samalla, kun laulaja Williams keskittyi huudattamaan yleisöä.
Williams käytti kaikissa isoissa kappaleissaan ääntään maltillisesti ja luotti vahvasti taustanauhoihin ja -laulajiin. Kertosäkeiden revittelykohdissa Williams pysyi usein hiljaa ja antoi yleisön hoitaa laulamisen. Tai siis olisi antanut hoitaa, jos yleisö olisi ollut tarpeeksi äänekäs.
Hieman yllättäen edes Feel ja Angels -kappaleiden yhteislaulukohdissa Nokia-areenasta ei irti kunnolla raikuvaa yhteislaulua. Williams ei paikannut hiljaisuutta omalla laululla.
Laulusuorituksena Williamsin 25-vuotisen uran juhlakiertueen keikka ei jää historiankirjoihin, mutta ei musiikki tällä keikalla ollutkaan pääosassa. Ei, vaikka bändi hoiti roolinsa moitteetta, taustalaulajakolmikko teki työnsä hienosti ja erityisesti puhaltimet kuulostivat komealta.