Riihimäki
Suomalaisilla on erityissuhde tunnettuihin lasimuotoilijoihin, kuten Tapio Wirkkalaan, Timo Sarpanevaan, Helena Tynelliin, Gunnel Nymaniin... Eikä se tunnu hiipuvan, pikemminkin päin vastoin:
”Lasiin liittyvä kiinnostus on lisääntynyt valtavasti”, toteaa Suomen lasimuseon museonjohtaja Hanna Mamia-Walther. ”Keräilyinnostus on todella selkeä merkki tästä, ja myös nykytaiteilijat ovat kiinnostuneet lasista materiaalina.”
Mamia-Walther mainitsee esimerkkeinä Jasmin Anoschkinin, Kim Simonssonin ja Tommi Toijan. Toija tutustui lasiin Lasimuseon kutsusta vuonna 2021, ja tuloksena syntyi näyttely Metamorfooseja. Myös tunnetulla graffititaiteilija EGSillä on ollut näyttely Riihimäellä.
Suomen lasimuseon johtaja Hanna Mamia-Walther on kokenut kiinnostuksen nousun. Museon aiemmin ylläpitämä esinetunnistus jouduttiin lopettamaan, resurssit eivät riittäneet kyselytulvaan vastaamiseen.
Suomen lasimuseo koettaa edesauttaa osaltaan, etteivät käsityöläisyyteen pohjaavat taidot katoaisi. Käsin valmistettuun lasiin liittyvä tieto, tekniikka ja taito pyritään saamaan Unescon aineettoman maailmanperinnön listalle. Tiivistä yhteistyötä hankkeen parissa tehnyt kansainvälinen työryhmä jätti hakemuksen vuosi sitten maaliskuussa. Vastausta saadaan jännittää tämän vuoden joulukuuhun.
Entuudestaan Unescon aineettoman maailmanperinnön listalle ovat Suomesta päässeet sauna (2020) ja kaustislainen viuluperinne (2021). Myös pohjoismainen limisaumaveneperinne lisättiin toissa vuonna luetteloon ensimmäisenä yhteispohjoismaisena kohteena. Mukana olivat myös Ahvenanmaa ja Färsaaret.
Lasialan hakemuksessa olivat Suomen lisäksi mukana Saksa, Tšekki, Espanja, Unkari sekä Ranska, joka on koordinoinut hakemusprosessia.
Osana hanketta Suomen lasimuseon ystävät ry ja Suomen lasimuseo ovat päättäneet jakaa suomalaisen lasiosaamisen kannustamiseksi uuden palkinnon, joka on saanut nimen Pro vitrea. Ensimmäisen palkinnon saaja julkistettiin perjantaina. Hän on Matias Karsikas (s. 1989).
Ensimmäisen Pro vitrea -palkinnon saanut Matias Karsikas (s. 1989) on kuvanveistäjä ja muotoilija, joka palkittiin Vuoden nuori muotoilija -tittelillä vuonna 2020.
”Karsikas tekee moderneja veistoksellisia teoksia, jotka jäävät mieleen. Hän on taiteilija, joka herättää mielenkiinnon minne hänen ilmaisunsa ja luovuutensa vie seuraavaksi”, palkintoraati summaa tiedotteessa.
Matias Karsikas: Kultasammal (2023). Keramiikka, lasi, kulta, puu.
Karsikas kertoo olleensa jo kauan kiinnostunut lasista ja keramiikasta, ja hän hakeutui opiskelemaan alaa Taideteollisessa korkeakoulussa.
”Tavoitteenani oli nimenomaan lasin kanssa työskentely ja lasitaiteilijuus”, Karsikas kertoo puhelimitse. Sittemmin opiskelupaikaksi tuli Aalto-yliopisto ja siellä muotoilu. Käytännön syistä painopiste opinnoissa kallistui myöhemmin keramiikkaan, koska sen parissa työskentely on helpompaa ja itsenäisempää, Karsikas kertoo.
”Keramiikan teko ei tuolloin ollut kovin mediaseksikästä. Sittemmin tilanne on muuttunut.”
”Taikelta ja Kulttuurirahastolta saamieni kohdeapurahojen ansiosta olen pystynyt työskentelemään myös lasistudioissa.”
Karsikas puhaltaa itsekin lasia, mutta vaativammissa töissä hän on tehnyt yhteistyötä Nuutajärven lasitehtaan ja lasinpuhaltaja Jenni Sorsan kanssa.
Joka toinen vuosi jaettavaan Pro vitrea -palkintoon kuuluu 3 000 euron rahapalkinto, näyttely Suomen lasimuseossa sekä mahdollisuus työskennellä Iittalassa. Vuonna 1881 perustettu Iittalan lasitehdas on Pohjoismaiden suurin.
”Iittalassa en ole koskaan työskennellyt ja odotan sitä innolla. Volyymi on siellä tosi paljon isompi kuin aiemmissa studioissa, mikä mahdollistaa uusia kokeiluja.”
Kotimaisista taiteilijoista Karsikas pitää esikuvinaan Oiva Toikkaa (1931–2019) lasitaiteessa ja Birger Kaipiaista (1915–1988) keramiikassa.
”Palkinnolla halutaan kannustaa lasin käyttöä monipuolisena materiaalina, jota se on. Iittalan lasitehtaan lasinpuhaltajamestarit inspiroivat varmasti voittajaa luomaan jotain taianomaista, josta suomalaiset pääsevät nauttimaan lasimuseon näyttelyssä”, toivoo idean isä ja palkintojuryn puheenjohtaja Jyrki Kippola Suomen lasimuseon ystävistä tiedotteessa.
Raatiin kuuluivat hänen ja Hanna Mamia-Waltherin lisäksi Suomen lasimuseon amanuenssi Uta Lauren, Iittalan lasitehtaan tuotekehityspäällikkö Minna Piispanen sekä vierasjäseneksi kutsuttuna taiteen tuntija ja keräilijä Rafaela Seppälä.
Suomen lasimuseossa avautuu lauantaina paitsi iso Nanny Stillin (1926–2009) näyttely, myös tulevaisuuteen katsova kansainvälinen yhteistyöprojekti Glass – hand formed matter. Se tuo yhteen lasinpuhaltajia, taiteilijoita, muotoilijoita ja opiskelijoita Berliinistä, Brandenburgista, Saksi-Anhaltista ja Thuringista sekä Suomesta ja Ruotsista. Ideana on tulkita uudelleen ja kehittää vuosituhansia vanhaa lasinvalmistuksen taitoa.
Se voi yhtäkkiä olla vahvoissakin lasitaiteen maissa uhanalainen. Esimerkiksi Ruotsissa kuohutti vastikään uutinen siitä, että alan ainut valtiollinen oppilaitos, Nybrossa Etelä-Ruotsissa sijaitseva Riksglasskolan, aiotaan ajaa alas.
Samaan aikaan nuoret ruotsalaiset lasitaiteilijat ovat saaneet suurtakin kansainvälistä huomiota, kuten esimerkiksi Hanna Hansdotter (s. 1984). Hän on mukana myös Riihimäen näyttelyssä esineellä, jonka muotokieli on tuttu Avtryck-maljakosta (2017). Kyseinen maljakko on päässyt jo Nationalmuseumin kokoelmiin Tukholmassa.
Hanna Hansdotterin maljakko Avtryck (2017) kuuluu Nationalmuseumin kokoelmiin. – Nationalmusei vänner -ystäväyhdistyksen lahjoitus.