Suomen kansallisbaletin lavalla keinuvat nyt tutujen lisäksi sairaanhoitajien hilkat. Perjantaina ensi-iltansa saavan Raymondan esikuva on nimittäin kaikkien sairaanhoitajien äiti, Florence Nightingale.
Kyseessä on uusi versio Marius Petipan klassisesta Raymondasta, joka kantaesitettiin Pietarissa 1898. Ristiretkien aikaan sijoittuvan teoksen pääosassa on aatelisnainen Raymonda, joka joutuu tekemään valinnan turvallisen ritari Jean de Briennen ja salaperäisen itämaisen ruhtinaan Abderahmanin välillä.
Suomen ja Englannin kansallisbaletit ovat nyt tehneet klassikon pohjalta yhteistuotannon, joka sai ensiesityksensä Lontoon Coliseumissa tammikuussa 2022. Alun perin uuden Raymondan piti saada Suomen ensi-iltansa syksyllä 2021, mutta koronapandemia siirsi tuotantoa.
Koreografi ja ohjaaja Tamara Rojo on sijoittanut nyt nähtävän uuden Raymondan Krimin sodan aikaan 1850-luvulle, Venäjän tällä hetkellä miehittämälle Krimin niemimaalle Sevastopolin kaupunkiin.
Balettimestari Ingrid Němečková (vas. takana), apulaiskoreograf Renato Paroni de Castro, Tamara Rojo ja vastaava balettimestari Iskra Stoyanova.
Venäjän Ukrainaan vuosi sitten tekemä hyökkäys ja hoitotyön merkitystä korostanut koronapandemia tekevät Raymonda-baletista kaksinverroin ajankohtaisen.
”Se on katkeransuloista”, Rojo sanoo ja huokaisee. ”Toki jokainen, joka tekee taideteoksen, toivoo sen olevan ajankohtainen.”
”Mutta tässä tilanteessa en haluaisi olla, etenkään sodan osalta. Pandemian suhteen ihmiset eivät voineet tehdä paljoakaan, vaikka voidaankin kysyä tehtiinkö sen hoitamisessa oikeita päätöksiä. Mutta sota, sen sijaan, se on jonkun valinta.”
Rojo sai balettiin inspiraationsa naisista, joiden työpanos Krimin sodan aikana oli merkittävä.
”Valitsin tapahtuma-ajaksi Krimin sodan, koska silloin kristityt ja muslimit taistelivat liittolaisina, ja koska silloin naiset alkoivat toimia ammattimaisina sairaanhoitajina – kiitos Florence Nightingalen”, Rojo kertoo Kansallisbaletin kahviossa.
Florence Nightingale omisti elämänsä sairaanhoidon kehittämiselle.
Englantilainen Florence Nightingale (1820–1910) tunnetaan modernin sairaanhoidon perustajana. Hän johti 38 vapaaehtoisen naisen joukkoa, joka lähti Krimille hoitamaan haavoittuneita ja sairaita brittisotilaita. Myöhemmin hän osoitti laatimiensa tilastojen kautta, miten paljon ihmishenkiä ammattitaitoinen sairaanhoito säästi.
Sairaanhoitajan käyttäminen baletin esikuvana teki lisäksi Raymondasta aktiivisen toimijan, aivan kuten Tamara Rojo halusi.
Nuori Raymonda (roolissa vuorottelevat Violetta Keller, Rebecca King, Yuka Masumoto ja Abigail Sheppard) lähtee kotoaan, sillä hän tahtoo olla osa uutta ammattikuntaa. Tuohon aikaan brittiläisessä yhteiskunnassa puhalsivat muutoksen tuulet: 1900-luvun alun suffragetit ja vaatimukset naisten äänioikeudesta olivat jo lähellä.
”Naisilla oli halu omaan elämään, ja sitä yritin heijastaa Raymondan päätöksessä lähteä Krimille”, Rojo sanoo.
Eikä sotaan lähteminen ole Raymondan ainoa iso päätös. Rintamalla on myös Raymondan ystäväperheen poika John de Bryan (Michal Krčmář, Jun Xia, Clark Eselgroth ja Florian Modan), jonka kanssa Raymonda kihlautuu. Paikalle saapuu Englannin liittolaisarmeijoiden johtoa, mukanaan Johnin ystävä, Aghan prinssi Abdur Rahman (Johan Pakkanen, Elvis Nudo, Luciano Ghidoli ja Giulio Diligente) Ottomaanien valtakunnasta.
Raymonda ja Abdur rakastuvat, ja kolmoisdraama on valmis. Raymondan on päätettävä, kumpi mies on hänelle oikea.
”Useimmiten Raymondassa ja muissa klassisissa baleteissa asiat vain tapahtuvat naiselle. Minä halusin hänen tekevän päätöksiä, halusin, että hänellä olisi oma kutsumuksensa ja tarinansa, jotka puuttuvat alkuperäisestä Raymondasta”, Rojo kertoo.
Kanadassa espanjalaisille vanhemmille vuonna 1974 syntynyt Tamara Rojo on yksi 2000-luvun kansainvälisesti menestyneimmistä balettitanssijoista. Urallaan hän on toiminut muun muassa Englannin kansallisbaletin ja Royal Ballet’n ensitanssijana, ja nyt hän on juuri aloittanut San Franciscon baletin ensimmäisenä naispuolisena taiteellisena johtajana.
”En koskaan ajatellut muuttavani Yhdysvaltoihin, olen hyvin eurooppalainen”, sanoo joulukuussa San Franciscoon muuttanut Tamara Rojo.
Rojo on myös vieraillut lukuisissa tanssiryhmissä ympäri maailmaa. Suomen kansallisbaletissa hän vieraili Manonissa vuonna 2011 ja gaalanäytöksessä 2014. Rojo nimitettiin Englannin kansallisbaletin taiteelliseksi johtajaksi 2012, ja hän jatkoi samalla ryhmän ensitanssijana. Raymonda on hänen ensimmäinen oma koko illan balettinsa.
Uudessa teoksessa on kuitenkin säilytetty mahdollisimman paljon alkuperäistä Alexandr Glazunovin musiikkia ja Marius Petipan koreografiaa, Rojo korostaa. Musiikki oli tärkein syy sille, miksi hän valitsi juuri Raymondan.
”Se on parhaita baletille koskaan kirjoitettuja sävellyksiä”, Rojo sanoo.
Lisäksi Rojo koki tarvetta laajentaa klassista ohjelmistoa: ”Teemme usein kaikki samoja tuttuja teoksia – Joutsenlampea, Prinsessa Ruususta, Pähkinänsärkijää... Joten halusin rehabilitoida Raymondan”, Rojo sanoo ja nauraa, silmät tuikkien.
Useimmat länsimaiset balettiryhmät eivät esitä Raymondaa, sillä alkuperäinen tuotanto oli ongelmallinen, hän kertoo. ”Se oli tehty osana silloisen Venäjän keisarikunnan propagandaa, ja esitti turkkilaiset hyvin negatiiviseen sävyyn. Myös tarina oli hyvin heikko.”
Hän halusi palauttaa teoksen maineen, ja nämä ongelmat on nyt ratkaistu. Teoksen rakenne on kuitenkin ennallaan ja Petipan baletti vahvasti mukana, Rojo painottaa. Ja kertoo, että Raymondassa vaikeinta olikin sovittaa uutta kertomusta jo olemassa olevaan rakenteeseen.
Pierina Legnani oli ensimmäinen Raymonda Pietarissa vuonna 1898.
Omat haasteensa toi myös tanssijoiden vuosikymmenten saatossa muuttunut ruumiinrakenne.
”Suurin ero on siinä, että nykyballerinoilla on paljon enemmän liikkuvuutta ja joustavuutta”, Rojo kuvailee. Tämä mahdollistaa liikkeitä, joista ei reilu vuosisata sitten osattu uneksiakaan. ”Toisaalta: sen takia toiset asiat ovat aiempaa vaikeampia.”
Alkuperäisessä teoksessa Raymonda esimerkiksi teki 36 hyppyä yhden jalan varpaiden kärjillä. Liikkuvuuden sijaan sarja vaatisi tiukkaa lihasmassaa, jota nykytanssijoilla ei yleensä ole.
Sen sijaan uudessa koreografiassa nähdään kaksintansseja, nostoja ja lennokkaita jalkojen kaaria, joihin 1800-luvun tanssijat eivät pystyneet.
Kokonaan Rojo muutti Valse tristen, Raymondan unikohtauksen. Alkuperäinen kohtaus tuntui hänestä sekä liian iloiselta että abstraktilta, eikä Rojo ymmärtänyt sitä lainkaan.
”Koin, että Krimin sodan kontekstissa olisi oltava jotain vakavampaa”, hän kertoo. Rojon koreografiassa Raymonda näkee unta, jossa kaatuneet sotilaat tanssivat sairaanhoitajien kanssa. Englannin kansallisbaletin videolla näkyy hämärästi valaistu lava, jolla valkoisiin pukeutuneet tanssijat liikkuvat pehmeästi – kuin unessa. Tunnelma on kaihoisa, surullinenkin.
”Se on kunnianosoitus kuolleille sotilaille ja hoitajille”, Tamara Rojo sanoo.
Raymonda. Kansallisbaletti. Ensi-ilta 24. helmikuuta.
Kuka?
Tamara Rojo
Syntynyt 1974 Montrealissa, Kanadassa espanjalaisille vanhemmille, jotka muuttivat takaisin Espanjaan kun Tamara oli neljän kuukauden ikäinen.
Aloitti tanssitunnit 5-vuotiaana.
Aloitti uransa Ballet de la Comunidad de Madridissa ja kutsuttiin Skotlannin Kansallisbalettiin 1996.
Voitti kultamitalin Pariisin kansainvälisessä tanssikilpailussa 1994.
Aloitti Englannin Kansallisbaletissa 1997. Kutsuttiin Royal Ballet’n ensitanssijaksi vuonna 2000.
Englannin Kansallisbaletin taiteellinen johtaja 2012–2022.
Aloitti San Franciscon baletin taiteellisena johtajana loppuvuodesta 2022.
Asuu San Franciscossa, Kaliforniassa, puolisonsa tanssija Isaac Hernándezin ja heidän lapsensa kanssa.