Konsertti, pop
First Aid Kit Messukeskuksen Amfi-salissa perjantaina 24.2.
Ruotsalainen sisarusduo First Aid Kit on tullut indiehenkistä popmusiikkia seuraavalle suomalaisyleisölle huomattavan tutuksi reilun vuosikymmenen lähes säännöllisiltä vaikuttaneiden visiittien myötä.
Yhtyettä alusta alkaen junaillut promoottori muisteli perjantain konsertin olleen yhtyeen jo kahdeksastoista Suomessa.
Tuttuudesta huolimatta ilta tarjosi kaivattua kansainvälisen laatupopin hohdetta ulkomaan tähtien osalta ikävystyttävän kuivan konserttikevään tarpeisiin.
First Aid Kitistä on kasvanut kolmessatoista vuodessa Ruisrockissa ja Tavastialla Kissiä versioineista teineistä lajissaan maailmanluokan yhtye, joka esiintyy kuluvalla kiertueellaan Euroopan maineikkaimmilla ja tuhansia vetävillä areenoilla Lontoon Hammersmith Apollosta Berliinin Columbiahalleen ja Tukholman Globeniin.
Helsingin-promoottori halusi järjestää yhtyeen edellisten Savoy-teatterin-, Kulttuuritalon- ja jäähallin-konserttien jälkeen jotakin uutta ja suosioon vastaavaa – ja tuli samalla ”löytäneeksi” kaupunkiin kaivatun muutaman tuhannen kuulijan konserttisalin Messukeskuksesta.
En muista, että kookkaalla nousevalla katsomolla varustetussa Amfi-salissa olisi järjestetty huomattavia konsertteja tällä vuosituhannella. Se tuntuu oudolta, sillä sijainnin, yhteyksien ja yleisen toimivuuden osalta First Aid Kitin konsertti vaikutti lupaavalta avaukselta.
UKK-halliksi aiemmin nimetyssä salissa esiintyi 1980-luvun alkupuolella Ozzy Osbourne, mistä First Aid Kit tiesi konsertissaan mainita. 1976 vastikään valmistuneessa Messukeskuksessa esiintyi David Bowie ensimmäisessä Suomen-konsertissaan.
Americana-perinteestä eli esimerkiksi kantri- ja folkpopista ammentava First Aid Kit nousi nykyisen laajasointisemman popilmaisunsa tasolle jo ennen pandemiaa, jolloin yhtye esitteli Helsingin-konserteissaan häkellyttävän näppärää taituruutta sekä uudenlaista svengaavuutta ja lavakomiikkaa.
Perjantaina Johanna ja Klara Söderbergin yhtye paiski lavalla töitä puolentoista tunnin ajan ihailtavan energisesti ja ammattitaitoisesti, mistä huolimatta yhtyeen paras vetävyys ja koskettavuus ei välittynyt ainakaan istumakatsomoon.
Se johtui todennäköisesti pitkälti juuri puitteista: välittömyydestään ja vivahteikkuudestaan tunnettu yhtye kuulosti vajaan kolmen tuhannen kuulijan edessä selvästi etäisemmältä ja kalseammalta kuin esimerkiksi kodikkaassa Savoy-teatterissa. Kolkohko sointi herätti mielikuvia vastentahtoisesti kumisevaan lentokonehangaariin esiintymään survotusta folkrockyhtyeestä.
Vaikka viiden soittajan yhtye väläytteli hyvää rotevuutta ja jopa kevyttä rokkaavuutta, vaikuttavimmillaan konsertti oli käänteisesti ja kuvaavasti hetkinä, jolloin sisarukset esiintyivät yksin akustisen kitaran säestyksellä kuten Fleetwood Mac -laina Songbirdin aikana. Tutun yhteislauluhoilotuksen Hem of Her Dressin myötä sointi laajeni haitarin ja mandoliinin verran.
Parastaan eli letkeän notkeaa leikkisyyttään yhtye väläytteli encoressa, jonka avannut Out of My Head koukki täydellisenä kuvajaisena juuri Fleetwood Macin hengessä. Kylmiä väreitä nostaneen Fireworksin hattarainen pakahduttavuus kuulosti tietysti kliseiseltä, mutta yhtyeen konseptissa täydelliseltä anastukselta vuosikymmenten takaisesta amerikkalaisesta nuorisoelokuvasta.
Keski-ikäisen ja aulassa kuohuviiniä lipittäneen yleisön mieltymysten kieliä soitteli reaktioista päätellen yhtyeen perinnetietoisempi varhainen materiaali kuten Emmylou, The Lion’s Roar sekä täyteläisen jäntevästi paiskautunut nostalgiaryöppy Stay Gold.
Lopussa vapautuneesti svenganneiden Master Pretenderin ja My Silver Liningin aikana nousi mieleen, miten hipster-ilmiöstä loistavaksi viihdeyhtyeeksi kasvanut First Aid Kit voisi aivan hyvin esiintyä kymmenen vuoden päästä Puistobluesissa tai tehdä Maustetyttöjen tapaan luontevaa yhteistyötä Esa Pulliaisen ja Agentsin kanssa.
First Aid Kitin konsertti vaikutti lupaavalta avaukselta harvoin konserteissa käytetyssä Messukeskuksen Amfi-salissa.