Lastenelokuva
Muklat: Viirun ja Pesosen talon asukit. (Die Mucklas), ohjaus Ali Samadi Ahadi ja Markus Dietrich. 81 min. K7. ★★
Ruotsalaisen Sven Nordqvistin Viiru ja Pesonen -kirjoja lukeneet muistanevat vekkulit muklat. Ne ovat pieniä, ihmisille usein näkymättömiä otuksia, jotka rakastavat sekasotkua. Lukijaa ne ilostuttavat kurkistelemalla milloin mistäkin, kahvipannuista, uuninpankolta tai vaikka keksipurkista.
Nyt muklat seikkailevat myös valkokankaalla. Oikeita näyttelijöitä ja animaatiota yhdistävä Muklat: Viirun ja Pesosen talon asukit on eräänlainen spinoff tai alkunäytös. Elokuva kertoo, kuinka muklat ovat aikoinaan päätyneet Viirun ja Pesosen kotiin.
Mikäs siinä. Kirjoissa muklat ovat sympaattisia, ja siksi elokuvakin kuulostaa ihan hauskalta ajatukselta. Valitettavasti toteutus jää puolitiehen.
Muklien idea on siis Nordqvistin, mutta tarina ei. Elokuvan on käsikirjoittanut Thomas Springer ja ohjannut Ali Samadi Ahadi yhdessä Markus Dietrichin kanssa. Kaksi ensin mainittua ovat olleet tekemässä useampaa viime vuosien Viiru ja Pesonen -filmatisointia.
Alussa muklat asuttavat sekatavarakauppaa, jonka vanha kauppias eräänä päivänä kupsahtaa tukehduttuaan konvehtiin. Ei ehkä kuulosta ihan normitouhulta lastenelokuvassa, mutta eipä ole tasaisimmasta päästä putiikin tiloihin seuraavaksi muuttava hahmokaan. Tuholaistorjuntaan erikoistunut jäärä (Uwe Ochsenknecht) on ehta pahis, yhdistelmä älyvapaata pahansuopuutta ja silkkaa sadismia. Äijään on iskenyt siivoushulluuden lisäksi moni muukin hulluus, ja nyt vielä muklahulluus: pieni hajukin muklasta riittää syyksi purkaa seiniä ja kiskoa esiin myrkytysvehkeet.
Uhka saa muklat lähettämään kolme nuoremman sukupolven edustajaa etsimään ”uutta maata”, jossa elää turvassa. Ryhmän muodostavat pieni Hönö, suosittu isoveli Turre ja väheksytty mutta nokkela Senja.
Kolmikko ryntäilee viemäreissä ja lattianraoissa ilman sen suurempaa suunnitelmaa, ja sama vaivaa Springerin käsikirjoitusta. Ihmisnäyttelijöiden osuus tarinassa on vähän kuin eri elokuvasta. Ilkeän tuholaistorjujan edesottamukset jäävät irrallisiksi skitsoiluiksi, vaikka tiet muklien kanssa pari kertaa kohtaavatkin.
Tarinan opetukseksi väännetään rautalangasta yhteistyön merkitys, kun muklat hokevat lähes adolfehrnroothmaista mottoaan: ei koskaan yksin.
Lapsiin vetoavaa huumoria ja vauhtia kyllä piisaa, mutta itse muklista ei irtoa mitään erityistä. Niiden tilalla kansainvaellustaan voisivat tehdä oikeastaan mitkä tahansa lastenelokuvien animoidut elukat.
Suomenkielisinä ääninä Jukka Voutilainen, Johanna Viksten, Markku Huhtamo, Heljä Heikkinen, Paavo Kääriäinen, Inkeri Wallenius, Taisto Oksanen, Valtteri Turunen.