Toiminta
Ant-Man and the Wasp: Quantumania, ohjaus Peyton Reed, 125 min, K12 ★★
Marvelin halu laittaa sarjakuvahahmot hyppimään eri universumien välillä alkaa käydä raskaaksi.
Ant-Manin idea oli vielä vuoden 2015 debyytissä raikas. Siinä ihmeteltiin tappelun lomassa, millaista on olla tosi pieni ja erittäin iso. Vähän kuin Gulliverin retkissä tai Kulti, kutistin kakarat -komedioissa. Kolmososassa tavallisen elämän surrealismi on hylätty lähes kokonaan.
Ant-Man and the Wasp: Quantumania alkaa pahimmalla supersankarin lämmittelytilanteella. Päähahmosta on tullut edellisten urotekojen takia julkkis. Hän lukee elämäkertaansa, joka oikeassakin maailmassa ilmestyy fanien pakko-ostettavaksi. Hahmo tsemppaa lapsia ja iskee heille silmää, aivan tosissaan.
Muovinen hyväntuulisuus kestää sen aikaa, että voidaan esitellä toisiaan kannustava perhe isovanhempineen. Kaikki ovat ylpeitä tiedettä taitavasta tyttärestä. Sitten erotetaan heidät kahteen joukkoon ”kvanttimaailmaan”. Ylipalkatut näyttelijät laitetaan harhailemaan jonkinlaisessa soluviidakossa toivottoman pitkään.
Peyton Reedin filmografia kertoo Hollywoodin supersankaroitumisesta. Teinileffa Bring It Onilla läpilyönyt ja romanttista komediaa tehnyt ohjaaja on keskittynyt viime vuodet vain yhteen maailmanpelastajaan.
Yleensä Marvel haluaa uusilla ohjaajilla piristää pitkäaikaisten sankarien seikkailuja, mutta Reed pidetään Ant-Manin ohjaimissa ilmeisesti tämänkin hirvityksen jälkeen.
Häneltä avaruusseikkailu ei luonnistu lainkaan. Tulee jopa vuosituhannen vaihteen Star Warseja ikävä, niin studionmakuisesti elokuvassa uusinnetaan George Lucas -kliseitä.
Mennään erikoiseen avaruusbaariin, jossa hämmästellään petollisia olioita. Autetaan kivaa heimoa sotimaan totalitaarista maailmantuhoajaa vastaan. Kaikki synkät erikoismaailmat tuntuvat vain tehosteilta, joissa on liikaa neonvaloja.
Paul Rudd on hyvin työllistetty Marvel-maailman perusheppuna. Ant-Mania kuullaan videopeleissä, Disneyland-kyydeissä ja kaljamainoksissa, joiden kaljoissa ei ole alkoholia. Tosikkomaisessa ja kolmososassa hänen kadut tunteva hahmonsa herää henkiin harvoin, lähinnä kun piruilee vanhalle viholliselle Darrenille (Corey Stoll).
Toisen ötökkätähden, Evangeline Lillyn, on uutisoitu vihdoin saavan saman palkkion Ruddin kanssa. Hyvä niin, mutta katsoja tuskin huomaisi, jos The Wasp olisi leikattu pois. Elokuvan tärkeimmät käänteet käydään Ant-Manin ja hänen teinilapsensa (Kathryn Newton) välillä. Niissäkin keskitytään selkääntaputteluun.
Michelle Pfeiffer pääsee tekemään edes pari kohtausta, joissa hän saa näytellä muutakin kuin Michelle Pfeifferiä erikoisessa asussa.
Tytär (Kathryn Newton) ja isä (Paul Rudd) kannustavat toisiaan kvanttimaailmassa.
Elokuva aloittaa Marvelin elokuvamaailman viidennen vaiheen. Suvantovuosien elokuvissa kypsytellään tulevia tyyppejä – kuten The Marvels, Thunderbolts ja Blade -- megaelokuvaan Avengers: The Kang Dynasty. Se ilmestyy keväällä 2025.
Tärkeintä on esitellä uusi vastavoima, kun kivien ystävä Thanos on jo hoideltu. Aikahyppelevästä Kangista aletaan rakentaa ”superpahisten superpahista”. Sen näyttelijä Jonathan Majors puhuu hiljaa ja hitaasti, koska puutunut tyyneys on sähläyksen keskellä pelottavinta. Jotta mahtipontisuus ei jäisi keneltäkään huomaamatta, mallia yksinäiseen julmuriin on otettu Aleksanteri Suuresta, Tšingis-kaanista ja Julius Caesarista.
Kangin uhataan voivan tuhota ”multiversumeja”, niitä loputtomia eri maailmoja, joissa Marvel tulevat vuodet hahmojaan pomputtaa. Toivotaan, että lupaukset pitävät.
Tuottajat Kevin Feig, Stephen Broussard, pääosissa Paul Rudd, Evangeline Lilly, Jonathan Majors, Michelle Pfeiffer, Michael Douglas, Kathryn Newton, David Dastmalchian, Katy O'Brian, William Jackson Harper, Bill Murray
Juttua muokattu 15.2. kello 11.17: Arviossa luki alunperin ”sormusten ystävä Thanos”, mutta hahmo kerää sormusten sijaan kiviä.