Draama
The Fabelmans, ohjaus Steven Spielberg. 150 min. K12. ★★★
Se, että elokuva on parhaimmillaan valkokankaalla, on vanha totuus, jota viime aikoina ovat halunneet korostaa muun muassa Damien Chazelle Babylonissa sekä Sam Mendes meillä piakkoin ensi-iltansa saavassa Valon valtakunnassa. Jos kerran nuoremmat, niin miksi ei sitten Steven Spielberg, 76, 1970-luvun tulokas, nykypäivän populäärielokuvan harmaa eminenssi.
Viimeksi Spielberg teki uusiksi musikaalielokuvan West Side Story. Se ei ollut huono, mutta ei kiinnostanut katsojia. Ehkä sen merkittävin perintö on, että kuvausten aikana Spielberg ja hänen pitkäaikainen yhteistyökumppaninsa, käsikirjoittaja Tony Kushner, kaivoivat koipalloista Spielbergin jo vuonna 1999 laatiman suunnitelman elokuvasta, joka kertoisi Spielbergin omasta lapsuudenperheestä.
Suunnitelma oli aikanaan hylätty, koska Spielberg pelkäsi vanhempiensa pahastuvan itsestään kertovasta elokuvasta. Vanhemmat kuolivat kuitenkin 2017 ja 2020, joten tie oli auki.
Spielbergin ja Kushnerin yhdessä kirjoittama The Fabelmans on eittämättä Spielbergin henkilökohtaisin elokuva. Ohjaajan alter ego elokuvassa on nuori Sammy Fabelman (Gabriel LaBelle), joka innostuu kaitafilmeistä jo pikkupoikana ja alkaa haaveilla elokuvantekijän ammatista. Sammyn tarina huipentuu samaan kohtaukseen kuin Spielberginkin alkutaival Hollywoodissa: lyhyeen kohtaamiseen legendaarisen Hollywood-ohjaaja John Fordin kanssa ja tämän antamaan yksinkertaiseen, mutta jämäkkään neuvoon.
Mutta The Fabelmans ei kuitenkaan ole ensisijaisesti elokuva nuoren miehen tiestä elokuvaohjaajaksi. Se on elokuva Spielbergin omasta, rakastavasta, mutta dysfunktionaalisesta perheestä, jossa isän ja äidin eriävät luonteenpiirteet ja mieltymykset veivät koko ajan ristiriitaisiin suuntiin.
The Fabelmans alkaa vuodesta 1952 New Jerseyssä. Vanhemmat vievät pienen Sammyn ensimmäistä kertaa elokuviin. Elokuva on mahtipontisten spektaakkelien erikoismiehen Cecil B. DeMillen Suuri maailmansirkus.
Sammy innostuu elokuvan junatörmäysjaksosta niin, että alkaa kopioida sitä sähköjunaradallaan ja myöhemmin vielä äitinsä avustuksella kuvaa leikkijunan kolaria. Siitä alkaa pojan kiinnostus kaitafilmien tekemiseen.
Sammyn myöhemmin kaveriensa kanssa kuvaamat lännen- ja sotaelokuvat ovat samoja, jotka Spielberg poikavuosinaan teki. Spielberg ei kuitenkaan näytä Sammya ahmimassa valkokankaalta elokuvia, sillä fokus on koko ajan perheessä, ja lopulta ennen kaikkea siinä, että toisinaan elokuvakamera voi paljastaa totuuden, joka muuttaa kaiken.
Äiti Mitzi Fabelman (Michelle Williams) on impulsiivinen ja arvaamaton, insinööri-isä Burt (Paul Dano) järkevä, käytännöllinen ja kiltti. Pitkästä liitosta ja neljästä lapsesta huolimatta he eivät ymmärrä toisiaan. Mitzille läheisemmäksi muuttuukin Burtin työtoveri ja paras ystävä, mukava tavis Bennie (Seth Rogen). Sammy joutuu luovimaan perheensä tunnekarikossa ja kohtaamaan uudessa koulussaan sekä juutalaisvihaa että ensirakkauden.
Steven Spielberg kuvaamassa The Fabelmans -elokuvaa.
Spielbergin on aina ollut vaikea murtautua elokuviensa Hollywood-kuorrutuksen läpi todella kipeisiin ja vakaviin asioihin, eikä hän siihen pysty tässäkään. The Fabelmans on viihdyttävä, tietyllä tavalla koskettavakin, mutta pintapuolinen elokuva. Henkilöhahmot ovat mitä ovat, mutta heidän sisimpäänsä ei oikein näe, vaikka kaikkea kauheasti yritetäänkin selittää. Tuntuu, että Spielberg on tehnyt perheestään vain sujuvaa ja paikoin hauskaakin melodraamaa.
Williams, Dano, Rogen ja LaBelle ovat hyviä, mutta elokuvan parhaat hetket tulevat ohikiitävistä osasuorituksista: Jeannie Berlin piikikkäänä isoäitinä, Judd Hirsch sirkuksessa ja elokuvien parissa työskennelleenä Boris-enona ja maineikas elokuvaohjaaja David Lynch aivan elokuvan lopussa John Fordin roolissa.
Vielä elävistä elokuvasäveltäjistä hienoin, John Williams, 91, on säveltänyt The Fabelmansiin viehättävää, pianopohjaista musiikkia, joka uuden Indiana Jones -elokuvan ohella on säveltäjän mukaan hänen viimeinen elokuvamusiikkinsa.
The Fabelmansilla on seitsemän Oscar-ehdokkuutta. Kyllä se niistä taatusti jonkun ottaa, vaikka menestyikin Yhdysvaltojen lippuluukuilla aika kehnosti.
Ohjaus Steven Spielberg, käsikirjoitus Steven Spielberg ja Tony Kushner, tuottaja Kristie Macosko Krieger, Steven Spielberg, Tony Kushner. Pääosissa Gabriel LaBelle, Michelle Wlliams, Paul Dano, Seth Rogen.
