Klassinen
Radion sinfoniaorkesteri Musiikkitalossa 15.2. Maxim Emelyanychev, kapellimestari, Kyeong Ham, oboe, Otto Virtanen, fagotti, Hannu Vasara, viulu, Tuomas Lehto, sello, – Ligeti, Haydn, Mendelssohn.
Maxim Emelyanychev kuuluu niihin venäläisiin muusikoihin, jotka tuomitsivat heti Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan. Hän ei ole tervetullut Suomeen vain tästä syystä, vaan ennen kaikkea siksi, että 34-vuotias Emelyanychev on noussut yhdeksi nuoren polven dynaamisimmista ja menestyksekkäimmistä kapellimestareista.
Ulkonäöltään Emelyanychev on baby face. Hänessä yhdistyy herkkyyttä ja iskevää vilkkautta, älykkyyttä, lempeyttä ja määrätietoisuutta.
Emelyanychev ei pyrkinyt tekemään ensivierailullaan suurta entréetä, vaan todisti ennen kaikkea laaja-alaisuutensa.
Teokset olivat eri vuosisadoilta, ja Emelyanychev osoitti olevansa niissä kaikissa kotonaan. Yhteistä nimittäjää teoksista oli turha etsiä. Tarinana olivat kontrastit.
Konsertti alkoi György Ligetin 12 jousisoittimelle säveltämällä mikrotonaalisella Ramifications-teoksella (1968). Siinä jousisto sirisi aluksi kuin tiheä, hälyinen hyönteisparvi, josta erottui joitakin pistäviä ääniä.
Yhdeksänminuuttisessa teoksessa on dynaaminen jännitekaari, jonka loppupuolella aggressiivisia paarmoja alkoi hyökätä vonkuen ja suristen kuulijan kimppuun. Ilman tahtipuikkoa johtava Emelyanychev loi taidokkaasti sekä mekaanisen rataspyörästön että orgaanisen sävelrihmaston vaikutelman.
Haydnin Sinfonia concertante B-duuri on harvoin kuultu wieniläisklassinen herkkupala, jossa neljä soolosoitinta, oboe, fagotti, viulu ja sello seurustelevat ja kisailevat keskenään aina uusin vaihtuvin sointivärein.
Emelyanychev johti Haydnin teoksen cembalon äärestä. Cembalosta ei tosin kuulunut juuri mitään, paitsi hitaassa osassa.
Hauskaa oli joka tapauksessa seurata Emelyanychevin nopealiikkeistä, partituurin sivuja kiireisesti huiskivaa työskentelyä cembalistin paikalta. Solistit ja orkesteri olivat hilpeitä ja henkeviä, vauhdikkaita ja tunteikkaita, ja yhteiselon tunne oli vahva.
The Times -lehti kirjoitti, että Emelyanychev kirkasti valonvälähdyksen lailla Skotlannin musiikkielämää, kun hän aloitti 2019 Skotlannin kamariorkesterin ylikapellimestarina.
Voin uskoa tämän, sillä Emeyalnychev vaikuttaa hyvin valoisalta luonteelta. Skotlannista hän toi kuitenkin tuliaisena balladimaisen tumman ja myrskyisen Mendelssohnin Skotlantilaisen sinfonian a-molli, joka tuntui vetoavan myös melankoliaan taipuvaisen suomalaisyleisön luonteeseen.