Syksyllä 1976 14-vuotias dublinilainen rumpali Larry Mullen laittoi koulunsa ilmoitustaululle viestin, jossa hän ilmoitti hakevansa soittokavereita bändiin. Ilmoitukseen vastasi kuusi muuta koululaista, joista Mullenin bändikavereiksi valikoituivat lopulta laulaja Paul ”Bono” Hewson, kitaristi David ”The Edge” Evans ja basisti Adam Clayton.
Vuonna 1978 yhtye otti nimekseen U2, ja siitä lähtien se on noussut vakaasti yhdeksi maailman suurimmista rockyhtyeistä. 47 vuoden ajan siinä ovat olleet mukana samat Dublinin Mount Templen yläkoululaiset.
Vaikka Larry Mullen on kertonut huomanneensa heti alussa, että hänen asemansa yhtyeen johtajana katosi heti Bonon liityttyä yhtyeeseen, hän on jäänyt ilmoitustaululappuineen rockin historiaan.
Mullen joutui jättämään keikan väliin kaaduttuaan moottoripyörällä vuonna 1978, mutta muuten hän on soittanut joka ikisellä U2:n keikalla. Maailmassa on joitakin U2:ta vanhempia tunnettuja rockyhtyeitä, mutta muita samalla kokoonpanolla yhtä kauan toimineita ei maailman huipulla ole.
Ensi syksynä tämäkin taika murtuu. U2 soittaa Las Vegasissa uusinta esitystekniikkaa hyödyntävän MSG Sphere -areenan avajaisesiintyjänä. Usean konsertin sarja tehdään ilman Mullenia, joka toipuu leikkauksesta.
Mullen on kärsinyt muun muassa selkä- ja jalkavaivoista 1990-luvun lopulta lähtien. Rumpalin tehtävä on fyysisesti vaativampaa kuin basistilla ja kitaristilla, sillä kaikkien neljän raajan on toimittava notkeasti ja kivutta.
Las Vegasin keikoilla U2:n rumpalina toimii hollantilaisen Krezip-yhtyeen Bram van den Berg. Larry Mullen on ilmoittanut varanneensa koko vuoden 2023 leikkauksesta toipumiseen.
Vaikka Mullenin sairausloma näyttää tiedotteiden perusteella tilapäiseltä, niin on vaikea olla ajattelematta, että U2 saattaa toimia viimeiset vuotensa ilman perustajaansa.
Larry Mullen soitti U2:n keikalla Helsingin Olympiastadionilla kesällä 1997.
Popmusiikissa ja varsinkin rockissa on elänyt aina ihanne tuntemattomien nuorten kaveripohjalta muodostamasta yhtyeestä, joka tekee läpimurron ja kasvaa maailmankuuluksi. Ajatukseen kuuluu myös, että yhtyeen jäsenet vanhenevat yhdessä.
Tämä käy koko ajan harvinaisemmaksi. Kaveribändien rivit harvenevat yleensä luonnollisista syistä. Musiikin suunnasta voi tulla erimielisyyksiä, samoin rahanjaosta. Ja vaikka asiat saataisiin sovittua, niin lopulta peliin puuttuu viikatemies.
U2:n jäsenet kertoivat yhdessä yhtyeensä synnystä vuonna 2006 ilmestyneessä kirjassa U2XU2, ja kaveriporukan johtajaksi noussut Bono vielä oman tarinansa viime syksynä suomeksi julkaistussa muistelmakirjassa Surrender.
Nykyisen musiikkiteollisuuden kiivas tahti ja tulosodotukset asettavat ryhmähengen ja motivaation lujille. Yhtye on entistä useammin yhden tai kahden taiteellisen johtajan ympärille rakentunut työpaikka, jossa ollaan oma aikansa, sitten jatketaan ehkä toisessa työpaikassa. Sellaisesta on vain vaikeampi kertoa kauniita tarinoita.