Helsingin kouluihin suunnitellaan muutosta painotettuun opetukseen. Se lopettaisi esimerkiksi musiikki-, kieli ja taideluokat nykymuodossaan.
Lue lisää: Helsinki pyrkii eroon koulushoppailusta järeillä keinoilla
Vaikka kyse on vasta suunnitelmasta, se on jo ehtinyt herättää runsaasti tunteita ja keskustelua. HS:n kyselyn mukaan kymmenet vastaajat pitivät mahdollisuutta valita lapsen koulu tai luokka lahjakkaiden lasten oikeutena.
Jotkut vastanneista vanhemmista olivat valmiita jopa muuttamaan muualle, jos mahdollisuus siihen katoaa.
Miksi kaikki pitää ”tasapäistää”, kysyttiin.
Lisäksi painotetun opetuksen luokille kerrottiin hakeuduttavan ”koulurauhan” takia.
Laajempiakin hyötyjä on otettu esiin. Julkisella Facebook-sivullaan kaupunginvaltuutettu, muusikko Jussi Chydenius puolustaa musiikkiluokkia sillä, että niistä ”hyötyvät loppujen lopuksi niin suomalainen musiikkielämä kuin siitä kiinnostunut suuri yleisökin”.
Toisaalta myös segregaatiosta on puhuttu.
Näyttää siltä, että painotetuille luokille hakeutuu lähinnä lapsia hyvässä asemassa olevista perheistä. Monesti esimerkiksi musiikkia harrastetaan myös maksullisesti, ja se auttaa opetukseen pääsyä.
Tosin opettajat ovat kertoneet, etteivät musiikkiopiston soittotunnit tai muu harrastuneisuus vaikuta oppilasvalintoihin.
Mutta vaikka periaatteessa kuka tahansa voi hakea painotettuun opetukseen, niin ei nyt tapahdu.
Kaupungin selvityksessä esiteltiin tutkimustuloksia, joiden mukaan nykyisenkaltaisessa luokkamuotoisessa painotusopetuksessa on vähemmän maahanmuuttajataustaisia oppilaita ja alempien yhteiskuntaluokkien lapsia kuin yleisopetuksessa.
Suunnitelmaa kritisoivien mukaan koulushoppailu ja sen aiheuttama segregaatio ovat kuitenkin eri asia kuin painotettu opetus.
”Segregaatio ei todellakaan ole painotetun opetuksen vika”, sanoo esimerkiksi alttoviulisti Johanna Paananen. Hän opettaa alttoviulun soittoa Itä-Helsingin musiikkiopistossa, joka tekee yhteistyötä Roihuvuoressa sijaitsevan Porolahden peruskoulun kanssa.
Siellä jo ensimmäisellä luokalla voi hakea musiikin painotettuun opetukseen. Eri vuosina aloitetaan eri soittimilla, ja läpi peruskoulun saadaan pienryhmäopetusta muun koulutyön lomassa.
Paanasella on jo nyt oppilaina muitakin kuin kantasuomalaisia.
”Roihuvuori on etnisesti rikas alue”, hän sanoo.
Segregaatiota hän torjuisi lisäämällä informaatiota vanhemmille.
”Painotetusta opetuksesta pitää kertoa enemmän koulutien nivelvaiheissa. Jos sitä on tarjolla jo 1. luokalla, siitä pitää tiedottaa jo esiopetuksessa.”
Porolahden peruskoulu on tätä nykyä ainoa paikka, jossa musiikin painotettu opetus aloitetaan ensimmäisellä luokalla.
Myöhemmässä vaiheessa painotettuun opetukseen pääsee useissa helsinkiläiskouluissa: kolmannelta luokalta lähtien voi saada painotettua kuvataide-, liikunta-, musiikki-, tanssi- tai taideilmaisun opetusta viidessätoista peruskoulussa ympäri kaupunkia.
Painotettujen luokkien oppilaat valitaan yleensä soveltuvuuskokeilla. Niillä samaa asiaa harrastavat pääsevät kaltaistensa seuraan ja kehittyvät siinä.
Johanna Paananen pitää tärkeänä, että samasta aiheesta kiinnostuneet oppivat yhdessä.
”Se on pedagogisesti viisasta. Myös lahjakkaiden pitää saada haasteita, oppia kärsivällisyyttä ja harjoittelun merkitystä. Jos painotetuista luokista luovutaan, tasapäistämisen myötä heitetään paljon potentiaalia hukkaan.”
Hän ei kuitenkaan tarkoita vain tulevia musiikin ammattilaisia.
”Musiikki, niin kuin taideaineet ylipäätään, koulivat kauneudentajua ja kriittistä ajattelua”, Paananen uskoo.
Myös Munkkiniemen ala-asteen musiikinopettaja Anna Hinkkanen näkee yhteen luokkaan kootun painotetun opetuksen edut.
”Onhan vaikka orkesteriharjoitusten tai retkien järjestäminen helpompaa, jos kaikki ovat samassa luokassa.”
Toisaalta tavallisellakin ala-asteella voi vaikkapa musiikin opetusta aktivoida myös muuten. Tuntimäärää voi lisätä, jos niin koulussa päätetään ja harrastus- ja kerhotoimintaa järjestää matalalla kynnyksellä.
”Meillä on esimerkiksi kuoro, johon saavat tulla kaikki, samoin bänditoimintaa.”
Paanasen tavoin Hinkkanenkaan ei näe painotettua opetusta syynä koulujen segregaatioon. Eikä sen lopettamiseksi ainakaan kannata hajottaa hyvin toimivaa systeemiä.
Todelliseksi ongelmaksi Hinkkanen kokee heikon tiedottamisen. Jos luokille halutaan kaikenlaisia lapsia, viestintää on syytä parantaa.
”Viesti painotetusta opetuksesta ei todellakaan tavoita kaikkia perheitä”, Hinkkanen sanoo.
”Yksi Wilma-tiedote lokakuussa ei riitä, sillä niistä suuri osa jää muutenkin kodeissa lukematta. Pitää kertoa selkeästi, mitä esimerkiksi musiikkiluokalla tehdään, miten opetus eroaa tavallisesta ja mitä se perheeltä ja oppilaalta vaatii. Video olisi mainio väline siihen.”
Hinkkasen näkemys on, että painotettua opetusta on syytä lisätä monipuolisesti, sillä itseä kiinnostavien asioiden opiskelu vaikuttaa kouluviihtyvyyteen ja opiskelumotivaatioon.
”Se on lisäksi maksutonta toisin kuin suurin osa harrastuksista”, hän muistuttaa.
”Taito- ja taideaineista hyötyvät kaikki!”
Esitystä painotetun opetuksen muutoksista valmistellaan Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla. Se astuisi voimaan syksyllä 2024.
Mitä tahansa suunnitellaankin, opettajat pitäisi Johanna Paanasen mielestä ottaa mukaan sitä tekemään.
”Sekin auttaa estämään erillisten opetuskuplien syntymistä”, hän sanoo.
