Arkkitehti Anssi Lassilan nimi liitetään usein sekä puuhun että kirkkoihin, mutta kumpikaan ei ole koko totuus. Vaikka hänen suunnitelmiensa mukaan on rakennettu neljä kirkkoa ja yksi kappeli, hänen tuotannossaan on asuntosuunnittelua, julkisia rakennuksia, päiväkoteja, aluesuunnittelua, korjausrakentamista ja pientaloja.
Kirkko on yksi arkkitehtien toivetöistä. Niitä ei nykyään rakenneta paljon, pikemminkin puretaan. Lassila lienee ainoa ikäpolvensa arkkitehdeistä, joka on päässyt suunnittelemaan useampia.
Professori Panu Kaila ideoi 1990-luvulla opiskelijakilpailun Kärsämäen kirkosta. Tarkoitus oli käyttää perinteisiä materiaaleja ja työtapoja. Anssi Lassila voitti kilpailun ja paanukirkosta tuli hänen läpimurtotyönsä, jonka rakentamisvaiheitakin seurattiin tiiviisti julkisuudessa.
”Se oli onnellinen vaihe. Kaikki tehtiin käsin eikä ollut aikataulupaineita”, Lassila muistelee.
Hän suunnitteli samaan aikaan Klaukkalan kirkkoa. ”Siinä tulivatkin sitten rakentamisen realiteetit vastaan”, hän kertoo.
Klaukkalan kirkon julkisivu on kuparia, eikä muissakaan myöhemmissä kirkoissa ole puujulkisivua. Kuokkalan kirkossa ja Suvelan kappelissa puu hallitsee kyllä sisätiloja, Tikkurilan kirkossa taas raaka betoni. Mutta pyrkimys ekologisesti kestäviin ja innovatiivisiin ratkaisuihin on Lassilan mukaan yksi johtoajatus hänen työssään.
Puuarkkitehdin leimaa on edistänyt Jyväskylän asuinkortteli Puukuokka, jonka ensimmäisestä valmistuneesta 8-kerroksisesta talosta Lassila sai Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon vuonna 2015. Hankkeelle satoi myös muita palkintoja.
Kerrostalotalohankkeessa oli olennaista innovatiivinen pyrkimys löytää massiivipuun käytölle esivalmistettuja ja modulaarisia ratkaisuja. Tätä työtä toimisto jatkaa edelleen. Tarkoitus olisi edistää myös läheltä saatavien materiaalien käyttöä rakentamisessa, mutta vielä Puukuokkaa rakennettaessa jouduttiin turvautumaan osittain puutavaran tuontiin Euroopasta.
Mikä on syynä, että rakentamisen puumateriaaleja ei ole näihin päiviin asti saatu Suomesta?
”Puunjalostusteollisuutemme on globaalia alkutuotantoa. Minulla meni kauan ennen kuin tajusin, että kotimaa on sille pieni markkina. Suuret rakennusyhtiöt eivät myöskään tunnu olevan erityisen kiinnostuneita puunkäytön lisäämisestä rakentamisessa,” Lassila pohtii.
Jos puurakentamista aiotaan lisätä, toivo on uusien ja pienempien valmistajien syntymisessä ja niiden yhteistyössä. Nykyään clt-levyjä ynnä muuta puumateriaalia, elementtejäkin, saa jo kotimaasta.
”Muutos tapahtuu hitaasti, mutta minusta pitäisi käydä myös keskustelua siitä, mihin kaadettuja metsiämme käytetään. Minusta olisi järkevämpää niitä käyttää rakentamiseen kuin pahviin,” Lassila arvioi.
Lassilalla on ollut oma toimisto yli 20 vuotta. Oopeaa-arkkitehtitoimistolla on toimipisteet Helsingissä ja Seinäjoella. Lisäksi hänellä on professuuri, ”onneksi osa-aikainen”, Oulun yliopiston arkkitehtuuriosastolla. Ehtiikö hän muuta kuin matkustaa Oulun, Seinäjoen ja Helsingin väliä?
”En käy joka viikko Helsingissä enkä Oulussakaan. Yhteydenpito toimistojen välillä onnistuu hyvin nykyisten tietoliikennevälineiden avulla. Junamatkaa pidän hyvänä työskentelyaikana”, hän kertoo.
Arkkitehtitoimisto Oopeaan nimi tulee sanoista Office of Peripheral Architecture (suomeksi ”reuna-alueiden arkkitehtuurin toimisto”). Henkilökuntamäärä vaihtelee työtilanteen mukaan, mutta tällä hetkellä Lassilalla on töissä 17 henkeä.
Helsingin toimisto, jossa tapaamme, on Töölössä Eteläisen Hesperiankadun varrella. Arkkitehtitoimistojen tapaan siellä on suuret piirustuspöydät tietokoneineen, design-huonekalut, taidetta, viherkasveja ja ”näyteikkunoiden” laudoilla pienoismalleja. Vaikka työskentely tapahtuu nykyään yhä enemmän tietokoneilla Lassila kertoo, että he käyttävät pienoismalleja suunnittelun apuna.
Lassila on toiminut arkkitehtinä ”rakentamisen vapaan markkinatalouden aikana” 2000-luvulla. Hän tuntuu olevan huolissaan siitä, mihin suuntaan rakentaminen on maassamme menossa.
”Asuntotuotanto on käynyt isoilla kierroksilla ja ajautunut arkkitehtuurin perspektiivistä aika suppeaan suuntaan. Hankkeet ovat yhä suurempia. Se näkyy ylitehokkaana korttelirakentamisena ympäri maata, varsinkin pääkaupunkiseudulla. Olisi arvokeskustelun paikka pohtia rakennetaanko ihmisille, mikä olisi inhimillinen volyymi ja mikä määrittää rakentamisen tehokkuutta”, Lassila arvioi ja kutsuu aikaamme ”ilottomaksi”.
Mutta hän uskoo kuitenkin, että jonkinlainen leikkisyys olisi tulossa.
”Ehkä jopa klassismin symmetrisyys on palaamassa – tai ehkä se miten sitä 80-luvulla käytettiin. Olisiko 80-luvun arkkitehtuurin leikittely taas tulossa muotiin?” hän pohtii.
Kaksi vuotta sitten valmistunut Tikkurilan kirkko on osa hybridi-korttelia, jossa on kirkon lisäksi asumista ja palveluja. Kotikaupungin toimipistettä työllistää Seinäjoen aseman kortteli, jossa Tikkurilan tapaan yhdistetään toimintoja: asema, liiketiloja, perhepalvelukeskus sekä asumista.
Aivan toista mittakaavaa edusti Lonnan saarelle vuonna 2017 valmistunut yleinen sauna, joka herätti paljon huomiota valmistuttuaan saarelle, jonka muut rakennukset ovat Venäjän vallan ajalta. Suurten projektien ohessa Lassila on päässyt suunnittelemaan myös pienempää mittakaavaa, Lonnan saunan lisäksi Seinäjoen asuntomessuille Periskooppitornin.
”Pienet kohteet ovat tärkeitä, koska niissä jokainen yksityiskohta on merkityksellinen. Ja kaikki ratkaisut ovat lähellä ihmistä, nähtävissä ja koettavissa”, hän arvioi.
Kuka?
Anssi Lassila
Anssi Lassila arkkitehtitoimistonsa Helsingin-toimistolla.
Syntynyt Soinissa 1973.
Valmistui arkkitehdiksi Oulun yliopistosta vuonna 2002.
Perusti arkkitehtitoimiston opiskelijana vuonna 2001, vuodesta 2014 toimisto on toiminut nimellä Oopeaa.
Oulun yliopiston nykyarkkitehtuurin professori vuodesta 2020.
Tärkeimmät työt Kärsämäen paanukirkko 2004, Kuokkalan kirkko 2010, Puukuokka 2015–2018, Savonlinnan Rauhanlinna 2023.
Palkinnot mm. Valtionpalkinto v. 2017, Pro Finlandia -mitali 2021.
Asuu Seinäjoella, naimisissa ylilääkäri Arja Lassilan kanssa, kaksi poikaa, Aarni 17, Aaro 11.
Täyttää 50 torstaina 9. maaliskuuta. Viettää merkkipäiväänsä hiihtäen ja lasketellen tunturissa.