Syksyllä ilmestyvän uuden romaaninsa julkaisuun valmistautuva kirjailija Miki Liukkonen on ilmaissut huolensa suomalaisen kirjallisuuden nykytilasta.
Kuluneella viikolla Liukkonen julkaisi Instagramissa keskustelunavaukseksi päivityksen, jossa hän peräänkuulutti kirjallisuudelta ja kirjailijoilta enemmän yllätyksellisyyttä ja monimuotoista estetiikkaa. Liukkosen mielestä pelkkä hyvä teos ja kirjalliset ansiot eivät enää riitä herättämään lukijoiden mielenkiintoa.
Hän luonnehtii kirjallisuuden ympärillä vallitsevaa ilmapiiriä ”sahanpuruiseksi” ja sanoo ettei ihmettele, että nuoret eivät juurikaan lue.
”Yritin ravistella tilannetta, joka tuntuu mielestäni niin pysähtyneeltä”, Liukkonen sanoo HS:lle.
”Mullistavia teoksia, varsinkaan mitään uutta ja rohkeasti uutta tavoittelevaa, todellisia uudistusmielisiä ei ole oikeastaan yhtään. Parhaimmillaan tehdään ’rohkeita avauksia’, mikä ei mielestäni ole paljon, eivätkä ne ole edes rohkeita.”
Hänen mielestään erityisesti viime vuosien aikana suomalaisessa kirjallisuudessa on tartuttu samoihin, muodikkaina pidettyihin aiheisiin ja kielenkäyttöön.
”Kun esimerkiksi näen jonkun käyttävän termiä ’miesoletettu’, ’poikaoletettu’ tai ’naisoletettu’, niin suurin piirtein tiedän millainen arvomaailma kirjoittajalla on. Se on tylsää, eikä sillä ole mitään tekemistä omaperäisen ajattelun kanssa. Suomessa ei ole tällä hetkellä ainuttakaan kirjallista neroa”, Liukkonen sanoo.
”Minua lukuun ottamatta.”
Liukkonen sanoo huomanneensa, että suomalaiset kirjailijat haluavat usein kirjoittaa tarinoita, jotka viihdyttävät ja koskettavat.
”Siinä ei ole sinänsä mitään pahaa, mutta siinä ei ole mielestäni mitään kiinnostavaa, jos haluaa tehdä uutta ja ravistella konventioita. Ei uskalleta mennä kirjallisen ajattelun ulkopuolelle, uusiin sfääreihin.”
Kovin paljon enempää Liukkosta ei rohkaise viime aikojen kokeellisempi kirjallisuus ja runous.
”Siinä tehdään kokeellisuutta kokeellisuuden muoteissa. Ei se ole yhtään jännää, se on älyttömän tylsää.”
Instagram-päivityksensä yhteydessä Liukkonen julkaisi uuden, tulevan kirjansa markkinointia varten otetun promokuvan itsestään.
Kuvaa valitessaan Liukkonen oli pohtinut myös sitä, kuinka myös kirjailijoista otetut kuvat ovat tylsiä.
”Jos kirjailijakuvista pidettäisiin näyttely jossain Ateneumissa, näyttelyn nimi voisi olla ’Mielenkiinnon kuolema’”, hän kirjoitti Instagramissa.
Liukkonen sanoo, että itse kuva ei ollut avautumisen pointti, vaan hän halusi antaa alkusysäyksen laajemmalle keskustelulle.
Hänen mielestään on valitettavaa, että pelkkä hyvä kirja ei riitä enää herättämään lukijan mielenkiintoa, vaan myös kirjailijan henkilöbrändin on oltava kohdallaan.
”Suomalaiset kirjailijat ovat olleet aika huonoja mediakuvan ylläpitämisessä”, hän sanoo.
Instagram-päivityksellään Liukkonen sanoo halunneensa puuttua myös siihen, kuinka monet kirjailijat tyytyvät vain siihen, mitä on tullut tehtyä, eivätkä he pyri korkeammalle. Hänen mielestään monen kirjailijan olisi hyvä myöntää, etteivät he ole kovin hyviä kirjailijoita.
”Olen valmis myöntämään, että minun Raivon historia -runokokoelmani oli ihan kauhea. Sanoin monille ihmisille, että älkää ostako sitä, koska halusin olla mahdollisimman rehellinen. Yhä useampi kirjailija saisi myöntää, jos kirja ei ole hyvä, mutta myös myöntää ja sanoa, kun kirja on onnistunut.”
Henkilöbrändin ylläpitäminen ei Liukkosen mielestä tarkoita sitä, että kirjailijan pitäisi esiintyä jossakin roolissa.
”Jotkut ovat saattaneet ajatella, että minä vedän jotakin roolia mediassa, koska minusta on muodostettu joitain vahvoja mielipiteitä. En ole vetänyt mitään roolia, minulta on vain kysytty asioista, jotka ovat aika raflaavia ja tapani vastata kysymyksiin on hyvin suora”, Liukkonen sanoo.
”Mitä mediapresenssiin tulee, niin olen ainoa kiinnostava kirjailija ja ihminen verrattuna umpitylsiin, diplomaattisiin ja särmättömiin kirjailijoihin.”
Monissa muissa taiteenlajeissa on totuttu siihen, että taiteilija pyrkii herättämään kiinnostusta työnsä ohella myös persoonallaan. Varsinkin popmusiikissa se on keskeinen osa artistin työtä.
Liukkonen ei silti kannusta kirjailijoita esiintymään poptähtien tai viihdetaiteilijoiden tavoin, koska musiikin ja kirjallisuuden maailmat ovat erilaisia. Kirjojen markkinoinnin osalta hänelle tulee silti mieleen joitakin ideoita popmusiikin puolelta.
”Kanye West järjesti levynsä kuuntelutilaisuuden stadionilla, jonka keskelle hän oli rakentanut oman lapsuudenkotinsa, jonka hän lopulta sytytti palamaan. Sellaista ei ollut koskaan tehty ennen. Hän ajattelee aina isommin kuin muut, ja siihen pitäisi mielestäni pyrkiä”, Liukkonen sanoo.
”Jos haluaa herätellä tätä kuihtunutta ja villapaitaista kulttuurielämää, pitää olla uudistaja, häiriö ja uskomattoman lahjakas.”