Vielä vuonna 2002 Tilastokeskus raportoi, että suomalaiskotien kirjahyllyistä löytyy keskimäärin kahdensadan niteen oma kirjasto.
Siitä kulunut aika ei tunnu ihmiskunnan historiassa pitkältä rupeamalta, mutta kulttuurisen ajankäytön suhteen ero vuosituhannen alkuun on valtava. Enemmistö meistä on kahdessakymmenessä vuodessa siirtynyt painetun sanan kuluttajista internetin ja älylaitteiden käyttäjiksi, osa kokonaan.
Yksi häviäjä on taatusti ollut suomalaisen kodin kirjahylly, ja nyt tästä on saatu uusi todistus.
Kun kirja-alan viime vuoden tuloksia on esitelty, kustantamoista kuten WSOY:sta on kerrottu, ettei kirjojen myynti loppusyksystä noussut. Ei piikkiä isänpäivän, ei edes joulun alla. Kirjakauppamyynti suorastaan romahti.
Se tarkoittaa, etteivät suomalaiset enää osta kirjoja lahjaksi.
Minusta tämä on dramaattista. Olemmehan 1800-luvulta asti pitäneet itseämme kansana, joka osoittaa kiintymyksensäkin niin, että läheiselle, vauvasta vaariin, valitaan lahjaksi lukemista.
Se on vaikuttanut syvästi sekä kirjallisuuteen että sen myynnin strategioihin. On totuttu korostamaan syksyn merkitystä kirjoja julkaistaessa ja myös tarjoiltu tietynlaisia teoksia äitien- ja isänpäivien alla, Päätaloista Hirvisaariin.
Paitsi Suomessa, ilmiö on kyllä havaittu muissakin pohjoismaissa. Vaikkei tarkkoja syitä vielä ole määritetty, paria on helppo arvailla.
Ihmiset eivät kaipaa lisää tavaroita koteihinsa – nyt suositaan tarkasti valittuja lahjoja, mieluusti jotain aineetonta.
Painetut kirjat ovat myös kalliita, ja maailman viimeaikaiset mullistukset ovat nostaneet niidenkin tuotantokustannuksia entisestään. Neljäkymmentä euroa yhdestä romaanista on paljon.
Ja siitä päästäänkin taas digilaitteisiin, sillä älypuhelimelle ladattu lukuaikapalvelu tuo alle parillakympillä luettavaksi tuhansia ja tuhansia teoksia.
Ei ihme, että kustantajien fokus on jo muuttumassa.
Uusien kirjojen lisäksi nyt etsitään asiakkaille myös vanhoja. Tämä tarkoittaa, että saataville tuodaan, ainakin ääni- ja e-kirjoina, koko ajan enemmän kirjoja, joista on painos loppu.
Se ei ole lainkaan huono juttu; niin paljon esimerkiksi klassikkokirjallisuutta on Suomen kirjastoistakin viime vuosina heitetty kokonaan pois.
Kirjan lukeminen kunnolla ääneen on tähän asti vaatinut paitsi aikaa, myös inhimillistä ammattitaitoa, mutta pian siitäkin kuulemma päästään: tekoälyä ollaan jo valjastamassa äänikirjatuotantoon.
Jenna Viron romaanin kannen tekoon käytettiin myös tekoälyä.
Jo nyt se kelpaa kustannusalalla visuaalisiin tehtäviin. WSOY ilmoitti vastikään, että sen kustantamoperheessä on jo julkaistu teos, jonka kannen suunnittelussa on hyödynnetty tekoälyä.
Kyse on Jenna Viron esikoisromaanista Tuhkimoleikkaus (Kosmos). Vastuu päällyksen suunnittelusta on toki edelleen ihmisellä, graafisella suunnittelijalla Jussi Karjalaisella.