Suomalaisten kotien seinillä riippuu satoja väärennettyjä taideteoksia, varoittaa 82-vuotias antiikkikauppias Wenzel Hagelstam.
Varoitus sisältyy Dan Kronqvistin kanssa toteutettuun Wenzel Hagelstam – antiikkikauppiaan muistelmat -kirjaan, jonka WSOY julkaisee tänään maanantaina 27. helmikuuta.
Hagelstam arvioi, että väärennöksiä paljastuu yhä enemmän sitä mukaa, kun kuolinpesät selvittävät taideteosten ja antiikkiesineiden jälleenmyyntiarvoa.
Hän kertoo erään väärennösaallon tulleen Ruotsista. Siellä tauluja väärennettiin vanhoihin tanskalaisiin kankaisiin tavalla, jonka asiantuntijat oppivat tunnistamaan.
”Kun vanhasta taulusta hiotaan maalaus pois, kankaan pinnasta tulee myös todella tiivis, ja jos sitä napauttaa, ääni on melkein samanlainen kuin rumpukalvon. Noille tauluille ei myöskään esitetty pitävää provenienssia eli omistustaustaa, mikä saa aina hälytyskellot soimaan”, hän muistelee.
Läpi käydään myös Veli Sepän tehtailemat taitavat väärennökset, jotka harhauttivat asiantuntijoitakin. Itse Hagelstam arvioi erehtyneensä vain kerran, kun väärennös päätyi hänen katalogiinsa Reidar Särestöniemen teoksena.
Hagelstam muistuttaa, että jos väärennös on yltänyt katalogiin edes väliaikaisesti ennen poistoa, sitäkin voidaan yrittää käyttää hämäräkaupoissa aitouden takeena.
Yleisintä on alun perin aidon, mutta vähäarvoisen taulun muuttaminen väärennökseksi yksinkertaisesti vaihtamalla signeeraus samaa aikakautta edustavan myyvemmän taiteilijan nimeksi.
Hagelstam varoittaa myös taktiikasta, jossa taulu myydään ”epävarmana” eli myyjä sanoo, että se on todennäköisesti kuuluisan taiteilijan teos, mutta hinta on halpa, koska täyttä varmuutta ei ole. Taktiikkaa käytti kirjan mukaan esimerkiksi Sepän väärennöksiä välittänyt Jouni Ranta.
”Sellaisessa tapauksessa alhainen hinta saa ostajan yleensä ahneeksi”, Hagelstam varoittaa.
Virheet myös kertautuvat, jos jokin vakiintunut taho erehtyy myymään väärennöksen. Kaupasta kertova vakiintuneen tahon leima voi harhauttaa seuraavan ostajan.
Hagelstam arvioi kuitenkin, että huutokauppatalojen kautta myyminen ja ostaminen on ”suhteellisen turvallista”, sillä niiden vastuu jatkuu lain mukaan kymmenen vuotta sen jälkeen, kun joku on huutanut taideteoksen itselleen.
Toiveikasta aarteenetsintää hän näkee myös alan ammattilaisissa ja pitää näiltä osin Klaus Härön ohjaamaa ja Anna Heinämaan käsikirjoittamaa Tuntematon mestari -elokuvaa ”suurelta osin dokumentaarisena”. Heinämaa on toiminut myös taidealalla yli kymmenen vuotta.
”Alalla työskentelevän on helppo tunnistaa monet elokuvan hahmoista”, Hagelstam kehaisee.
Elokuvassa keskiössä on Ilja Repinin työksi väitetty teos. Tosimaailmassa HS kertoi marraskuussa, kuinka Tampereella kaupattiin Ilja Repinin nimissä sekatekniikalla tehtyä teosta 700 eurolla. Taustalla oli väärennöksiinkin sekaantuneen velallisen konkurssipesä, jossa velallinen oli ilmoittanut teoksen alkuperäksi vain ”Repinin tekemä tai Repinin tyyliin tehty”.
HS:n kysymysten jälkeen teos vedettiin myynnistä ajoissa lisätutkimuksia varten ennen huutokaupan alkua.
Wenzel Hagelstam Bulevardin liikkeessään 1980-luvun alussa.
Hagelstam käy muistelmissaan läpi koko kaaren Ruotsiin sijoitetusta sotalapsesta antiikkikauppiaan ammattiin ja Antiikkia, antiikkia -sarjan tapaisten suosittujen televisio-ohjelmien esiintyjäksi.
Hän myöntää, että arvioisi nykyisin useat yleisön esittelemät teokset ja esineet toisin, sillä ostajien maku muuttuu. 1800-luvun klassisen antiikin arvo on laskenut suuresti, kun taas välillä halveksittu 1950- ja 1960-lukujen design löytää hyvin ostajia.
Trendejä ei voi ennakoida, hän varoittaa.
”Oman mielialan kannalta aito kiinnostus keräilykohdetta kohtaan on parempi kuin epärealistiset odotukset arvonnoususta, jota ei välttämättä koskaan tapahdu.”
Pitkän uran salaisuus on osaltaan siinä, että jokaista kauppahintaa ei tarvitse maksimoida. Jos keräilijä on hintaan tyytyväinen, hän tulee toistekin.
Hagelstam kertoo tyynesti jopa tapauksesta, jossa kuolinpesästä vainajan vuoteen alta löytyi laadukas 1700-luvun teos, jonka tekijää hän ei tunnistanut ja myi mysteeriteoksen niillä tiedoilla hyvään 17 000 markan hintaan.
Myöhemmin teos osoittautui itsensä Domenico Tiepolon maalaukseksi ja siis selvästi arvokkaammaksi. Hagelstam ei harmittele, koska teos päätyi Sinebrychoffin taidemuseoon.
Työ jatkuu.
”Opin vanhemmiltani, että aina pitää tehdä töitä, ja siksi minulla on yhä liike Helsingissä. Yritän saada varastoa tyhjemmäksi, mutta onnistun siinä vain harvoin”, hän myöntää.
Muistelmissaan antiikkikauppias kertoo nykyisin keskittyvänsä lähes yksinomaan taiteeseen.
”Se johtuu ennen muuta siitä, että hyvä maalaus on helppo tunnistaa ja sellaiseen on myös helppo ihastua.”
Wenzel Hagelstam, Dan Kronqvist: Wenzel Hagelstam – antiikkikauppiaan muistelmat. Suom. Kati Valli. WSOY, 264 s.
Juttua muokattu 27.2. klo 10.31: Lisätty tieto, että Tuntematon mestari -elokuvan käsikirjoittaja on myös taidealalla toiminut Anna Heinämaa.
Oikaisu 27.2. klo 10.59: Wenzel Hagelstam – antiikkikauppiaan muistelmat -kirja julkaistiin maanantaina 27. helmikuuta, ei 26. helmikuuta, kuten jutussa virheellisesti kirjoitettiin.