Sisarusten Klaus ja Leea Klemolan pitäisi parhaillaan kirjoittaa uusinta näytelmäänsä, mutta kohtalo tuli väliin.
”Näytelmä sijoittuu ravintolaan elämän ja kuoleman välissä. Ravintolan paikka on nyt muuttunut, kun saimme kummatkin siitä ensikäden tarkempaa tietoa”, Klemola kertoo.
Tarkempi tieto elämän ja kuoleman välisestä sijainnista tuli Klaus Klemolalle viime vuoden tammikuun 28. päivänä.
”Muisti meni kauppareissulla. Sain kolme päivää myöhemmin tietää, että se oli aivoinfarkti. Viisi tuntia tiedosta Leeakin oli sairaalassa, burn outin takia”, Klemola kertoo valokuvauksen lomassa Hietaniemen hautausmaalla.
Infarktista täysin toipunut Klemola ei valinnut hautausmaata syntymäpäiväjutun kuvauspaikaksi kohtalokkaiden tapahtumien tai mahdollisen ikäkriisin takia. Hän on aina ollut kiinnostunut hautausmaista ja historiasta.
”Tuolla on nuoren tytön hauta, jolla sytytettiin Suomen ensimmäinen hautakynttilä vuonna 1921”, hän pudottelee anekdootteja harppoessaan hautojen välissä.
Klemola järjesti aikoinaan opastettuja bussikierroksia Helsingin hautausmaille kaveriporukassa. Nyt Tampereella asuva Klemola haaveilee hakevansa kuluvana keväänä Tampere-oppaan koulutukseen.
Elokuvajärjestäjänä eli elokuvan kuvauspaikkojen etsijänä ja infrastruktuurin toimivuudesta vastaavana päätyönsä tekevä Klemola vaikuttaa ihmiseltä, joka ei pysähdy koskaan. Samaan lauseeseen mahtuvat tarinat Grönlannin-matkojen moottorikelkkareissuista muuraamisen opetteluun, intohimoiseen sukkien kutomiseen ja oman vehnäpellon pitoon Teiskossa pizzanpaistoharrastusta varten.
Klemolaa kiinnostaa kaikki, ”paitsi markkinatalous”.
Se kävi ilmi, kun hän joutui jättämään ensimmäisen haaveammattinsa pizzanpaistajana. 16-vuotiaana aloitettu pizzanpyöritys loppui jauhoallergiaan.
”1994 menin opiskelemaan Kokkolan kauppaoppilaitokseen, mutta huomasin pian, ettei se kiinnosta minua. Minulla ei koskaan ollut suurta intressiä koulunkäyntiin, halusin jo nuoresta töihin. Olen hankkinut sivistystä oma-aloitteisesti opiskelemalla.”
Elokuvajärjestäjän ura löytyi sisaren kautta, kun tämä kuvasi Auli Mantilan Neitoperhoa (1997).
”Vahdin elokuvan kuvauksissa kummityttöäni Islaa. Isla nukkui paljon ja minulla oli aikaa autella elokuvan järjestysporukkaa.”
Pian Klaus Klemola oli ostanut kaverinsa kanssa linja-auton, jota he vuokrasivat elokuvatuotantoihin. Avustavana järjestäjänä hän oli vuonna 1999 ilmestyneessä Rukajärven tiessä. Sitä seurasivat muun muassa elokuvat Lakeuden kutsu (2000) ja Dual (2022).
Klaus Klemola vastaa myös elokuvatuotannoissa käytetyistä aseista. Hän kirjoittaa parhaillaan Esa Heikkisen kanssa opasta aseiden käsittelystä.
Hän oli pääjärjestäjänä myös Aku Louhimiehen Tuntemattomassa sotilaassa (2017). Samoihin aikoihin meillä käynnistyi myös #metoo, joka on Klemolan mielestä parasta mitä elokuva-alalla on tapahtunut.
Teatterinkin pariin Klemola ajautui siskonsa vaikutuksesta.
”Leea oli jo haastatellut minua kirjoittaessaan Jessika – vapaana syntynyt -näytelmää 2000-luvun alussa. Jessika kertoo aika pitkälti perheestämme”, Klemola muistelee.
”Kun Leea kysyi, lähdenkö mukaan tekemään Kokkola-näytelmää, sanoin, että autan mielelläni.”
Näytelmää varten lähdettiin matkalle, kuten Klemoloille on sittemmin tavaksi muodostunut.
”Lähdimme 2003 kahden tuoreen ystäväni, elokuvaohjaaja Juho Kuosmasen ja tuottaja Jussi Rantamäen kanssa Grönlantiin Nuukkiin. Joimme viinaa ja pidimme hauskaa. Loimme roolihenkilöt, joista Leea haastatteli meitä. Tarkoitus oli vain toimia näytelmän hahmojen esikuvina.”
Nuukissa hahmottui myöhemmin neliosaiseksi venyneen Arktisen trilogian ensimmäinen osa.
Klemola, Kuosmanen ja Rantamäki päätyivät lopulta myös luomiinsa rooleihin Piano Larssonin (Klemola) henkilöhuolintayrityksen työntekijöinä.
Klemola näytteli myös trilogian muissa osissa.
”Kakkososassa Kohti kylmempää esiintyminen alkoi käydä raskaaksi kovan käsikivun takia.”
Vaiva paljastui selkäydinvaurioksi. ”Välilevytyrä painoi selkäydintä, mutta olin niin sekaisin ja särkylääkkeissä, että päätin vetää esitykset loppuun asti. Viimeisessä esityksessä jalkani pettivät ainakin viisi kertaa.”
Käsi leikattiin kolme kertaa ja Klemola pärjää nykyään kipulaastareilla. Oloon vaikuttaa myös se, että hän jätti alkoholin ja tupakan vuonna 2007. Lopettamisessa auttoi sukkien kutominen.
Trilogian kolmatta osaa New Karleby synnytettiin Keniassa, ”koska siinä oli täplähyeenoita.”
Klemolat kirjoittivat yhdessä myös Arktisen trilogian neljännen osan Arktiset leikit (2019) ja Kansallisteatterissa vuonna 2014 lajienvälisellä seksillä kohahduttaneen Maaseudun tulevaisuus -näytelmän. Sitä varten tehtiin matka Mongoliaan.
”Siskon kanssa on mahtavaa tehdä töitä, se antaa luvan jonkinlaiseen ylimääräiseen hulluuteen, kun työskennellään kahdestaan. Teemme sellaisia leikkauksia, joita muuten ei uskaltaisi ehkä tehdä.”
Klaus Klemola (edessä) on myös näytellyt Leea Klemolan kanssa kirjoittamissaan näytelmissä, kuten Kansallisteatterissa esitetyttä Maaseudun tulevaisuudessa. Kuvassa myös näyttelijä Jukka Puotila.
Kuka?
Klaus Klemola
Syntynyt 1973 Göteborgissa.
Opiskellut Kokkolan Kauppaoppilaitoksessa 1994-1996.
Toiminut järjestäjänä mm. elokuvissa Rukajärven tie (1999), Lakeuden kutsu (2000), Tyhjiö (2018), Juice (2018), Viulisti (2018), Tuntematon sotilas (2017) ja tv-sarjoissa Myrskyn jälkeen (2017), Keisari Aarnio (2018), Mister 8 (2021).
Kirjoittanut Leea Klemolan kanssa Arktisen trilogian osat Kohti kylmempää (2008), New Karleby (2011) ja Arktiset leikit (2019) sekä näytelmän Maaseudun tulevaisuus (2014). Myös näytteli kaikissa neljässä Arktisen trilogian osassa sekä Maaseudun tulevaisuudessa.
Asuu Tampereella, puoliso viulunsoiton lehtori Reetta Sipilä. Kaksi aikuista lasta.
Täyttää 50 vuotta sunnuntaina 12. maaliskuuta.
Syntynyt 1973 Göteborgissa.