”Minua loukattiin naisena. Minua loukattiin kapellimestarina. Minua loukattiin lesbona.”
Kapellimestari Marin Alsop ei sanoja säästellyt rusikoidessaan Todd Fieldin käsikirjoittamaa ja ohjaamaa Tár-elokuvaa The Times -lehden haastattelussa.
Toinen tähtikapellimestari Gustavo Dudamel on täynnä ylistystä Vanity Fairissa. Elokuva on ”loistava”, ainutlaatuinen” ja ”hyvin uskottava”.
Kumpi on oikeassa, Alsop vai Dudamel? Vai ovatko kummatkin?
Marin Alsop kritisoi voimakkaasti Tár-elokuvaa. Kuva on New Yorkista kesäkuulta 2021.
Elokuvan fiktiivinen päähenkilö Lydia Tár on oikean Alsopin tapaan Leonard Bernsteinin johdolla opiskellut kapellimestari ja tulevien kapellimestarien kouluttaja sekä lesbo, jonka perheeseen kuuluu muusikkopuoliso ja lapsi.
Elokuvan Tár ja tosielämän Alsop ovat myös perustaneet koulutusohjelman auttamaan nuoria naisia kapellimestarin uralle.
Alsop mainitaan elokuvassa myönteisesti, mutta hänen mielestään filmi on ”hieman vaarallinen”. Katsojille voi jäädä epäselväksi, mikä on totta ja mikä ei.
Elokuvan Tária syytetään nuorten naisten urien edistämisestä tai kampittamisesta sen mukaan, miten he hänen ihastumiseensa reagoivat. Päähenkilöstä tulee myös väkivaltainen.
Alsopia kohtaan vastaavia syytöksiä ei ole ollut.
Elokuvan Lydia Tár on monen Yhdysvaltain huippuorkesterin pestin jälkeen päätynyt Berliinin filharmonikkojen johtoon.
Alsop muistetaan hyvien, mutta ei yhtä nimekkäiden Baltimoren ja São Paulon sinfoniaorkesterien johdosta. Nykyisin hän johtaa lakkautusuhan alla olevaa Itävallan radion sinfoniaorkesteria Wienissä.
”On sydäntä särkevää, että tilaisuus esittää nainen tässä tehtävässä käytetään tekemällä hänestä vallan väärinkäyttäjä”, Alsop sanoo The Timesille.
”Kaikkien naisten ja feministien pitäisi huolestua tästä, koska kyse ei ole sinänsä naiskapellimestareista. Kyse on naisista yhteiskuntamme johtajina. Ihmiset kysyvät, voiko heihin luottaa.”
Alsop muistuttaa, että monet miehet ovat kapellimestareina toimineet Tár-hahmon tapaan. Elokuvakin mainitsee James Levinen ja Charles Dutoit’n #metoo-kohujen kohteina.
Tárille on annettu miesten syntejä, vaikka naiset kapellimestareina eivät ole olleet vastaavien kohujen kohteena.
”Se tuntuu naisvastaiselta”, Alsop tähdentää.
HS-haastattelussa vuonna 2012 São Paulossa Alsop totesi, että Yhdysvaltojen muusikoilla oli enemmän pelkoja kapellimestarikorokkeen tasa-arvoistumista kohtaan kuin Brasiliassa.
Nyt Alsop katsoo elokuvan lietsovan samoja pelkoja. Hän saa tukea The New York Timesin entiseltä tanssikriitikolta Alastair Macaulylta, joka pitää elokuvaa lesbofobisena.
Elokuva pitää Tár-hahmon moniselitteisesti syyllisyyden ja uhriuden välimaastossa. Osa syytöksistä näytetään aiheellisiksi, osa aiheettomiksi.
The New York Timesin musiikkikriitikko Zachary Woolfe arvioi elokuvan haluavan viestiä, että tasa-arvoistuminen ei väistämättä vähennä väärinkäytöksiä.
Maestromyyttiin (elokuvan Tár vieroksuu maestra-muotoa) addiktoitunut orkesterimaailma unelmoi yhä kaiken tietävästä ja kuulevasta kapellimestarista. Kun myytin vaatimuksia täyttävä maestro löytyy, hänelle annetaan niin paljon valtaa, että se korruptoi niin miehet kuin naisetkin, Woolfe arvioi.
Alsop vastaa samassa artikkelissa, että ennakkoluulo naisten ja ei-valkoisten kapellimestarien autokraattisesta käytöksestä voidaan osoittaa vääräksi.
Jos siihen annetaan mahdollisuus.
Mark Strong muistuttaa Eliot Kaplanin roolissa tosielämän mesenaattia Gilbert Kaplania.
Elokuvan Eliot Kaplan -hahmolla on yhtäläisyyksiä mesenaatti Gilbert Kaplaniin. Näyttelijä Mark Strong jopa muistuttaa ulkonäöltään Kaplania.
HS haastatteli Gilbert Kaplania vuonna 1995, jolloin miljonääri kertoi pakkomielteestään Gustav Mahlerin toiseen sinfoniaan. Hän opetteli partituurin ulkoa ja sai johtaa teosta jopa New Yorkin filharmonikkojen varainkeruukonserteissa.
Radion sinfoniaorkesterin vierailukapellimestarina Joensuun laulujuhlien ulkoilmakonsertissa hän ei pärjännyt, kuten HS kertoi Lässähtänyt ylösnousemus -arviossaan.
Elokuvan Kaplanilla on sama Mahler-pakkomielle ja hänkin on kapellimestarina amatööri, mutta hänestä on tehty juonessa myös varas.
Se loukkaa edesmenneen hyväntekijän ja Mahler-tutkimuksen edistäjän ystäviä.
Käsikirjoitus antaa Cate Blanchettille tehtäväksi hioa samoja asioita kuin oikeatkin kapellimestarit harjoituksissa balanssista lähtien. Hänen roolihahmonsa saavutusten lista myös säveltäjänä ja pianistina on vaikuttavampi kuin yhdelläkään tosielämän kapellimestarilla sitten Leonard Bernsteinin.
Taustatyö on tehty tavanomaista tarkemmin. Faktavirheitä tulee lähinnä Gustav Mahlerin viidennestä sinfoniasta kerrottaessa.
Elokuvien ja tv-sarjojen kapellimestarifiktio herättää usein ammattilaisissa ”myötähäpeää”, kuten professori Sakari Oramo totesi vuonna 2021 HS:lle, mutta huippunäyttelijä Blanchettin työ ei toki ole häpeällistä.
”Tapasi johtaa ja eleesi ovat hyvin luonnollisia”, Dudamel sanoi kohteliaasti Blanchettille Vanity Fairin keskustelutilaisuudessa.
”Tarjoatko töitä?” Blanchett vastasi.
”Voit olla Los Angelesin filharmonikkojen musiikillinen johtaja!” Dudamel vitsaili.
Gustavo Dudamel ylistää Tár-elokuvaa. Hän on vaihtamassa Los Angelesin filharmonikot New Yorkin filharmonikkoihin.
Blanchettin elekieleen ei sinänsä pidä takertua liikaa, sillä tosielämässäkin kapellimestarien tekniikoissa on paljon vaihtelua.
Pidin erästä Blanchettin voimakasta elettä liioiteltuna ja epätyypillisenä, kunnes elokuvan loppupuolella Tár-hahmo katsoo legendaarisen Leonard Bernsteinin omaleimaista johtamista vanhalta VHS-kasetilta.
Ai niin. Bernsteinin johtamisessa näkyy ihan sama epätyypillisyys.
Elokuva jakaa suomalaistenkin asiantuntijoiden mielipiteitä.
”Ehdottomasti vähiten vaivaannuttava kapuleffa ikinä”, Fazerin konserttitoimiston toimitusjohtaja Aino Turtiainen-Visala arvioi, mutta mainitsee myös juonen ”höhlyydet”.
Säveltäjä ja kuoronjohtaja Tapani Länsiö pitää Tár-hahmon säveltämistä, soittamista ja johtamista kömpelönä ja alkeellisena.
Mutta eivät tosielämän kapellimestaritkaan aina ole huippuja.
”Blanchett johti orkesteria ihan yhtä vakuuttavasti kuin ’oikeat’ kapellimestaritkin, joista niistäkin aika suuri osa näyttelee johtamista ja yrittää kopioida esimerkiksi Bernsteinia ja Esa-Pekka Salosta”, eräs nimettömänä pysyttelevä huippusolisti mainitsee.
Käsikirjoittaja ja ohjaaja Todd Field korostaa haastatteluissa, että klassisen musiikin maailman sijasta kyse on enemmänkin siitä, miten suuri valta alkaa korruptoida ketä tahansa.
Mutta kapellimestarien vallalla on rajansa, kuten jopa elokuvan Tár saa huomata.
”Terve moderni orkesteri ei katsele kapellimestarin egotrippailua saati asiattomuuksia tai häirintää, vaan muusikot valtuuskuntineen ja hallinto puuttuvat asiaan”, arvioi Radion sinfoniaorkesterin intendentti Tuula Sarotie.
Aina näin ei ole tapahtunut.
”Kaikilla aloilla tarjoutuu houkutusta vallan väärinkäyttöön. Klassinen musiikki ei ole poikkeus”, Sarotie myöntää.
”Mutta useimmat kapellimestarit ovat eettisesti normaaleja, kovaa työtä tekeviä ammattilaisia.”
Lue lisää: Vallatkaa sovinismin viimeinen linnake! (Essee naisten tiestä kapellimestareiksi)