Kari Fallin nimi on esiintynyt Helsingin Sanomien sivuilla tuhansia kertoja, kun myös ravintolailmoitukset otetaan huomioon. Hän teki työuransa laulavana basistina pääkaupunkiseudun keikkapaikoilla.
”Periaatteessa olen koko elämäni ja perheeni elättänyt sekä rakentanut omakotitalon ihan musiikilla. Ei minusta koskaan ole kuuluisaa tullut, mutta ei kuuluisuus ole ollut minulle tärkeää”, Fall sanoo.
”Olen nauttinut soittamisesta ja siitä, että olen saanut soittaa hyvien kundien kanssa.”
Läheisintä musiikkia hänelle on ollut englanninkielinen, kevyesti svengaava viihdemusiikki ja jazz. Sitä Fall lauloi 1970–80-luvuilla hotelli Intercontinentalin ja Kalastajatorpan yökerhoissa. Myöhemmin hän esiintyi perinteisen jazzin klubeilla ja tapahtumissa.
”Olen laulanut läpi elämäni Frank Sinatran, Nat King Colen, Dean Martinin ja muiden crooner-laulajien tyylillä, ja lähinnä englannin ja espanjan kielillä. Hotelleissa oli kansainvälistä yleisöä, joten niissä sai laulaa vanhoja jazzstandardeja ja lattareita.”
Lauluharrastus alkoi jo pikkupoikana. Ikävuodet seitsemästä kymmeneen Fall asui Argentiinassa, koska kaapelitehtaalla työnjohtajana toiminut isä sai sinne työkomennuksen ja otti perheensä mukaan.
”Argentiinan valtio ja LM Ericsson alkoivat rakentaa kaapelitehdasta, ja isältä kysyttiin, lähteekö hän mukaan. Pula-Suomesta oli helppo lähteä lihapatojen ääreen. Opin laulamaan siellä espanjan kielellä joitakin lattareita, ja niitä olen Suomessa ja muuallakin laulanut keikkaurani ajan.”
Jazz tuli tutuksi 1950-luvun puolivälissä, kun perhe oli palannut Helsinkiin.
”Jos meni luistelemaan rusettiluisteluita, siellä soi Glenn Millerin musiikkia ja evergreenejä. Svengimusiikki kolahti veriin, ja se on musiikkia, jota kuulin nuoruudessani. En ole kuullut silloin popmusiikkia tai tangoja.”
1950-luvun lopussa Fall voitti iskelmälaulukilpailuja ja vuonna 1960 Messuhallin rocklaulukilpailut. Hän sai levytyssopimuksen ja julkaisi singlejä, mutta merkittävämpää oli keikkailun alkaminen. Suunnitelmat insinööriurasta jäivät, kun muusikon työ oli mukavaa ja sitä oli paljon.
Viime vuosina Kari Fall on laulanut jazzia Suomessa silloin tällöin, mutta lähinnä hän on viihtynyt Espanjassa. Fall päätti muuttaa Fuengirolaan syksyllä 2016.
Vuonna 1966 aloitti oma yhtye Kari Fall Syndikaatti, joka soitti lähes viikottain Bottalla, Hämäläisten talolla ja kauppakorkeakoulun KY:llä. Yhtyeessä oli monta puhallinsoittajaa, joten iskelmällisemmän ohjelmiston rinnalla saatettiin kuulla Blood, Sweat & Tearsin ja Chicagon kappaleita.
Kun ison orkesterin ylläpitäminen kävi liian kalliiksi, Fall siirtyi hotellien yökerhoihin pienemmän yhtyeen kanssa. Tärkeiksi soittokavereiksi tulivat Esa Katajavuori, Laila Kinnusen ex-aviomies Miso Misic, Teuvo Nummela ja Seppo Hovi.
”Intercontinentalissa kävi diplomaattikunta, ja sinne oli koesoitto. Hotellin itävaltalainen johtaja halusi kuunnella, minkälainen bändi on. Siellä oli myös pukupakko eli soitimme smokeissa, ja palkka ja ruuat olivat hyvät. Kalastajatorppa oli samanlainen, paljon kansainvälistä yleisöä ja ulkomaisten showesiintyjien säestyksiä.”
Hotellikiinnitykset loppuivat diskojen suosion ja lama-ajan myötä. 1990-luvulla ura sai kuitenkin nostetta, kun Fall kävi laulamassa television Bumtsibum-ohjelmassa. Yleisön pyynnöstä hän myös levytti jazzikivihreitä.
Viime vuosina Fall on laulanut jazzia Suomessa silloin tällöin, mutta lähinnä hän on viihtynyt Espanjassa. Fall päätti muuttaa vaimoineen Fuengirolaan syksyllä 2016.
”Meillä oli Vantaalla iso omakotitalo ja iso piha, ja työmäärä niiden hoitamisessa ja kunnostamisessa alkoi pikkuhiljaa tuntua. Minulla oli Suomessa valtavat lumityöt, mutta täällä niitä ei tarvitse tehdä. Lämmintä on ja ruoka on halvempaa.”
Espanjassa Fall on esiintynyt paikallisen Andalusian Swingbandin solistina. Aina keikkoja ei ole sovittu etukäteen vaan hänet on saatettu pyytää yleisöstä lavalle.
Ulkomaisten ikivihreiden laulamisesta Fall nauttii, joten lopettaminen ei ole suunnitelmissa.
”Jäin jo nuorena koukkuun Sinatran laulutyyliin. Letkeä svengi jäi takaraivoon, ja kun on osaavat soittajat ympärillä, on niin helppo laulaa. Kun on oikeat soinnut ja oikea tatsi, se on ollut yhtä herkkua.”
Kuka?
Kari Fall
Syntynyt 1943 Helsingissä. Asuu Fuengirolassa Espanjassa.
Laulaja, aloitti esiintymiset vuonna 1959. Yhtyeitä mm. Me kolme, Kari Fall Syndikaatti ja Explosion Brass.
Levyttänyt seitsemän singleä vuosina 1960–1973 ja jazzalbumin Everybody Loves Somebody vuonna 1999. Taustalaulajana Eurovision laulukilpailuissa 1977 Monica Aspelundin Lapponia-kappaleessa sekä lukuisilla levyillä, mm. Irwin Goodmanin Poing poing poing- ja Kirkan Varrella virran -kappaleissa.
Suomen jazzlegenda -palkinto vuonna 2009.
Harrastaa golfia. Perheeseen kuuluu vaimo, kolme lasta, kuusi lastenlasta ja kaksi lastenlastenlasta.
Täyttää 80 vuotta sunnuntaina 5. maaliskuuta.